KESÄTEATTERIESITYS: PETSERIMAA IGATSUS

Taarka pärimusteater tuo tänä kesänä yleisön eteen kirjailija-toimittaja Ilmar Vananurmen tekstiin perustavan, Urmas Lennukin dramatisoiman ja Helena Kesosen ohjaaman näytelmän Petserimaa igatsus eli ”Petserinmaan ikävä”. Lavalla näyttelijät Siim Angerpikk, Jekaterina Moskalenko, Lauli Otsar ja Agur Seim. Muut tekijät Triinu Pungits, Mari Kalkun ja Enor Niinemägi.

Näytelmää esitetään näytelmän teeman mukaisesti melkein Viron ja Venäjän rajalla eli heinäladossa Säpinan kylässä.

10 esitystä klo 19.00 alkaen: 31.7., 5.8., 6.8., 7.8., 12.8., 13.8., 14.8., 19.8., 20.8. ja 21. elokuuta

Ilmestyi Mercan ensimmäinen setonkielinen proosakokoelma

Tähän asti lyyrikkona ja näyttelijänä tunnettu Merle Jääger alias Merca julkaisi setonkielisen novellikokoelmansa. Merca lienee Viron tunnetuimpia henkilöitä, jolla on setojuuret ja setoidentiteetti. Runoilijana ja näyttelijänä sekä teatterissa että elokuvissa tunnetuksi tullut kirjailija-Merca on julkaissut tähän mennessä pääosin lyriikkaa sekä viron että seton kielellä, mutta nyt on ilmestynyt siis hänen ensimmäinen täysin setonkielinen proosakokoelmansa.

Ollipanõhõpõpääle-niminen 136-sivuinen teos sisältää Mercan varsin monentyyppisiä tarinoita ja novelleja. Niissä liikutaan menneisyydessä, nykyhetkessä ja myös tulevaisuudessa.

Ollipanõhõpõpääle-kokoelmaa elävöittävät taiteilija Toomas Kuusingin graafiiset työt, jotka on tehty juuri Mercan teosta varten. Kirjan taittaja on Evelin Urm, kielitoimittaja Silvi Palm ja julkaisija Seto Kiri -kustantamo.

8.2.2021 ilmestynyttä teosta saa tällä hetkellä nopeimmin ja edullisimmin tilattua Seto Kaubamajan kautta. Tallinnan kirjakauppoihin teos ei ole vielä ehtinyt.

Setomaan kaunokirjallisuuden ehdoton klassikkoteos

Paul Haavaoks: Palumaad ja rannahääled. Valik luulet. Seto Instituut 2020.

Vaikka Viro on pinta-alaltaan varsin pieni – ainakin Suomeen verrattuna – niin monilla alueilla on paikallinen kielenparsi yhä kunniassa ja omat murrekirjailijat ja -runoilijat tänäkin päivänä suuressa arvossa. Abrukan saaren asukkailla ja laajemminkin saarenmaalaisilla on Jüri Tuulik ja hänen teoksensa, muhulaisilla Juhan Smuul ja Muhu monoloogid, mulgimaalaisilla mm. Hendrik Adamson, kodavereläisillä ja viron kielen itämurteen puhujilla Mari Vallisoon tekstit, vanhan Tarttomaan murteen harrastajilla Mats Traatin murrerunot jne., puhumattakaan monista Võromaan kirjailijoista.

Seton kielellä ovat viime vuosina runoilleet mm. Andreas Kalkun, Merle Jääger (Merca) ja võrolaisen identiteettinsä vähitellen setoidentiteettiin vaihtanut Kauksi Ülle. Nykyrunoilijoiden ohella on uudelleen alettu kiinnostua myös vanhoista ns. klassikoista, mm. Seto Instituutin Seto kirävara -kirjasarjan ansiosta. Joten ei ole mikään ihme, että myös Paul Haavaoksin runous on taas alkanut kiinnostaa ja päätettiin julkaista kirja, johon on koottu kaikki Paul Haavaoksin aikuisille kirjoitetut runot.

