Jaagõr´

[Üts’ syna]

Yksi teema, mitä ja samalla mihin liittyvää sanastoa olen jo kuukausia halunnut esitellä, on vesillä liikkuminen. Ei vain kalastus Lämmijärvellä ja koko suurella Peipsillä, vaan myös tavaraliikenne ja matkustajaliikenne vesillä. Erityisesti Värska on ollut jo hyvin pitkään merkittävä Viron sisävesiliikenteen satamapaikkakunta ja kun nyt suureksi ilokseni on Värskan satamaa viime vuosina vihdoinkin kunnostettu, niin toivon hartaasti, että vesiliikenne Värskaan ja Värskasta kasvaa tulevaisuudessa merkittäväksi. Haavailen jo itse laivamatkasta Vasknarvasta tai Lohusuusta Värskaan!

Mutta jo sitä ennen yksi keskeinen vesillä liikkumiseen kuuluva apuväline: ankkuri. Ankkuri on setoksi jaagõr´, genetiivissä jaagõri ja partitiivissa jaagõrit.

Seto omapäraste sõnade -sanakirjasta löytyy esimerkkilause: Laiv on jaagõrih eli ”Laiva on ankkurissa”.

Valokuva:

Viron museoiden Muis.ee-tietokannnasta Setomaan museoiden kuvista ei löydy yhtään kuvaa ankkurista ja siksi olin jo täysin luopunut ideasta kirjoittaa tästä aiheesta (kuten olen joutunut luopumaan monista muistakin ”hyvistä ideoista”), kunnes löysin netistä kuvan ankkurista Peipsijärveltä. Ankkuri oli myynnissä jonkin aikaa sitten, mutta sen tarkemmmin en tiedä, mistä valokuva on peräisin tai kuka sen ottanut. Anteeksi!

Kossalinaq

[Üts’ syna]

Yksi häihin liittyvistä ikivanhoista rituaaleista on morsiamen pukeminen aviovaimoksi.

Setoilla eri ikäisten naisten vaatteet ja pukeutuminen ovat perinteisesti poikenneet merkittävästi toisistaan mm. sekä korujen että hiusten ja päähineiden suhteen. Samalla tavalla kuin suurella setosoljella on aikoinaan ollut hyvin tärkeä osansa hääseremoniassa, oli myös juuri vihityn nuoren aviovaimon pukeminen morsiamen puvun sijaan aviovaimon pukuun hyvin tärkeä tapahtuma häiden kestäessä ja osa ikivanhaa siirtymärituaalia.

Hyvin keskeinen osa tässä pukemisessa oli ns. ”pään tekeminen”. Kukaan ulkopuolinen ei enää häiden jälkeen nähnyt setonaisen hiuksia vapaana, vaan ne olivat aina linik-nimisen liinan alla piilossa. Entisinä aikoina eivät setonaiset leikanneet hiuksiaan, joten avioituessaan naisella oli pitkät hiukset, jotka sidottiin kahdelle palmikoille. Setonkielinen palmikkoa tarkoittava sana on koss. Palmikot kiedottiin pään ympärille ja sitten pää ja hiukset peitettiin kokonaan linik-liinalla ja kiristettiin yhteen pääliinalla. Jotta koko komistus olisi ollut vielä korkeampi ja komeampi naisen omien hiuspalmikoiden joukkoon ja avuksi punottiin vielä pellavasäikeitä. Myöhemmin näitä pitkiä pellavasäikeitä ei enää sekoitettu omiin hiuksiin, vaan tehtiin omien hiuspalmikoiden ”avuksi” erillisiä pellavapalmikoita, joita kutsuttiin nimellä kossalinaq eli kossak eli kossalinad.

Kun setonaisten hiukset eivät nykyisin enää ole yhtä pitkiä kuin isoäitien ja isoisoäitien aikaan, niin kossalinaq-tekohiukset ja muut vastaavat apuvälineet ovat nykyisinkin tarpeellisia setovaimojen pukeutuessa juhlatamineisiinsa.

