Nätäl´

[Üts´ syna]

3.–­9. lokakuuta vietetään Setomaalla ja koko Virossa Seton kulttuuriviikkoa eli seton kielellä Seto kultuuri nätäl´.

Tämän viikon sana nätäl´ on selvästi lainasana. Viron kirjakielessä, monissa muissakin itämerensuomalaisia kielissä (ei tosin suomen kirjakielessä) ja esimerkiksi latvian kielessä on samantapainen sana, joiden kaikkien lähteenä on muinaisvenäjän nedělja, jonka merkityskin on sama eli “viikko“.

Pinei sanasto:

nätäl´– viikko

iispäiv – maanantai

tõ(õ)sõpäiv – tiistai

kolmapäiv – keskiviikko

nel(l)äpäiv – torstai

riide, riidi – perjantai

puul´päiv, puul´pühä – lauantai

pühäpäiv – sunnuntai

Kaakkoisvirolaisilla ilmaistaan siis viikon ensimmäiset päivät järjestysluvuilla “ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs päivä“; riidi, riide vastaa pohjoisviron reede-sanaa ja ne kaikki kolme ovat lainaa joko alasaksasta tai vanhasta ruotsin kielestä. Toisin kuin pohjoisvirolaisialla on setoilla ja võrokesilla lauantain vastineena oma sana “puolipäivä“ tai “puolipyhä“ eli se oli kyllä työpäivä, mutta vain puolittain. Sunnuntai on selvästi “pyhä päivä“.

Seto Mihklipäiv Viron ulkomuseossa 3.10.

KALAA, SIPULIA JA SETOKULTTUURIA!

Viron ulkomuseossa Rocca al Maressa Tallinnassa järjestetään lauantaina 3.10. kaksi mielenkiintoista tapahtumaa: setojen Mihklipäivän juhla ja samaan aikaan juhlitaan museossa myös vanhauskoisten Peipsiveeren Sipuli- ja kalapäivä -tapahtumaa. Ja Peipsiveeren vanhauskoisten ja setojen pihapiirihän ovat vierekkäin museossa. Eli lauantaina sinne!

Näin ulkomuseo kertoo tapahtumasta etukäteen viron kielellä (suomeksi raportti kuvien kera sunnuntaina):

