Kossalinaq

[Üts’ syna]

Yksi häihin liittyvistä ikivanhoista rituaaleista on morsiamen pukeminen aviovaimoksi.

Setoilla eri ikäisten naisten vaatteet ja pukeutuminen ovat perinteisesti poikenneet merkittävästi toisistaan mm. sekä korujen että hiusten ja päähineiden suhteen. Samalla tavalla kuin suurella setosoljella on aikoinaan ollut hyvin tärkeä osansa hääseremoniassa, oli myös juuri vihityn nuoren aviovaimon pukeminen morsiamen puvun sijaan aviovaimon pukuun hyvin tärkeä tapahtuma häiden kestäessä ja osa ikivanhaa siirtymärituaalia.

Hyvin keskeinen osa tässä pukemisessa oli ns. ”pään tekeminen”. Kukaan ulkopuolinen ei enää häiden jälkeen nähnyt setonaisen hiuksia vapaana, vaan ne olivat aina linik-nimisen liinan alla piilossa. Entisinä aikoina eivät setonaiset leikanneet hiuksiaan, joten avioituessaan naisella oli pitkät hiukset, jotka sidottiin kahdelle palmikoille. Setonkielinen palmikkoa tarkoittava sana on koss. Palmikot kiedottiin pään ympärille ja sitten pää ja hiukset peitettiin kokonaan linik-liinalla ja kiristettiin yhteen pääliinalla. Jotta koko komistus olisi ollut vielä korkeampi ja komeampi naisen omien hiuspalmikoiden joukkoon ja avuksi punottiin vielä pellavasäikeitä. Myöhemmin näitä pitkiä pellavasäikeitä ei enää sekoitettu omiin hiuksiin, vaan tehtiin omien hiuspalmikoiden ”avuksi” erillisiä pellavapalmikoita, joita kutsuttiin nimellä kossalinaq eli kossak eli kossalinad.

Kun setonaisten hiukset eivät nykyisin enää ole yhtä pitkiä kuin isoäitien ja isoisoäitien aikaan, niin kossalinaq-tekohiukset ja muut vastaavat apuvälineet ovat nykyisinkin tarpeellisia setovaimojen pukeutuessa juhlatamineisiinsa.

Foto: Toomas Tuul / Setomaa Muuseumid

Räbik

[Üts’ syna]

Palaan tänään taas naisten käsitöitä ja vaatetusta käsittelevään sanastoon, vaikka tunnenkin käveleväni ohuella jäällä. Kyse on kuitenkin setokulttuurin niin keskeisestä osasta, ettei sitä voi jättää käsittelemättä.

Räbik tai myös muodossa räpik -sanan merkitys on Seto eripäraste sõnade sõnaraamat -sanakirjan mukaan: ”puolivillainen naisten kesäinen päällystakki”. Räbik on hyvin pitkä ja perinteisesti sitä käytettiin vain sunnuntaisin ja juhlapäivinä, esimerkiksi kirkkoon mennessä. Talvella tutkija Elvi Nassarin mukaan käytettiin samantapaista, mutta täysvillaista pitkää valkoista ns. ”villapaitaa” (eli setoksi villasärk, villahamõh) ja sen päällä pitkää lampaannahkaista turkkia. Sekä turkki että räbik ja villahamõh kiristettiin aikaisemmin aina kiinni vyöllä. Nykyisin räbik tuntuu monesti olevan lähes pakollinen osa setonaisten juhlallisempaa pukeutumista, kuten kuvan tanssijoilla. Ja nykyisin sitä ei siis yleensä kiristetä vyöllä kiinni, kuten kuva myöskin havainnollisesti kertoo.

Räbik on selästä, hihansuista ja etupuolen helmasta koristeltu punaisin-vihrein koristenauhoin. Räbik on lisäksi valmistettu niin, että kylkien ja selän väliin tehdyt laskokset tai poimut vielä kaunistavat sitä.

Foto: Heiko Kruusi / VisitSetomaa

Seto pits´

[Üts’ syna]

Näin uuden vuoden aluksi voi ottaa riskejä, mutta toivottavasti tämän viikon sanani (itse asiassa kaksi eri sanaa) mene täysin pieleen, sillä kyse on asioista, joita en todellakaan tunne tarpeeksi. Mutta kyse on setokulttuurin niin keskeisestä osasta, ettei sitä voi jättää käsittelemättä. Eli kyseessä ovat naisten käsityöt.

Wikipedian artikkelin ensimmäinen lause: Rauman pitsi tai raumanpitsi on Raumalla perinteisesti nyplättävä pitsityyppi.” Raumalla olen käynyt ja raumanpitsiä olen nähnyt, olenpa vierestä katsonut sen valmistamistakin. Mutta kun ensimmäistä kertaa joskus 1980-luvun puolivälissä näin setojen pitsejä, niin olin kyllä hyvin hämmästynyt: onko tämä pitsiä laisinkaan?!

Seto pits´ on virkattua.

Seto pits´ on värillistä, käytetään hyvin vahvoja, voimakkaita värejä, tärkeimmät värit ovat punainen ja valkoinen, mutta sininen, musta, vihreä jne. ovat myös usein käytössä.

 Seto pits´ tehdään hienosta villalangasta.

Seto pits´ on kaksipuolista eli lopputuloksen pitää olla sellainen, että sitä voi ihailla samalla tavalla kummaltakin puolelta.

Seto pits´ on ainutlaatuista, samanlaista, samalla tavalla tehtyä pitsiä ei ole missään muualla Euroopassa – näin ainakin setot itse väittävät eikä minulla ole tarvetta osoittaa, että he ovat väärässä.

Perinteisen käsityön arvostus on Setomaallakin kovassa nousussa ja suuri ansio siitä kuuluu Seto Käsitüü Kogolle. Järjestetään näyttelyitä, kursseja, työpajoja, kilpailuita jne.

Foto: Tämänkertaiset kuvat värillisestä setopitsistä ovat Seto Käsitüü Kogon järjestemästä vuoden 2020 pitsikilpailusta. Facebookin kautta on suuri yleisö voinut valita mielestään parhaat, hienoimmat pitsit. Eivätkä äänestäjät siis tienneet, ketkä olivat tekijöitä. Eli minäkään en tiedä, kuka on tekijä, kuka on kuvien ottaja ja kuka voitti – mutta upeita pitsit ovat, se on varmaa!