Foto: Toomas Tuul / Setomaa Muuseumid

Ilmestyi Mercan ensimmäinen setonkielinen proosakokoelma

Tähän asti lyyrikkona ja näyttelijänä tunnettu Merle Jääger alias Merca julkaisi setonkielisen novellikokoelmansa. Merca lienee Viron tunnetuimpia henkilöitä, jolla on setojuuret ja setoidentiteetti. Runoilijana ja näyttelijänä sekä teatterissa että elokuvissa tunnetuksi tullut kirjailija-Merca on julkaissut tähän mennessä pääosin lyriikkaa sekä viron että seton kielellä, mutta nyt on ilmestynyt siis hänen ensimmäinen täysin setonkielinen proosakokoelmansa.

Ollipanõhõpõpääle-niminen 136-sivuinen teos sisältää Mercan varsin monentyyppisiä tarinoita ja novelleja. Niissä liikutaan menneisyydessä, nykyhetkessä ja myös tulevaisuudessa.

Ollipanõhõpõpääle-kokoelmaa elävöittävät taiteilija Toomas Kuusingin graafiiset työt, jotka on tehty juuri Mercan teosta varten. Kirjan taittaja on Evelin Urm, kielitoimittaja Silvi Palm ja julkaisija Seto Kiri -kustantamo.

8.2.2021 ilmestynyttä teosta saa tällä hetkellä nopeimmin ja edullisimmin tilattua Seto Kaubamajan kautta. Tallinnan kirjakauppoihin teos ei ole vielä ehtinyt.

Räbik

[Üts’ syna]

Palaan tänään taas naisten käsitöitä ja vaatetusta käsittelevään sanastoon, vaikka tunnenkin käveleväni ohuella jäällä. Kyse on kuitenkin setokulttuurin niin keskeisestä osasta, ettei sitä voi jättää käsittelemättä.

Räbik tai myös muodossa räpik -sanan merkitys on Seto eripäraste sõnade sõnaraamat -sanakirjan mukaan: ”puolivillainen naisten kesäinen päällystakki”. Räbik on hyvin pitkä ja perinteisesti sitä käytettiin vain sunnuntaisin ja juhlapäivinä, esimerkiksi kirkkoon mennessä. Talvella tutkija Elvi Nassarin mukaan käytettiin samantapaista, mutta täysvillaista pitkää valkoista ns. ”villapaitaa” (eli setoksi villasärk, villahamõh) ja sen päällä pitkää lampaannahkaista turkkia. Sekä turkki että räbik ja villahamõh kiristettiin aikaisemmin aina kiinni vyöllä. Nykyisin räbik tuntuu monesti olevan lähes pakollinen osa setonaisten juhlallisempaa pukeutumista, kuten kuvan tanssijoilla. Ja nykyisin sitä ei siis yleensä kiristetä vyöllä kiinni, kuten kuva myöskin havainnollisesti kertoo.

Räbik on selästä, hihansuista ja etupuolen helmasta koristeltu punaisin-vihrein koristenauhoin. Räbik on lisäksi valmistettu niin, että kylkien ja selän väliin tehdyt laskokset tai poimut vielä kaunistavat sitä.

Foto: Heiko Kruusi / VisitSetomaa

Setomaan kuningaskunnan päivä 2021

Tämän vuoden eli järjestyksessä XXVIII Setomaan kuningaskunnan päivä järjestetään Määsin kylässä 7. elokuuta. Virallisesti juhlallisuudet alkavat klo 12 Setomaan lipun nostolla ja setojen oman hymnin laulamisella, joten paikalla kannattaa olla hyvissä ajoin. Juhlat loppuvat illalla kirmas-juhliin.

Määsi on pieni 30 hengen kylä Setomaan kunnan Luhamaan nulgassa. Kylässä on mm. Luhamaan ortodoksikirkko ja hautausmaa.

Tapahtumasta kiinnostuneet voivat osallistua tänä vuonna Tuglas-seuran Võromaan ja Setomaan luonto- ja kulttuurimatkalle, jonka ohjelmaan kuuluu myös muutaman tunnin vierailu Setomaan kuningaskunnan päivillä.