Laupäeval, 3. oktoobril peetakse Eesti Vabaõhumuuseumis koos Piiriveere sibula ja kala päevaga Seto mihklipäeva. Seto talu ja vene vanausuliste kalurimaja vahelisel platsil on võimalik osa saada mihklipäeva palvusest ja ehedast seto kirmaskist – kuulata saab leelot ja pillimängu, maitsta oinaruuga, proovida rahvusjooki ehk hans`at. Laadalt saab igaüks midagi talveks oma keldrisse või külmkappi soetada.Seto mihklipäeva kombestikku avab meile peavarahoidja Elvi Nassar. 🔸 Mihklipäevaga lõppes sügisene põllutöö ja loomade karjatamine. Kõik välitööd pidi tehtud saama, et saaks rahus hinge tõmmata. Rehepeksugagi tuli valmis jõuda, sest vastasel juhul oli järgneval aastal karta viljaikaldust või koguni rehehoone põlemist. Õigeusu kombe kohaselt paastuti enne suuremaid pühi. Mihklipaastus, mis kestis nädal aega, söödi köögivilju ja kala, palju tarvitati toiduõli, kuna kõik piima- ja lihasaadused olid keelatud. 🔸 SETOD TÄHISTASID MIHKLIPÄEVA LAUSA KAHEL PÄEVAL: 12. oktoobril maamihklipäeva, 14. oktoobril vene mihklipäeva. Lisaks pühitseti Setomaal 21. oktoobril ka mihalapäivä, mis oli pühade peainglite Miikaeli, Gabrieli ja Rafaeli mälestuspäev. 🔸 Karja- ja viljaõnne tagamiseks peeti mihklipäeval külakabelites (tsässonates) palvusi. Mihklipäeva hommikul palvetati ka kodus: kogu pere laskus kolm korda põlvili palves, et kõigevägevam aitaks üle elada külma talve ja pika kevade. Mõnel pool kutsuti tallu preester (papp), kes ikooniga ümber rukkipõllu ja karja käies ning ristivett pritsides vilja ja loomi õnnistas. Tänuks anti papile oina kaelaliha ja odrakaraskit. 🔸 Maamihklipäeva peeti pühaks – ei peetud soovitavaks õues töötamist, keelatud oli metsaminek. Mitmes Setomaa külas peeti kirmaseid, sõideti sugulastele külla, võeti ka ise külalisi vastu. Petseris peeti kirikupüha, toimus ka suur mihklilaat. 🔸 Mihklipäevaks tapeti oinas/lammas, millest keedeti suppi (oinaruuga), looma saba söödeti karjasele. Karjaõnne tagamiseks viidi kirikute juurde kogunenud santidele-palvetajatele lambapäid. Kodudes küpsetati pirukaid ja odrakaraskit, pruuliti õlut. Pidutseti koos sugulastega paar-kolm päeva, vene mihklipäeval hakati koju minema. Juhtus sedagi, et vahepeal oli lumi maha sadanud ning vankril kojusõit kulges üsna vaevaliselt.🔸 Mihklinädal oli kalg (kõva) nädal, mistõttu püüti kapsad hakkida ja hapnema panna nädal enne või pärast seda aega. Selleks, et loomasöödast puudust ei tuleks, pandi mihkliööl heinte peale luud, reha ja koot. Viimane oli mõeldud varga või vanakuradi nuhtlemiseks. Mihklipäeva ilm ennustas järgnevat talve- ja kevade ilma: olid puulehed langenud, oli oodata kena kevadet, kui mitte, oli karta külma jüripäeva; hilised maasikaõied tähendasid viljakahju, õied õunapuul aga mõne pereliikme surma.

Foto: Eesti Vabaõhumuuseum

Tsõdsõ

[Üts´ syna]

Jo useamman viikon olen halunnut esitellä näitä tämän viikon sanoja, mutta minulla oli ongelma: ei ole sopivaa valokuvaa tai oikeastaan sopivia valokuvia. Mutta hällä väliä, sillä sanat, joita on itse asiassa neljä, ovat tärkeitä.

(Pohjois)viron kirjakielessä sana tädi tarkoittaa sekä isän että äidin sisarta ja onu sekä isän että äidin veljeä. Kuten hyvin tiedämme tehdään suomen kielessä ero enon ja sedän välillä, mutta kaikki tädit ovat vain tätejä. Setojen ja vähän laajemminkin kaakkoisvirolaisilla on kuitenkin kaikki neljä sanaa olemassa eri sanoina, kuten tietenkin olisi loogista. Minusta tarvitsisimme suomenkin kieleen yhden lisäsanan…

ELI:

tsõdsõ – täti, konkreettisemmin isän sisar

tädi – täti, konkreettisemmin äidin sisar

lell – setä eli isän veli

uno – eno eli äidin veli

Ja tietenkin setoksi imä on ”äiti”, esä ”isä”, sysar´ ”sisko, sisar” ja veli ”veli”.

Lutsi

[Üts´ syna]

Tämän viikon sana on oikeastaan myös suomea ja viroa, mutta vain hyvin harva tietää mitä tuo sana tarkoittaa. Kyseessä on itämerensuomalainen kansanryhmä, murre tai kieli. Ja juuri nyt erittäin ajankohtainen.

26. syyskuuta julkaistaan Ludzan kaupungissa Itä-Latviassa maailman ensimmäinen lutsinkielinen aapinen Lutsi kiele lementar. Aapisen on tehnyt ulkolatvialainen kielentutkija Uldis Balodis, jolla on isoisoisänsä kautta myös lutsilaiset sukujuuret.

