15. helmikuuta kirjoitin setojen hymnistä ja laulusta Katõ ilma veere pääl. Sivulauseessa mainitsin myös Haani miis (vidi lubjakivve) -laulun, jota myös pidetään Jaan Räppon tekemänä, kuten Katõ ilma veere pääl -lauluakin.
Viikko sitten tuli Setomaa.fi-sivustollemme kommentti, jonka tekijäksi paljastui tunnettu muusikko ja musiikkiperinteentuntija Lauri Õunapuu (s. 1976), joka tunnetaan koko Virossa heavy metal -yhtyeestä Metsatõll ja useistakin eri kansanmusiikkikokoonpanoista, kuten Ülemakstud Rentslihärrad, Sinimaniseele, Harju Mehed ja Arhailise Meestelaulu Selts.
Lauri Õunapuu on tutkinut Haani miis (vidi lubjakivve) -laulua, sen syntyä ja tekijöitä. Lauri kertoi laulun tekstin ja sävelmän taustoista Vikerraadiossa jo toukokuussa 2018 ja myöhemmin hän on julkaissut tarinat myös kirjallisessa muodossa Võru linnaruumi lood -nimisessä viime vuonna ilmestyneessä teoksessa: www.digar.ee/viewer/et/nlib-digar:1015197/507737/page/224
Õunapuu osoittaa vakuuttavasti, että Jaan Räppo ei ole säveltänyt laulua, vaan samalla sävelellä lauletaan useita lauluja sekä Etelä-Virossa, esim. Kiidu-liigu laivakõnõ ja Ütski tüü es olõ rassõ ja Uni tule uikõn että Pohjois-Latviassa, esim. Jūras māte man prasīja ja Tā vajdzēja, tā notika.
Teksti on sitten jo hieman monimutkaisempi tarina, mutta lyhyesti selitettynä niin, että alkulähde ovat humoristiset tarinat Haanjan alueen tai pikemminkin Kasaritsan alueen köyhistä miehestä/miehistä, jotka todellakin kuljettivat kiviä Võrun kaupunkiin. Oikeastaan pilkallisen ja humoristisen tarinan ydin on se, että Haanjan/Kasaritsa mies kysyy lupaa kauppiaalta kastaa kotoa tuotua leivänpalaansa kaupan suolasillitynnyriin. Kauppias antaa tai ei anna lupaa, mutta mies salaa tai jo oikeastaan ennen luvan kysymistä kastaa leivänpalaansa ja joissakin versioissa jopa onnistuu saamaan suolasillinkin leipänsä päälle.
Tästä kansantarinasta on useitakin versioita ja pientä osaa siitä on Jaan Räppo myös käyttänyt eli lainannut 16–17-vuotiaana nuorukaisena vuonna 1897 kirjoittamassaan runossa Kasaritsa mehe kurbdus ja rõõm (pilkelaul), joka kertoo terävällä huumorilla Jaanin isästä, joka todellakin veti Kasaritsasta kiviä Võrun kaupunkiin ja oli myös kovasti viinaan menevä (Laulun sankarin tapaan).
Lauri Õunapuu päätelmät ovat kuitenkin selviä: ei Haani miis (vidi lubjakivve) -laulun sävelmä eikä teksti ole Jaan Räppon käsialaa. Teksti on syntynyt 1800-luvun puolivälissä tunnetun humoristisen/pilkallisen tarinan pohjalta. Vasta myöhemmin laulua on alettu yhdistää konkreettisiin aikoinaan eläneisiin kauppiaisiin, housunnappeihin ja myös konkreettiseen lauluntekijään ja sanatkin ovat samalla hieman eläneet.
Mutta kokonaisuus on ilmeisen onnistunut, sillä laulu elää ja voi hyvin, vielä yli 120 vuotta syntymänsä jälkeenkin.
Kiitos Lauri!
Kuva: Võru linnaruumi lood -kirjan kansi
Vastaa