Ensimmäiset Setomaan kuningaskunnapäivät järjestettiin 1994. Ne järjestetään aina elokuun ensimmäisen lauantaina ja nykyisin edellisenä päivänä eli perjantaina on lasten ja nuorten oma Setomaan kuningaskunnan juhla.

Aikaisemmin juhlia järjestettiin vuorotellen muutamassa Setomaan suurimmassa kylässä, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana on juhlia ryhdytty järjestämään myös pienemmissä kylissä.

Artikkelikuvana Setomaan kuningaskunnan tunnuslogo.

Hähäq TAI Sajaq

[Üts’ syna]

Häät ja hautajaiset ovat ikivanhoja rituaaleja, joihin liittyy ikivanhoja tapoja ja myös sanoja. Valitettavasti en ole koskaan ollut Setomaalla häissä enkä – ehkä onneksi – hautajaisissa, mutta yritän silti esitellä seuraavina viikkoina muutamia niihin liittyviä mielenkiintoisia sanoja, vaikka sopivia kuviakaan ei oikein tahdo löytyäkään.

Otetaan ensin iloisemmat sanat.

Kaksi tai jopa kolme eri kaakkoisvirolaista sanaa: hähäq, saajaq tai sajaq – ja kaikkien merkitys on ”häät”. On mielenkiintoista, että sellaiset termit kuin häät, hautajaiset, ristiäiset, juomingit, peijaiset, kekkerit, pidot, kemut ja usein myös juhlat ovat meillä suomeksi ja usein muissakin itämerensuomalaisissa kielissä monikollisia ja monikollisiahan ovat myös võron-seton kielen hähäq ja s(a)ajaq.

Hähäq on samaa juurta kuin suomen häät-sana tai inkeroisen ja karjalan samantapaiset sanat. Kielentutkija Jorma Koivulehto todisteli aikoinaan ko. sanojen alkumuodon lainatuksi keskialasaksasta. Viron kirjakielessähän on käytössä ihan toinen sana eli pulmad ­ – ts. myös monikossa.

Myös seton kielen toinen häitä-merkitsevä sanan, sajaq tai pitkävokaalisena saajaq, vastine tunnetaan muuallakin itämerensuomalaisella alueella, esim. vepsä sai ”häät”. Sana on johdos saiaq/saama eli saada-verbistä ja selittyy niin, että häiden yhteydessä morsian saatiin/vietiin/saatettiin omasta kodistaan sulhasen kotiin.

Saiaq-verbistä on saatu myös seton kielen termit saajarahvas/sajarahvas eli ”hääkansa” ja saajalinõ/sajalinõ ”häävieras.

Häitä vietettiin aikoinaan kolme päivää ja häiden ensimmäisen juhlapäivänkin nimitys liittyy em. termeihin: sajapäiv. Juhlien toinen juhlapäivä oli vakapäiv ja kolmas hõimupäiv.

Artikkelikuvana tällä kertaa 1999 julkaistu virolainen postimerkki, joka esittää morsiusparia perinteisissä häävaatteissa. Postimerkki kuuluu taiteilija Mari Kaarman 1990-luvun lopussa suunnittelemaan upeaan postimerkkisarjaan. Muiden Viron alueiden kansallispukuja esittelevien postomerkkien ohella sarjaan kuului kaksi merkkiä setoista. Hääparin ohella julkaistiin myös merkki, jossa kansallispukuinen mies soittaa torvea ja pikkupoika pillejä.

Seto pits´

[Üts’ syna]

Näin uuden vuoden aluksi voi ottaa riskejä, mutta toivottavasti tämän viikon sanani (itse asiassa kaksi eri sanaa) mene täysin pieleen, sillä kyse on asioista, joita en todellakaan tunne tarpeeksi. Mutta kyse on setokulttuurin niin keskeisestä osasta, ettei sitä voi jättää käsittelemättä. Eli kyseessä ovat naisten käsityöt.