Latvian yliopiston Liivin instituutissa työskentelevä Uldis Balodis on itämerensuomalaisten kielten ja myös pohjoisamerikkalaisten intiaanikielten tutkija. Hänen lutsin kielen aapisensa on ensimmäinen lutsin kielen saloihin opastava teos, tosin pitkään aikaan kukaan ei enää olekaan puhunut lutsin kieltä/murretta. Itä-Latviassa on kuitenkin melko runsaasti ihmisiä, jotka ovat tietoisia lutsilaisista sukujuuristaan ja kiinnostusta myös kieltä kohtaan on olemassa, on Balodis todennut. Fatka on kuitenkin, että Lutsi kiele lementar on dokumentti kadonneesta kielimuodosta. Mutta ehkä aapisen myötä herää myös kiinnostus kieleen?

Lutseja ovat tutkineet ja/tai heidän kielimuotoaan ja perinnettään ovat tutkineet ja tallentaneet aiemmin sekä virolaiset että suomalaiset, mm. Heikki Ojansuu, Oskar Kallas, Paolopriit Voolaine, August Sang ja Hannes Korjus. 1894 ilmestyi Helsingissä SKS:n julkaisema Oskar Kallaksen teos Lutsi maarahvas ja 1900 Tartossa Kaheksakümmend lutsi maarahva muinasjuttu.

Lutsien alkuperästä ja historiasta on erilaisia käsityksiä. Onko kyse alunperinkin Itä-Latviassa asuneesta etelävirolaisesta heimosta? Ovatko he Ruotsin vallan aikaista pakkoluterilaistamista Kaakkois-Virosta paenneita ortodokseja (setoja)? Kartanonherran myymiä tai korttipelissä häviämiä maaorjia? Jne. Teorioita on monia, mutta tarkkaa tietoa ei asiasta ole eikä lopullinen totuus ilmeisesti tuskin koskaan selviäkään. Se kuitenkin tiedetään, että kielellisesti lutsit puhuivat setoa tai hyvin seton kaltaista etelävirolaista kielimuotoa.

Paljon onnea Uldis, lutsin aapinen on valmis ja olet tehnyt suuren kulttuuriteon!

Helüait julkaisi nettiäänikirjoina viisi Kauksi Üllen teosta

Helüait on võrolaisaktivistien luoma palvelu, jonka kautta voi ilmaiseksi kuunnella võronkielistä (ja setonkielistä) kaunokirjallisuutta ja kansanperinnettä. Mukana on proosaa, novelleja, tarinoita, lyriikkaa, käännöksiä, satuja ja muuta lastenkirjallisuutta. Tekstejä lukevat joko kirjailijat itse tai useimmissa tapauksissa ammattinäyttelijät tai muut kokeneet radio- jne. äänet.

Viimeisimpinä mm. lastenkirjailija Triinu Laanen vetämään ”ääniaittaan” on lisätty Jaan Kaplinskin hiljattain palkittu etelävironkielinen runokokoelma Taivehe heidet tsirk (lukee näyttelijä Tarmo Tagamets) ja viisi võrokesesta setoksi muuttuneen Kauksi Üllen teosta: novellikokoelmat Säng (1997) ja Huuv´, (2000), novelli Maas´kamaa (1988), romaani Paat (1998) ja runokokoelma Imäpuu (2018). Useimmat Üllen teksteistä esittää näyttelijä Helena Kesonen. Ja lisää Kauksi Ülleä on tulossa, lupaa Triinu Laane.

Helüait löytyy Võron instituutin kotisivulta ja osoitteesta www.helüait.ee

Setukaisten ystävät ry:n jäsenkirje syksy 2020

Hyvä Setukaisten ystävät ry:n jäsen

Jos haluat jatkossa jäsenkirjeen suoraan sähköpostiin, niin lähetäthän tiedon sähköpostiosoitteestasi yhdistyksen sihteerille Anna-Liisa Esalalle sähköpostitse: anna-liisa.esala@luukku.com

Võron ja seton kielen teemalauantai

Teemalauantai järjestetään 17.10.2020 klo 12.00–15.30 Eesti Majassa, Sörnäisten rantatie 22, Helsinki.

