Seton kielessä on vokaalisointu, toisin kuin viron kirjakielessä. Seton vokaalisointu on jopa täydellisempi kuin suomen kielessä eli myös e:lle ja i:lle on olemassa takavokaalinen vastine.
Setonkielessä on 10 vokaalia,
viisi etuvokaalia:i, e, ä, ü, ö
viisi takavokaalia: u, o, a, õ, y (tai õ̭)
korkeat vokaalit: i, ü ja u, y
keskikorkeat vokaalit: e, ö ja õ, o
matalat vokaalit: ä ja a
Korkea takavokaali y (vrt. venäjän ы) esiintyy muita vokaaleja harvemmin vain tietyissä yhteyksissä ja siitä syystä epäonnistuneissa nykyisin yleisimmin käytössä olevissa ortografioissa se korvataan kirjaimella õ, vaikka kieltä paremmin taitavat kyllä automaattisesti ääntävät sen korkeampana kuin õ. Hagun ja Pajusalun oppikirjassa käytetään ko. vokaalin merkkinä hankalasti kirjoitettavaa merkkiä õ̭, joka kyllä havainnollisesti näyttää sen ääntämyksen olevan korkeamman kuin õ:n. Setomaa.fi-sivustolla suosimme virallisen kansanvälisen komission laatiman ortografian merkkiä y. (Ääntämys ei siis tietenkään vastaa suomen y:n ääntämystä. Suomen y-vokaalin merkkinä seton ortografiassa on ü, kuten viron kielenkin ortografiassa.)
Usein y esiintyy setossa n-konsonantin edellä, esim. syna ”sana” ja yng ”onki”. Samaten se esiintyy usein kolmannessa eli ylipitkässä kestoasteessa (setossa on vokaaleilla ja konsonteilla kirjaviron tapaan kolme pituusastetta, suomen kielessähän niitä on vain kaksi eli lyhyt ja pitkä), esim. hyyhkama ”hehkua” ja ryymsahe ”iloisesti, riemullisesti”. Lisäksi y esiintyy alkuperäisen i:ntilalla muutamissa sanoissa, joissa toisessa tavussa on a, esim. sysar ”sisar” ja sysalik ”sisilisko, vrt. kirjaviron sisalik.
Painittomissa eli käytännössä jälkitavuissa esiintyy ö-tä ja y-ta vain hellittelysanoissa ja liudennetun konsonatin jälkeen ja seton kielen eri murteissakin käytäntö vaihtelee. Mutta esim. jänö ”jänö”, hällö ”härkänen, härkönen”. Esiintyy myös seuraavanlaista vaihtelua liittyen liudennukseen: kaŕa~karä ”karja”, kiŕa~kirä”kirja”.
Seton kielessä painottomien tavujen vokaalit äännetään hieman heikompina ja lyhyempinä kuin painollisissa tavuissa, erityisesti tämä koskee korkeita vokaaleja u, ü ja i, joita usein nimitetään äänettömät vokaalit, sillä niin heikosti ne toisinaan ovat kuultavissa jälkitavuissa. Sanakirjoissa tällaisissa tapauksissa ko. vokaali voidaan merkitä suurella kirjaimella, joka on kuitenkin pienen kirjaimen korkuinen, esim. kasUk ”turkki”, vrt. kirjaviron kasukas ja vasIk ”vasikka, vrt. kirjaviron vasikas.
KOTITEHTÄVÄ eli HARJOITUS 2
Täydennä seuraavat sanat vokaaleilla, joko õ, ä, ää, ö tai ü.
Ja yritä suomentaa.
Sõida maal.. k…llä
Maal… pikk k…ll mul tii,
a vanavan…mbil h… om miil.
Lavva p…le tuvvas k…kk… h…d
ja vanaim… ilest…s mu p…d.
moro p…l ommaq kass ja pini.
laudah lammas, lehm ja hani.
v…ta luvva, p…hi tii,
lum… minem… s…s vii.
HARJOITUS 1 – OIKEAT VASTAUKSET:
MA AVITA … SA AVITAT … TIMÄ AVITAS … MI AVITAMI … TI AVITATI … NIMÄQ AVITASÕQ …
MELKEIN JOKAISEEN LAUSEENSEEN KAHTA ENSMMÄISTÄ LUKEENOTTAMATTA SOPII JOKAINEN ANNETUISTA SANOISTA: SINNO, MINNO, TÕISI, IMMÄ, SÕPRA, VÕÕRIT.
ELI SUOMENNOKSINA:
Minä autan, sinä autat, hän auttaa, me autamme, te autatte, he auttavat… sinua, minua, toisia, äitiä. ystävää, vierasta.