Wikipedian artikkelin ensimmäinen lause: Rauman pitsi tai raumanpitsi on Raumalla perinteisesti nyplättävä pitsityyppi.” Raumalla olen käynyt ja raumanpitsiä olen nähnyt, olenpa vierestä katsonut sen valmistamistakin. Mutta kun ensimmäistä kertaa joskus 1980-luvun puolivälissä näin setojen pitsejä, niin olin kyllä hyvin hämmästynyt: onko tämä pitsiä laisinkaan?!

Seto pits´ on virkattua.

Seto pits´ on värillistä, käytetään hyvin vahvoja, voimakkaita värejä, tärkeimmät värit ovat punainen ja valkoinen, mutta sininen, musta, vihreä jne. ovat myös usein käytössä.

 Seto pits´ tehdään hienosta villalangasta.

Seto pits´ on kaksipuolista eli lopputuloksen pitää olla sellainen, että sitä voi ihailla samalla tavalla kummaltakin puolelta.

Seto pits´ on ainutlaatuista, samanlaista, samalla tavalla tehtyä pitsiä ei ole missään muualla Euroopassa – näin ainakin setot itse väittävät eikä minulla ole tarvetta osoittaa, että he ovat väärässä.

Perinteisen käsityön arvostus on Setomaallakin kovassa nousussa ja suuri ansio siitä kuuluu Seto Käsitüü Kogolle. Järjestetään näyttelyitä, kursseja, työpajoja, kilpailuita jne.

Foto: Tämänkertaiset kuvat värillisestä setopitsistä ovat Seto Käsitüü Kogon järjestemästä vuoden 2020 pitsikilpailusta. Facebookin kautta on suuri yleisö voinut valita mielestään parhaat, hienoimmat pitsit. Eivätkä äänestäjät siis tienneet, ketkä olivat tekijöitä. Eli minäkään en tiedä, kuka on tekijä, kuka on kuvien ottaja ja kuka voitti – mutta upeita pitsit ovat, se on varmaa!

Tsibihärbläne

[Üts’ syna]

Uuden vuoden ensimmäinen sana on mielestäni hyvin kaunis ja kaunis on mielestäni myös sanan kohde. Västäräkkiä merkitsevä sana on setoksi tsibihärbläne tai tsibihämbläne tai tsibihändläne tai tsibihälläne tai tsibihäniläne ja ilmeisesti ainakin võrokesilla myös tsibihämäläne. Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä, mutta todellisuudessa myös Suomessa on kansa kutsunut useita lintuja monilla eri nimillä, ainakin eri puolilla Suomea.

On pakko sanoa, että sanan eri versioita huomioni kiintyi muotoon tsibihämäläne. Ja Võro-eesti synaraamat eli sanakirjan selailu toi itselleni aikamoisen yllätyksen, sillä samaisen sanakirjan mukaan võron-seton kielessä esiintyy sana hämäläne ja sen merkitys on viroksi häbelik, saamatu inimene eli ”ujo, saamaton ihminen”. Eli siis tällaisinako kaakkoisvirolaiset ovat nähneet hämäläiset? Hämeessä syntyneenä ja puoliksi hämäläisenä asia kyllä suoraan sanoen tuntui kiinnostavalta. Ja hitaina, saamattomina ihmisinä ainakin vitseissä ja ilmeisesti vähän muutenkin muut suomalaiset meitä hämäläisiä pitävät, mutta että myös setotkin…

Myös pelkkä häniläne merkitsee kaakkoisvirolaisille västäräkkiä ja ehkä vähän laajemminkin, sillä vokaalisoinnuttomassa viron kirjakielisessä muodossa hänilane- tai myös lambahänilane-sana merkitsee nykyisin virallisesti valko-mustan ”tavallisen” västäräkin lähisukulaista keltavästäräkkiä.