Kurssilla kerrotaan, miten võro-seton kieli poikkeaa viron kirjakielestä ja suomen kielestä. Opettaja kertoo, mitä äännettä merkitään q-kirjaimella ja harjoittelemme myös sen ääntämistä. Kieliopissa keskitymme verbitaivutukseen ja sanastosta opettelemme tavallista arkipäivän sanastoa.

Jos alkeiden opettelun jälkeen kurssilaisilla on yhä kiinnostusta, niin järjestämme jatkokurssin/kursseja.

Opettajana on yliopistonlehtori Helen Plado. Hinta on vain 15 €, sillä Setukaisten ystävät ry maksaa puolet opettajan palkkiosta.

Kiinnostuneita on jo tarpeeksi, mutta vielä mahtuu ja ehtii mukaan. Ilmoittautuminen Tuglas-seuran nettisivun kautta 12.10. mennessä: www.tuglas.fi/kielikurssit

Mikko Savikko: Uutta tietoa Reko Paulosta (4. osa)

Bellevue avattiin uudelleen

Venäläisten upseerien kokkina oppinsa saanut nykyisen Setomaan Tedren kylässä syntynyt Reko Paulo (Grigori Paveli p.) avasi vuoden 1918 joulukuussa tulevan vaimonsa kanssa ravintola Bellevuen Helsingin Katajanokalle. 

Viime vuonna paikkaa operoinut Rivoli Restaurants -yhtiö lopetti toimintansa ja Bellevue suljettiin. Uutta ravintoloitsijaa ei onnistuttu löytämään, joten kiinteistön omistaja Zhiming Peng kutsui osan entistä henkilökuntaa takaisin. 

Bellevue toimii 22.9. lähtien iltaisin ja paikan uutuutena on ovensuussa sijaitseva baari, jossa voi nauttia myös zakuskaa. 

Ravintola Bellevue, Rahapajankatu 3, Helsinki

Avoinna: ti-la 17-23

restaurantbellevue.com

Etnokulp-ehdokkuuksia runsaasti Setomaalle

Etnokulp on Viron kansanmusiikin ”grammy-palkintot”. Tänä vuonna on poikkeuksellisen paljon ehdokkaana setoja tai Setomaan musiikkikollektiiveja: Jalmar Vabarna, Toomas Valk, Zetod ja Trad.Attack. Voittajat selviävät suuressa palkintogaalassa Viljandissa 2.10.

Setomaan kuningaskunta

XXVII Setomaan kuningaskunnan päivä järjestettiin 5. syyskuuta Kolossovan kylässä. Ylimmän käskynhaltijan eli ülembsootskan virkaan valittiin toista kertaa peräkkäin Rein Järvelill. Ohessa kaikki valitut ja palkitut:

Ülembsootska / ylin käskynhaltija – Järvelille Rein
Nuursootska / nuori käskynhaltija – Margit Ausma
Kuninga leelopark / lauluryhmä – Siidisõsarõ
Kuningriigi pillimiis / muusikko – Sarvõ Jaan
Nuurpillimiis / nuori muusikko – Valgu Maru
Kuninga kargusõkargaja / naisten tanssimestari – Keerpalu Elina
Kuninga kasatskikargaja / miesten tanssimestari – Kriisi Kristjan
Kuninga leeväküdsäjä / leiväntekijä – Hõrna Rieka
   Kuninga leeväküdsäjä – Rahva lemmik / yleisön suosikki – Täpsi Aivar
Kuninga piiraguküdsäjä /piirakkamestari – Kruusamäe Sirje
Kuninga sõirameistri / juustomestari – Pedaja Lii
   Rahva lemmik / yleisön suosikki –Päka Marju
Kuninga ollõtegija / oluenpanija – Täpsi Aivar
   Rahva lemmik / yleisön suosikki – Auser Aavo
Kuninga taarimeistri / kaljankeittäjä – Kudre Helena
   Rahva lemmik / yleisön suosikki – Sõrmusõ Paul
Kuninga veinimeistri / viinintekijä – Kosemäe Helju
Kuninga handśa-ajaja / pontikankeittäjä – Vainura Ahti
   Rahva lemmik / yleisön suosikki – Vainura Ahti
Kuninga näpotüümeistri / käsityömestari – Linnusõ Marje
   Naisi näputüü rahva lemmik / yleisön suosikki – Linnusõ Marje
Kuninga vägümiis / voimamies – Püve Tanel
Kuningä pilditegijä / valokuvaaja – Lillmaa Villu
Kuninga külä / kylä – Kolossova