Paul Haavaoks syntyi Värskan lähellä Setomaalla 1924. Syntymävuosi viittaa jo siihen, että nuorukaisena Paul jäi sodan jalkoihin ja aikuiseksi hän varttui nuoressa Neuvosto-Virossa. Koulunkäynti oli katkonaista ja opiskelu Tarton taidekoulussa keskeytyi heti alkuunsa. Haavaoks teki 1930-luvun lopulla ja sortavuosina monenlaisina tilapäistöitä ja yritti samalla välttää Saksan armeijaan joutumista. Lopulta saksalaiset vangitsivat hänet ja heti sodan jälkeen myös neuvostovalta käytännössä määräsi hänet työleirille. 1947 Viroon palannut Paul Haavaoks liittyi neuvostonuoriin ja lähti neuvostotyyliin rakentamaan Leevakun sähkövoimalaitosta.

Runoja Paul Haavaoks alkoi kirjoittaa jo koulupoikana, ensimmäiset runot ilmestyivät Laste Rõõm -lehdessä jo 1937 ja 1938. Tärkeä henkilö Paul Haavaoksin runoilijaksi kehittymisen tiellä oli toinen hieman vanhempi nuori mies, joka myös oli kotoisin kaukaa suurista keskuksista: Juhan Smuul. Smuulin hän tutustui em. Leevakun työmaalla ja Smuul onkin ikuistanut Paul Haavaoksin Järvesuu poiste brigaad -neuvostorunoelmaansa. Smuul kehoitti ja tuki Haavaoksia jatkamaan runoilemista ja jo vuodesta 1955 lähtien Paul Haavaoks olikin ammatiltaan kirjailija.

Paul Haavaoks eli vuosia perheineen Päpinassa, mutta kaikki kesät kotiseudulla Värkassa. Haavaoks kuoli vain 59-vuotiaana vuonna 1983.

Paul Haavaoks julkaisi yhdeksän runokokoelmaa, kolme lastenrunokoelmaa, yhden muistelmateoksen sekä valitut lastenrunot ja valikoiman runojaan. Haavaoksin kuoleman jälkeen on tähän mennessä julkaistu kaksi valikoimaa hänen runojaan: Suvised nurmed: valik luuletusi 1962–1982 (1984) ja Väike luuleraamat (1988).

Varsinaisena murrerunoilijana tai laajan setonkielisen runouden julkaisijana Paul Haavaoksia ei sanan varsinaisessa merkityksessä voi pitää, sillä suurin osa hänen runoistaan on kirjoitettu viron kirjakielellä. Sen sijaan kotiseutunsa, Setomaan runoilija Haavaoks oli hyvin selvästi, minkä kertovat jo monien hänen runokoelmiensa nimetkin, esim. Peipsi rannalt (1957), Metsad kohisevad (1962), Palumaa pedajad (1974), On küla kuskil veel (1980) ja Rannahääled (1981). Peipsijärven rantojen, Setomaan metsien, soiden ja kylien sekä ihmisten ohella Haavaoksin runoihin toki pujahtaa setokulttuurin viittaavia ilmiöitä ja sanojakin, mutta runsaammin setonkielisiä runoja – toki vironkielisten ohella – on mukana vain Palumaa pedajad -kokoelmassa.

Lyyrikkona Paul Haavaoks on sielultaan kuvataiteilija, hyvä riimittelijä ja taitava loppusointujen käyttäjä ja useissakin runoissaan hän tavoittaa hienosti Setomaan luonnon kauneuden, mutta pakostakin tulee hänen setonkielisiä runojaan lukiessa tunne, että juuri niissä hän on aidoimmillaan ja onnistuu runoilijanakin parhaiten. Mu Setomaa -runo kertoo nimensä mukaisesti Setomaasta ja paljon varmaan myös Paul Haavaoksista, sillä hänen hautakiveensä Värskan hautausmaalla on valittu säe juuri tästä runosta:

Meid luudi rüäss. Ma nisus tahtsõ saia´.