Mutta entäs yhdyssanan alkuosa tsibi? Tsibi tai tsibe merkitsee pientä, hyvin pientä asiaa tai esinettä. Ja ilmeisesti tästä merkityksestä johtuen tsibi-alkuisia uusia tekemällä tehtyjä yhdyssanoja modernin maailman ilmiöistä löytyy useitakin, esim.

tsibiputin – alkeishiukkanen

tsibipuutri – pöytätiekone

tsibitsyyr´ – disketti

tsibimakk´ – CD-soitin, DVD-soitin

Vaikka luontosanasto kiinnostaakin minua ja varmaan kanttarellin ja västäräkin ohella joku muukin luonnonilmiöitä kuvaava sana tulee vielä käsittelyyn, niin on pakko myöntää, että ensikoskeukseni tsibihärbläne-sanaan ei johtunut kiinnostuksestani Setomaan luontoon, vaan kyse oli ihan puhtaasti kulttuurista. Nimittäin kuulin sanan ensimmäisen kerran monikollisena eli muodossa Tsibihärbläseq joskus 1990- ja 2000-luvun taitteessa. Kyseessä on  nimittäin Obinitsan lasten-nuorten kuoro, joka on perustettu jo 1986. Ennen Tsibihärbläseq-nimeä virallisesti ensin Obinitsa laste leelokoor ja sitten Pääsläseq. 2000-luvun alussa kuoro toimi ja esiintyi aktiivisesti ja minäkin olin heitä usein kuuntelemassa, joten otin tietenkin selvää, mitä ryhmän erikoinen nimi tarkoittaa.

Seton kielen alkeistason harjoituksia netistä

TÜÜLEHTI
SETO AABIDSA
MANO

Seton instituutti yllätti iloisesti vielä ihan vuoden lopussa julkaisemalla kotisivullaan ladattavat harjoitukset seton kielen aapista tavaileville eli sopii sekä setolapsille että kielen opiskelusta kiinnostuneille ulkomaalaisille

eli klikkaa laadi alla:

www.setoinstituut.ee/download/seto-aabitsa-toolehed/

Ja 2. tammikuuta tervetuloa opiskelemaan seton kieltä! Joka viikko uusi oppitunti osoitteessa:

www.setomaa.fi/seton-kielen-oppitunnit

Hüvvi pühhi!

Talsipühiq

[Üts’ syna]

Tämän vuoden 32. ja samalla viimeinen sana on talsipühiq.

Suomen joulu-sana on selvästi saatu skandinaaveilta, mutta missä vaiheessa, milloin – se onkin sitten jo hankalampi juttu eikä siihen tänään mennä. Suomen, viron, vatjan ja isurin kielessä tunnetaan joulu, jõulu jne. -sana, samaten saamelaiskielissä, mutta karjalan, vepsän ja jopa ersän kielessä on käytössä toinen sana eli venäjästä saatu, esim. karjalan roštuo ~ roštua ~ roštuva jne. Ja samantapainen sana löytyy vatjastakin.

Mutta kaakkoisvirolaiset ja myös liiviläiset käyttävät ihan eri sanaa. Liiviksi joulu on taļžipivād tai talšpivād.

Ja setot ja võrokeset siis: talsipühiq. Rinnakkaismuoto talvistõpühiq kertoo selvästi, että kyse on talvisista pyhistä eli talvipyhistä. Ja siis monikossa. Kun valitettavasti nykyisin monikon nominatiivin tunnus q tuppaa jostain aivan käsittämättömästä syystä useimmilta unohtumaan, niin sanan hahmottaminen monikolliseksi ei aina kieltä huonommin taitavalle ole niin itsestään selvää. Ja hyvin useinhan ko. sanaan törmää (monikon) partitiivimuodossa: Häid talsipühi! Suomalainen toivottaa tietenkin yksikössä: Hyvää joulua, mutta itse asiassa pohjoisvirolainenkin monikossa: Häid jõule!

Muuten Häid talsipühi –muodon rinnalla näkee myös: Hääd talsipühi!

Ja monikkohan ei ole mitenkään kummallinen, sillä Suomessakin aikoinaan joulua juhlittiin viisi päivää. Eli tämä juttuhan kirjoitettiin ihan tarkoituksella viidentenä joulupyhänä!

Foto: Harri A. Sundell: Joulutunnelmaa Värskan Tsäimajan terassilta.