Jäsenille Peko-postikortteja

Yhdistyksen arkistosta löytyi erä jäsenemme Mauno Pekosen parikymmentä vuotta sitten taiteilemia postikortteja. Jaamme ne nyt, kaikille riittää muutama Peko-kortti ja joillekin lisäksi Merosk- ja/tai Nabra-kortit.

Korttien tekstit:

”Peko on Setukaiseepoksen nimisankari. Se on lainattu kansanperinteessä tunnetun setukaisten sadon- ja hedelmällisyydenjumala Pekolta. Karjalais-savolaista sukunimeä Pekonen pidetään samasta kantasanasta johtuvana”

”Nabra on Setukaiseepoksen nimisankarin Pekon vaimo, joka tunnettiin ahkerana ja monitaitoisena. Laulullaan hän sai sateenkin puhkeamaan”

”Merosk on Setukaiseepoksen nimisankari Pekon ja vaimonsa Nabran vanhempi poika, joka oli kuulu laulaja ja soittaja.”

Ilahduttakaa ystäviänne lähettämällä kortteja!

Setukaisten ystävät ry:n sivusto

Yhdistyksen sivusto on osoitteessa setomaa.fi. Vanhan kotisivun setu.info tiedot kopioitiin sinne keväällä, ja vanha kotisivu poistuu netistä vuodenvaihteessa. Nykyisellä sivustolla on jo nyt runsaasti luettavaa ja uutta tulee joka viikko: tietoa, mm. setojen kielestä ja ruuasta sekä karttoja ja tuoreita uutisia Setomaalta. Tutustuthan sivustollemme kertyvään setotietouden aarreaittaan!

Jos olet kiinnostunut itse kirjoittamaan artikkeleita sivustollemme, niin ota yhteyttä Tapioon – yhteystiedot jäsenkirjeen lopussa.

Setukaisten ystävät ry

Puheenjohtaja Tapio Mäkeläinen

Haapaniemenkatu 16 C 315, 00530 Helsinki

040 593 5633, tapio@tuglas.fi

Seton kielen 10. oppitunti

Jo viikkojen ajan olen miettinyt, miten opettaa aitoa ääntämystä. Päädyn ratkaisuun että kuuntelemisen ja omatoimisen harjoittelun kautta.

Eli ohessa linkkejä võron- ja setonkielisiin radio-ohjelmiin, podcasteihin, äänikirjoihin tms. Eli kuunnelkaa, matkikaa ja yrittäkää tietenkin myös ymmärtää!

Puhujia on useita, miehiä, naisia, nuorempia ja vanhempia. Useimmat ovat võrokesia, mutta myös setoja löytyy. Ja todellisuudessa itävõrolainen puheenparsi on hyvin samanlaista kuin länsiseton puheenparsi.

Vikerraadion setonkielisiä uutisia: vikerraadio.err.ee/1130388/setukeelsed-uudised

Vikerraadion võronkielisiä uutisia: vikerraadio.err.ee/1131148/vorukeelsed-uudised

Võron instituutin Helüait, mistä löytyy näytteitä võronkielisestä kaunokirjallisuudesta. Sekä lapsille että aikuisille. Myös muutamia käännöksiä. helüait.ee

Kuvassa Vikeraadion setonkielisten uutisten toimittaja Leima Evelin (alias Evelin Leima)

Potiseto

Setomaa Kuningriigi päiv Kolossovas 5.9.2020

[Üts´ syna]

Tälläkin viikolla on taas vuorossa yhdyssana: poti+seto. Sanan jälkimmäinen osa onkin jo tuttu ja alkuosan sanan nom. pott´, gen. poti on merkitykseltään ainakin viroa osaaville varsin tuttu eli ”astia, ruukku, pytty”. Mutta mikä onkaan yhdyssanan merkitys?