Mu külv om maah. Kõrd tasos perrä kaia´–

mu selgesilmäline Setomaa!

Seto Instituutin julkaisema ja Ilme Hoidmetsin ja Nele Reimannin koostama Palumaad ja rannahääled -kootut runot julkaisu onkin ehkä se runoilijan tuossa säkeessä toivoma katsaus tulevaisuudesta Paul Haavaoksin rukiilla kylvämään peltoon – kasvaako nyt sillä pellolla vehnä?

Nota bene

Lähes hymnimäisen Mu Setomaa -runon jokainen säe päättyy samantapaiseen riviin. Näytteenä siitä, miten huikean kaunista seton kieli on ja miten vaikeaa, mutta tavallaan myös hyvin helppoa sen ymmärtäminen suomalaisellekin on, jokaisen säkeen viimeinen rivi:

mu sinisiiboline Setomaa

mu samblõrohiline Setomaa

mu muamurrõline Setomaa

mu süvämõtteline Setomaa

mu oigõoimuline Setomaa

mu säbrohhiusõline Setomaa

mu mõromõttõline Setomaa

mu mar´ameeleline Setomaa

mu sõrrõsüämeline Setomaa

mu sirgosäläline Setomaa

mu saajahimoline Setomaa

mu selgesilmäline Setomaa

Oh ohootsaline Setomaa

mu mõrsjamõõduline Setomaa

Alunperin kirjoitettu Tuglas-seuran ELO-lehteä (1/2021) varten.

                                                                                  Tapio Mäkeläinen

Ilmestyi Seto eripäraste sõnade sõnaraamat

Marraskuussa (viralisesti 6.11.) 2020 julkaistiin Värskassa Seto eripäraste sõnade sõnaraamat. Tekijöinä Eva Saar, Paul Hagu, Inge Käsi, Maeve Leivo, Hanna Pook ja Karl Pajusalu. Kustantajana EKSA eli Eesti Keele Sihtasutus.

Virossa julkaistaan jatkuvasti runsaasti tasokkaita sanakirjoja. Esimerkiksi viron kielen murteiden sanakirjaa on julkaistu jo monien vuosien ajan ja tänä vuonna ilmestynyt 31. nide esittelee sanat osatlema-pari. Urakkaa riittää siis vielä vuosiksi, mutta suuren murresanakirjan vihkosten ohella on ilmestynyt myös useita erityisen omaleimaisten murteiden omia sanakirjoja: Hiiu sõnaraamat (2015), Kihnu sõnaraamat (2016), Kuusalu rannakeele sõnaraamat (2019), Vanapärase Võru murde sõnaraamat (2011) ja nyt sitten Seto eripäraste sõnade sõnaraamat. Eikä tässä vielä kaikki, sillä esimerkiksi laajat Võro-eesti (2002) ja Eesti-võro-sanakirjat (2014) ovat ilmestyneet. Kun sekä võrokeset että setot ovat hyvin itsetietoisia omasta identiteetistään ja oman kielimuotonsa omaleimaisuudesta, niin ei ole ihme, että tekeillä on sekä suuri seton kielen sanakirja että laaja tieteellinen võron kielen kielioppi.

Seto eripäraste sõnade sõnaraamat onkin tavallaan välityö ennen kuin suuri seton kielen sanakirja ilmestyy. Suuressa sanakirjassa on jo lähes valmiina n. 20 000 sana-artikkelia, mutta puuhaa riittää vielä useaksi vuodeksi, joten tämä välityö on varmaan sekä tekijöille että sanakirjaa odottaville toivottu ja kaivattu opus.

Seto eripäraste sõnade sõnaraamat on virallisesti 3 607 eri sanan sanakirja, mutta todellisuudessa sana-artikkeleista löytyy sanoja vielä hieman enemmänkin. Mukaan on valittu vain sellaisia sanoja, jotka esiintyvät seton murteessa/kielessä sekä mahdollisesti lähimurteissa ja/tai ovat esiintyneet viron kielen ns. kielisaarien  murteissa nyky-Latviassa tai Valko-Venäjällä.

