Tekijä: Tapio Mäkeläinen

Paul Haavaoks: Palumaad ja rannahääled. Valik luulet. Seto Instituut 2020.

Vaikka Viro on pinta-alaltaan varsin pieni – ainakin Suomeen verrattuna – niin monilla alueilla on paikallinen kielenparsi yhä kunniassa ja omat murrekirjailijat ja -runoilijat tänäkin päivänä suuressa arvossa. Abrukan saaren asukkailla ja laajemminkin saarenmaalaisilla on Jüri Tuulik ja hänen teoksensa, muhulaisilla Juhan Smuul ja Muhu monoloogid, mulgimaalaisilla mm. Hendrik Adamson, kodavereläisillä ja viron kielen itämurteen puhujilla Mari Vallisoon tekstit, vanhan Tarttomaan murteen harrastajilla Mats Traatin murrerunot jne., puhumattakaan monista Võromaan kirjailijoista.

Seton kielellä ovat viime vuosina runoilleet mm. Andreas Kalkun, Merle Jääger (Merca) ja võrolaisen identiteettinsä vähitellen setoidentiteettiin vaihtanut Kauksi Ülle. Nykyrunoilijoiden ohella on uudelleen alettu kiinnostua myös vanhoista ns. klassikoista, mm. Seto Instituutin Seto kirävara -kirjasarjan ansiosta. Joten ei ole mikään ihme, että myös Paul Haavaoksin runous on taas alkanut kiinnostaa ja päätettiin julkaista kirja, johon on koottu kaikki Paul Haavaoksin aikuisille kirjoitetut runot.

Paul Haavaoks syntyi Värskan lähellä Setomaalla 1924. Syntymävuosi viittaa jo siihen, että nuorukaisena Paul jäi sodan jalkoihin ja aikuiseksi hän varttui nuoressa Neuvosto-Virossa. Koulunkäynti oli katkonaista ja opiskelu Tarton taidekoulussa keskeytyi heti alkuunsa. Haavaoks teki 1930-luvun lopulla ja sortavuosina monenlaisina tilapäistöitä ja yritti samalla välttää Saksan armeijaan joutumista. Lopulta saksalaiset vangitsivat hänet ja heti sodan jälkeen myös neuvostovalta käytännössä määräsi hänet työleirille. 1947 Viroon palannut Paul Haavaoks liittyi neuvostonuoriin ja lähti neuvostotyyliin rakentamaan Leevakun sähkövoimalaitosta.

Runoja Paul Haavaoks alkoi kirjoittaa jo koulupoikana, ensimmäiset runot ilmestyivät Laste Rõõm -lehdessä jo 1937 ja 1938. Tärkeä henkilö Paul Haavaoksin runoilijaksi kehittymisen tiellä oli toinen hieman vanhempi nuori mies, joka myös oli kotoisin kaukaa suurista keskuksista: Juhan Smuul. Smuulin hän tutustui em. Leevakun työmaalla ja Smuul onkin ikuistanut Paul Haavaoksin Järvesuu poiste brigaad -neuvostorunoelmaansa. Smuul kehoitti ja tuki Haavaoksia jatkamaan runoilemista ja jo vuodesta 1955 lähtien Paul Haavaoks olikin ammatiltaan kirjailija.

Paul Haavaoks eli vuosia perheineen Päpinassa, mutta kaikki kesät kotiseudulla Värkassa. Haavaoks kuoli vain 59-vuotiaana vuonna 1983.

Paul Haavaoks julkaisi yhdeksän runokokoelmaa, kolme lastenrunokoelmaa, yhden muistelmateoksen sekä valitut lastenrunot ja valikoiman runojaan. Haavaoksin kuoleman jälkeen on tähän mennessä julkaistu kaksi valikoimaa hänen runojaan: Suvised nurmed: valik luuletusi 1962–1982 (1984) ja Väike luuleraamat (1988).

Varsinaisena murrerunoilijana tai laajan setonkielisen runouden julkaisijana Paul Haavaoksia ei sanan varsinaisessa merkityksessä voi pitää, sillä suurin osa hänen runoistaan on kirjoitettu viron kirjakielellä. Sen sijaan kotiseutunsa, Setomaan runoilija Haavaoks oli hyvin selvästi, minkä kertovat jo monien hänen runokoelmiensa nimetkin, esim. Peipsi rannalt (1957), Metsad kohisevad (1962), Palumaa pedajad (1974), On küla kuskil veel (1980) ja Rannahääled (1981). Peipsijärven rantojen, Setomaan metsien, soiden ja kylien sekä ihmisten ohella Haavaoksin runoihin toki pujahtaa setokulttuurin viittaavia ilmiöitä ja sanojakin, mutta runsaammin setonkielisiä runoja – toki vironkielisten ohella – on mukana vain Palumaa pedajad -kokoelmassa.

Lyyrikkona Paul Haavaoks on sielultaan kuvataiteilija, hyvä riimittelijä ja taitava loppusointujen käyttäjä ja useissakin runoissaan hän tavoittaa hienosti Setomaan luonnon kauneuden, mutta pakostakin tulee hänen setonkielisiä runojaan lukiessa tunne, että juuri niissä hän on aidoimmillaan ja onnistuu runoilijanakin parhaiten. Mu Setomaa -runo kertoo nimensä mukaisesti Setomaasta ja paljon varmaan myös Paul Haavaoksista, sillä hänen hautakiveensä Värskan hautausmaalla on valittu säe juuri tästä runosta:

Meid luudi rüäss. Ma nisus tahtsõ saia´.

Mu külv om maah. Kõrd tasos perrä kaia´–

mu selgesilmäline Setomaa!

Seto Instituutin julkaisema ja Ilme Hoidmetsin ja Nele Reimannin koostama Palumaad ja rannahääled -kootut runot julkaisu onkin ehkä se runoilijan tuossa säkeessä toivoma katsaus tulevaisuudesta Paul Haavaoksin rukiilla kylvämään peltoon – kasvaako nyt sillä pellolla vehnä?

Nota bene

Lähes hymnimäisen Mu Setomaa -runon jokainen säe päättyy samantapaiseen riviin. Näytteenä siitä, miten huikean kaunista seton kieli on ja miten vaikeaa, mutta tavallaan myös hyvin helppoa sen ymmärtäminen suomalaisellekin on, jokaisen säkeen viimeinen rivi:

mu sinisiiboline Setomaa

mu samblõrohiline Setomaa

mu muamurrõline Setomaa

mu süvämõtteline Setomaa

mu oigõoimuline Setomaa

mu säbrohhiusõline Setomaa

mu mõromõttõline Setomaa

mu mar´ameeleline Setomaa

mu sõrrõsüämeline Setomaa

mu sirgosäläline Setomaa

mu saajahimoline Setomaa

mu selgesilmäline Setomaa

Oh ohootsaline Setomaa

mu mõrsjamõõduline Setomaa

Alunperin kirjoitettu Tuglas-seuran ELO-lehteä (1/2021) varten.

                                                                                  Tapio Mäkeläinen