Selitys alkaa tuttuun tapaan taas hieman kauempaa. Setomaalta, mm. Saatsen seudulta löytyy erinomaista savea saviastioiden tekoon. Tietyissä Setomaan kylissä valmistettiin useiden vuosikymmenten (ehkä jopa vuosisatojenkin) ja useiden sukupolvien ajan saviastioita. Pelkkä hyvä raaka-aine ja sukupolvelta toiselle siirtyvä ammattitaito ei kuitenkaan riittänyt, vaan valmistetut hyvälaatuiset saviastiat piti myös pystyä myymään. Ja tämän tekivät potisetoq. Potisetoq myivät saviastioita toki kaupungeissa ja markkinoilla, mutta hyvin tärkeä tapa myydä noita Saatsen seudulla ja muualla Setomaalla valmistettuja saviruukkuja oli kaupitella niitä maaseudulla kylästä kylään, talosta taloon. Setomaan kauppiaat ajoivat pitkin maaseutua hevosilla, joiden rattaat olivat aluksi täynnä saviasioita, mutta matkan lopussa täynnä lumppuja. Maaseudun asukkailla ei usein ollut paljon rahaa, mutta usein paljon vanhoja vaatteita ja muita lumppuja. Niinpä potisetoq usein vaihtoivat myytävät saviastiat lumppuihin eli kauppaa käytiin ilman rahaa. Räpinassa toimi vuonna 1734 perustettu paperitehdas, joka tarvitsi lumppuja raaka-aineeksi paperia varten ja sinne potisetoq ”saaliinsa” myivätkin.

Saviastialastia vetämään ei tarvittu parasta hevosta, sillä matkanteko oli astioiden rikkimenovaaran takia rauhallista. Parempi hevonen jätettiin kotiin, potiseton vankkureita veti vanha rauhallinen hevonen. Muualla Virossa näitä saviastia-lumppukauppiaita sekä puheenvartensa että kehnojen hevosiensa takia hieman naureskeltiin ja hevosia varten keksittiin pilkkanimikin: setukas. Setukas tarkoittaa siis oikeastaan kaakkia tai konia ja jo sen toisen tavun u (o:n sijasta) osoittaa, ettei kyseessä oli setojen itse muodostama sana. Kyseinen pilkkanimi huonosta hevosesta muuten selittää myös sen, miksi setot eivät pidä suomen kieleen keksitystä heitä tarkoittavasta sanasta setukainen, joka kovasti muistuttaa setukas-sanaa. Välttäkäämme siis tuota jo hieman vanhentunutta termiä! Muuten potisetoq usein myivät vanhan hevosensa (jopa lihoiksi) matkansa lopuksi.

Potiseto-sanan tarkka merkitys on siis: (huonon) hevosen vetämillä vankkureilla ympäri Viroa (ja miksei Latviaa ja Venäjäänkin aikoinaan) Setomaan saviastioita kauppaava kauppias, joka myös osti taloista lumppuja. Nämä kiertelevät kauppiaat olivat miehiä ja useimmiten setoja. Potiseto ei siis varsinaisesti merkitse savenvalajaa, saviastioiden tekijää.

Sekä Värskan että Saatsen museoissa esitellään alueen saviesineiden tekoa ja siihen liittyviä työvälineitä. Joitakin vuosia sitten nuoret Setomaan miehet järjestivät leikkimielisen, mutta perinteitä kunnioittavan tempauksen, jonka aikana Setomaalla valmistettuja (mm. Piusassa työskentelee keraamikko, joka valmistaa myös saviesineitä) saviastioita kaupiteltiin hevosten vetämiltä rattailta ympäri Etelä-Viroa aina Tarttoa myöden. Retki ikuistettiin sekä valokuvin että dokumenttielokuvaan.