Tekijöistä Paul Hagu ja Maeve Leivo ovat seton kielen asiantuntijoita, Eva Saar, Maeve Leivo ja Inge Käsi leksikografeja, Karl Pajusalu viron kielen ja murteiden professori Tarton yliopistossa ja Hanna Pook kirjoittaa vielä väitöskirjaansa.

Sanakirjan tekijöiden tavoitteena on myös rikastaa nykyisin käytössä olevaa seton kieltä nostamalla esiin jo puoliksi unohtuneita sanoja, esimerkiksi pääosin vain kansanrunoudessa ja -lauluissa tähän asti käytettyjä sanoja. Sanakirjasta käy hyvin ilmi, miten runsaasti seton kielessä on omia johtimia ja johdoksia ja miten merkittävä on venäjän kielen ja ortodoksisen kirkon kautta saatu lainasanojen määrä.

Muutamia näytteitä:

ortodoksiseen uskoon liittyviä sanoja:

kibot tai kivot – ikonikaappi, ikonihylly

tsässon – ortodoksinen (kylä)kappeli

seton kielen omia johdoksia:

langõhama – kaatua nopeasti, äkisti

vihaskõlõma – pitää (pitkää) vihaa

                                             Tapio Mäkeläinen

Artikkelin alkuperäinen versio julkaistaan Tuglas-seuran ELO-lehden numerossa 1/2021.

Ilmestyi seton kielen oppikirja netissä

Pitkään kaivattu ja odotettu ”Lyhyt johdatus seton kieleen” on vihdoinkin ilmestynyt. Tarton yliopiston viron kielen professori Karl Pajusalun ja parhaana seton kielen taitajana tunnetun tutkija Paul Hagu yhteinen julkaisu on ilmaiseksi ladattavissa Seto instituutin kotisivulta: www.setoinstituut.ee/download/luhikene-seto-keeleopetus

Teos on vironkielinen ja suomen kieltä taitavia mutta huonosti viroa ymmärtäviä seton kielen harrastajia varten voi tammikuun alusta alkaen Setomaa.fi-sivuston kieli-otsikon alta otsikolla Seton kielen oppitunnit osa-osalta, luku-luvulta tutustua julkaisuun Tapio Mäkeläisen suomentamana ja kommentoimana.

Aikaisemmatkin seton kielen oppitunnit toki säilyvät, mutta nyt seton kielen kielioppi ja kielen eri osa-alueet käydään nyt läpi perusteellisesti sana- ja lause-esimerkein.

Helüait julkaisi nettiäänikirjoina viisi Kauksi Üllen teosta

Helüait on võrolaisaktivistien luoma palvelu, jonka kautta voi ilmaiseksi kuunnella võronkielistä (ja setonkielistä) kaunokirjallisuutta ja kansanperinnettä. Mukana on proosaa, novelleja, tarinoita, lyriikkaa, käännöksiä, satuja ja muuta lastenkirjallisuutta. Tekstejä lukevat joko kirjailijat itse tai useimmissa tapauksissa ammattinäyttelijät tai muut kokeneet radio- jne. äänet.

Viimeisimpinä mm. lastenkirjailija Triinu Laanen vetämään ”ääniaittaan” on lisätty Jaan Kaplinskin hiljattain palkittu etelävironkielinen runokokoelma Taivehe heidet tsirk (lukee näyttelijä Tarmo Tagamets) ja viisi võrokesesta setoksi muuttuneen Kauksi Üllen teosta: novellikokoelmat Säng (1997) ja Huuv´, (2000), novelli Maas´kamaa (1988), romaani Paat (1998) ja runokokoelma Imäpuu (2018). Useimmat Üllen teksteistä esittää näyttelijä Helena Kesonen. Ja lisää Kauksi Ülleä on tulossa, lupaa Triinu Laane.

Helüait löytyy Võron instituutin kotisivulta ja osoitteesta www.helüait.ee

Ilmar Vananurm (toim.): Mu Setomaa. Setomaa Valdade Liit 2002

llmar Vananurm on tunnettu setoaktivisti ja Setomaa-­lehden entinen päätoimittaja. Hän on koonnut Setomaa-­lehdessä 1997–2001 ilmestyneistä kirjoituksista tämän 164-sivuisen teoksen. Kirjoittajat ovat käsittääkseni kaikki yhtä lukuunottamatta setoja eli setukaisia – miehiä ja naisia, eri-ikäisiä koululaisista vanhuksiin. Osa asuu Setomaalla, osa muualla, osa on syntynyt venäjänpuoleisella Setomaalla, suurin osa vironpuoleisella, muutamat setoperheisiin esim. Tallinnassa. Kaikkien tämän kirjan kirjoitusten aiheena on Setomaa. Osa muistelee lapsuudenmaisemiaan, osa kirjoittaa nykypäivästä. Osa kirjoittaa viron kirjakielellä, osa seton kielellä.

Kun lukee kaikki 35 kirjoitusta tai huomattavan osan niistä, alkaa palapelin palasista vähitellen muodostua kokonaiskuva Setomaan menneisyydestä ja nykyisyydestä. Tämä kuva ei ole yksiselitteinen, se on osittain jopa ristiriitainenkin. Useimpien kirjoitusten perussävy on varsin surumielinen ja alakuloinen, jopa katkera. Mutta esim. kirjan takakannen kuva todistaa, että jopa täysin varmasti kuolemassa ollut setomiesten lauluperinne on pystytty nostamaan uuteen nousuun. Toivoa siis on!

Näin melkein 20 vuotta myöhemmin Ilmarin teosta uudelleen lehteillessä ja lukiessa alkaa ymmärtää vielä paremmin kirjan arvon: useat sen kirjoituksista kertovat monien eri ihmisten sanoin jo menneestä ja kadonneesta maailmasta, tuhoutuneista tai melkein tuhoutuneista venäjänpuoleisen Setomaan kylistä ja elämäntavasta jota meidän urbanisoituneiden 2020-luvun cityihmisten on melkein mahdoton ymmärtää. Mutta kannattaa yrittää…

Tapio Mäkeläinen / Jäsenkirje (Setukaisten ystävät) kesä 2002 / muokkaus kesäkuu 2020

Peko

Setonkielinen alkuperäisteos, julkaisija Kuopiossa toimiva Snellman-instituutti 1995. Toinen painos, kustantamo Seto Kiri, Setomaalla 2017.

Seppo Suhosen tekemä ja Kai Niemisen toimittama suomennos, Pekko – Setukaiseepos ilmestyi SKS:n kustantamana 2006.

Paul Hagun ja Seppo Suhosen toimittama setukaiseepos Peko on oikeastaan kahden henkilön yhteistyön tulos. Etelä-Virossa, Räpinassa syntynyt merkittävä perinteen ja kansankielen tallentaja Paulopriit Voolaine (1899–1985) lähetti helmikuussa 1927 luonnostelemansa eepoksen sisällön, 100 teemaa, setojen suurimmalle ja tunnetuimmalle laulajalle eli lauluimä Anne Vabarnalle (1877–1964). Anne Vabarna ryhtyi kehittelemään näitä aiheita, mutta keskittyi lauluissaan myös sellaiseen, mitä hän oli itse kokenut ja nähnyt. Näin Pekosta tuli eepoksessa mies, perheenisä, sotasankari sekä hedelmällisyyden ja setojen jumala.

Kirjoitus- ja lukutaidottoman Anne Vabarnan laulaman eepoksen tekstin merkitsi keväällä 1927 muistiin hänen poikansa Ivo (Jaan). Vuosikymmeniksi teksti hautautui Viron kirjallisuusmuseon kellareihin, kunnes Paul Hagu kaivoi sen sieltä esiin.