Valokuvat (2 kpl): Potisetoq Tartossa – em. dokumenttiprojekti. Saviastoiden myyntiä perinteiseen tapaan Setomaan kuningaskunnan päivillä 2020 – Harri A. Sundell.

Kiiora

[Üts´ syna]

Kiiora, esiintyy myös muodossa kiior, on sana, joka esiintyy setojen suuren lauluimän Anne Vabarnan 1927 sanelemassa Peko-eepoksessa. Eepoksen (ja siis Annen mielikuvituksen mukaan) kiiora on tammipuinen nuija tai nuijaa muistuttava esine, jonka eepoksen sankarin isä löytää viljapellosta ja jonka hän myöhemmin lahjoittaa pojalleen Pekolle. Eepoksessa kiioralla on kaksi eri käyttötapaa: toisaalta se aseenaan Peko sotii menestyksellisesti vihollisia vastaan ja toisaalta kiiora-nuija/sauvan pellon suuntaan ojentaen Peko siunaa ruispellon antamaan hyvän sadon.

Kun Setomaan kuningaskunnan päivää pseudomytologiaa alettiin 1990-luvulla luomaan, niin Pekon ohella myös kiiora sai siinä keskeisen aseman. Kiiorasta tuli Pekon maanpäällä elävän ja toimivan edustajan ja Pekon käskyjä ilmoittavan ylimmän käskynhaltijan eli ülembsootskan tunnus, eräänlainen hallitsijan valtikka. Kun Setomaan kuningaskunnan päivän tärkein hetki on käsillä luovuttaa edellinen ülembsootska tai entisten käskynhaltijoiden muodostaman eräänlaisen neuvoston edustajana yksi edellisistä käskynhaltijoista juhlallisesti uudelle ülembsootskalle hänen ”valtansa” merkkinä kiioran. Kun ülembsootska hoitaa virallisia tehtäviään on hänellä aina mukaan virkansa symbolina toimiva kiiora. Kiiora, joka siis kiertää ülembsootskalta aina seuraavalle, on koristeltu setojen perinteisillä koristeellisilla ja värikkäillä (vyö-/pää-/jne.)nauhoilla.

Kiiora on myös kolmen nuoren setomuusikon vuonna 2010 perustaman yhtyeen nimi. Instrumentaalimusiikkia – setojen kansanmusiikkia, omia sävellyksiä ja myös muiden sukukansojen kansanmusiikkia – esittävän yhtyeen jäsenet ovat Lauris Leima, Matis Leima ja Margret Jürison. Alunperin yhtyeen kolmas jäsen Leiman veljesten ohella oli Evelin Leima (tyttönimeltään Evelin Ämarik).

Foto: Harri A. Sundell: Ülembsootska Rein Järvelill kiiora kädessään Kolossovassa 2020

Ülembsootskaksi valittiin 5.9.2020 Rein Järvelill

Tänään 5.9. Kolossovan kylässä järjestetyillä Setomaan kuningaskunnan päivillä valittiin suorassa kansanvaalissa Setomaan ylimmäksi käskynhaltijaksi eli ülembsootskaksi Rein Järvelill tai setojen tapaan sanotuna Järvelilli Rein. Hänet valittiin tähän kunniavirkaan nyt toista vuotta peräkkäin. 1966 syntynyt Järvelill on koulutukseltaan juristi ja puoluekannaltaan sosialidemokraatti. Hän on ollut Viron parlamentin Riigikogun jäsen, työskennellyt asiantuntijatehtävissä sekä ministeriössä että Europarlamentaarikon toimistossa, sekä Värskan että Meremäen kunnanjohtajana ja yhdistyneen Setomaan kunnan kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Rein Järvelill on toiminut myös yritysmaailmassa, useissa luottamustehtävissä ja ollut mukana useissa setojen keskeissä hankkeissa jo vuosikymmenten ajan.

Setukaisten ystävät ry: n ja suomalaisten setojen ja Setomaan ystävien puolesta: Paljon onnea Rein! Avvu vahtsõlõ Setomaa ülembsootskale, Järvelilli Reinule!

Foto: Setomaan ülembsootskan kotisivu facebookissa