Lähes 8 000 -säkeisen setonkielisen varsinaisen eepoksen lisäksi Snellman-instituutin julkaisussa on professori Seppo Suhosen, joka oli myös Setukaisten ystävät ry:n ensimmäinen puheenjohtaja, laatima suomenkielinen esipuhe ja Paul Hagun 25-sivuinen vironkielinen Saateks, jossa hän esittelee eepoksen tekijöitä, syntyhistoriaa ja sisältöä. Lisäksi teoksessa on lyhennelmä eepoksen sisällöstä suomeksi, englanniksi, ranskaksi ja venäjäksi.

Snellman-instituutti lahjoitti Peko-eepoksen kaikille Jyväskylän fennougristikongressin osallistujille 1995. Tuglas-seura ja Setukaisten ystävät -yhdistys toimitti noin 4 000 kpl eeposta suoraan setoille Setomaalle vielä samana kesänä (yksi kirja jokaiselle setoperheelle).

Tämän kirja-artikkelin kirjoittivat: Setukaisten ystävät ry ja Tapio Mäkeläinen

Setumaalta Harjumaalle

Kirja Setumaalta Harjumaalle. A.O.Väisäsen tukimusmatka Viroon vuonna 1913

Timo Leisiö (toim.): Setumaalta Harjumaalle. A. O. Väisäsen tutkimusmatka Viroon vuonna 1913. Tampereen yliopisto, Kansanperinteen laitos, julkaisuja n:o 16. Tampere 1992.

Professori Timo Leisiön kokoama kirja sisältää seuraavat artikkelit:

  • Timo Leisiö: Sananen setuista ja vahakantisesta muistivihosta
  • Timo Leisiö: Armas Otto Väisäsen elämäntyön ääriviivoja
  • Armas Otto Väisänen: Setumaalta Harjumaalle vuonna 1913. Matkakertomus.
  • Timo Leisiö: Päiväkirjan kommentaari
  • A. O. Väisänen: Setunmaa
  • Igor Tõnurist: Eestin ja Pihkovanmaan musiikilliset suhteet kansansoitinten avulla tarkasteltuna
  • E. Richter: Setujen sulautuminen eestiläisiin
  • Jakob Hurt: Setukaisten elinalueet ja perinne

Timo Leisiö (s. 1946) on kansanmusiikin ja aivan erityisesti kansansoitinten tutkija, emeritusprofessori, joka toimi pitkään musiikintutkimuksen laitoksen johtajana Tampereen yliopistossa.

Tämän kirja-artikkelin kirjoittaja: Tapio Mäkeläinen

Pienet kansat maailmojen rajoilla

Tuija Saarinen ja Seppo Suhonen (toim.): Koltat, karjalaiset ja setukaiset – pienet kansat maailmojen rajoilla. Snellman-instituutti 1995.

Teos on ”virallisesti” Tuglas-seuran Kuopiossa marraskuussa 1994 järjestämän Idän viimeiset vartijat länttä vastaan -tapahtuman seminaarijulkaisu. Se on kuitenkin itse asiassa sisällöltään laajempi kuin Kuopiossa järjestetty seminaari, teokseen nimittäin tilattiin seminaariesitelmien lisäksi vielä lisäartikkeleita.

Teoksen kirjoittajina ovat mm. Elias Huurinainen, Heikki J. Hyvärinen, Heikki Kirkinen, Teuvo Laitila, Seppo Lallukka, Martti Linkola, metropoliitta Leo, Jelena Sergejeva, Aleksandra Stepanova, Pertti Virtaranta ja Pekka Zaikov.

Kirjan setot-osuuteen kuuluu seuraavat neljä artikkelia:

  • Paul Hagu: Setukaisten identiteetin ongelmat
  • Aare Hõrn: Setukaisten ortodoksisuus ennen ja nyt
  • Mare Piho: Siperian setukaiset
  • Vaike Sarv: Setukaisten elävä laulu- ja juhlaperinne

Tämän kirja-artikkelin kirjoittivat: Setukaisten ystävät ry ja Tapio Mäkeläinen.