Aina vuoden alkuksi tehdään lupauksia ja tämän vuoden lupaus voisi olla: Tänä vuonna opettelen seton kieltä! Tai minun lupaukseni: Tänä vuonna opetan muut kiinnostuneet puhumaan seton kieltä.
Yritin aloittaa jo viime vuonna, mutta apuvälineitä oli hiukan niukasti, mutta nyt tilanne on parempi. Sattuneesta syystä tämän johdantotunnin materiaali on osittain jo tuttua, mutta paljon uuttakin on eli toinen puoli koko tekstistä on kirjoitettu tammikuun 2. päivä.
Jokaisen oppitunnin lopussa on harjoitus, jonka oikeat vastaukset ja suomennokset annan aina seuraavan oppitunnin aluksi.
Virossa kuulee usein ilmauksia võro kiil, seto kiil, kihnu kiel, hiiu keel, sõrve keel, kodavere keel jne., mutteivat kaikki puhujat suinkaan halua väittää, että esimerkiksi hiidenmaalaisilla tai kihnulaisilla olisi oma itsenäinen kielensä, vaan omaleimainen ja elävä viron kielen paikallinen versio, murre. Kaakkois-Virossa on tilanne kuitenkin toinen.
Kielentutkijat ovat nykyisin varsin yksimielisiä siitä, että kun yhtenäinen alku-itämerensuomalainen kielimuoto alkoi hajota, niin ensimmäisinä omaksi porukakseen jäivät nykyisten kaakkois- tai etelävirolaisten esivanhemmat. Etelävirolaisia kielimuodoissa on useita sekä äänteellisiä että kieliopillisia piirteitä, jotka erottavat ne kaikista muista itämerensuomalaisista kielistä. (Niistä tulee puhetta Tapio opettaa seton kieltä -oppitunneilla.)
Linkkinä itämerensuomalaiiten kielen puhujien asuma-alueita kuvaava kartta. Tekijät Riho Grünthal, Anneli Sarhimaa ja Artti Paarlahti. Kartta kuvaa 1900-luvun alun tilannetta.
Jatkossa vain kävi niin, että kun ”etelävirolaiset” elivät vuosisatojen ajan ”pohjoisvirolaisten” naapuruudessa, niin alkoivat kielten erot tasoittua ja varsinkin sillä tavalla että yhä enemmän pohjoisvirolaisuuksia levisi eteläisiin murteisiin. Hyvä todiste tästä on se, että vielä niinkin myöhään kuin 1600–1700-luvun vaihteessa oli tarpeen kääntää Uusi Testamentti sekä pohjoisviroksi eli Tallinnan kirjakielelle (Uus Testament 1715) että eteläviroksi eli Tarton kirjakielelle (Vastne Testament 1686). Kaupungistuminen ja varsinkin Tarton kasvu kaikkien virolaisten yliopisto- ja kulttuurikeskukseksi johtivat siihen, että käytännössä 1800-luvun kuluessa Tarton kielikieli jäi pois käytöstä kirkollisenakin kielenä. Mutta vaikka Tartossa puheenparsi kirjakielestyi, yleiskielestyi, niin kaakkoisimmassa kolkassa maata oma kielimuoto pysyi yhä pitkään kunniassa. Monille heistä vielä vuonna 2020! Virolaisilta kysyttiin vasta vuoden 2011 väestönlaskennassa ensimmäistä kertaa osaavatko he jotakin paikallista kielimuotoa. Tulos yllätti monet: yli 74 000 kertoi osaavansa võron kieltä ja yli 12 500 henkeä osaavansa seton kieltä. Lähes 90 000 ihmistä puhuu siis võron-seton kieltä ja etelävirolaisten kielimuotojen puhujia on yhteensä 1/10 kaikista Viron asukkaista.
Võron-seton kieli
Suomessa me tiedämme, että Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Pohjamaalla puhutaan, mutta savolaiset ja karjalaiset haastavat. Ja vanhat stadilaiset bamlaa ja skrivaa slangii. Pohjois- ja länsivirolaiset käyttävät puhumisesta verbiä rääkida, mutta etälävirolaisten verbi oman kielimuodon puhumisesta on kõnelda/kõnõlda. Kansa itse tietää?
Kieli voidaan todellisuudessa määritellä useallakin eri tavalla. Ehkä tunnetuin keino on ymmärrettävyys eli jos ymmärrät toisen puhetta, niin puhutte samaa kieltä, jollet, niin puhutte eri kieliä. Mutta toisaalta kyse on myös politiikasta, historiasta ja/tai perinteistä. Lähes jokainen meistä tietää, että ympäri maailmaa puhuttu englanti – tai espanja – poikkeaa maailma eri maissa ja osissa todella merkittävästi toisaalla maailmassa puhutusta samasta kielestä. Se että sekä Milanossa että Sisiliassa puhutaan italiaa tai saksaksi kutsutaan sekä sitä kieltä, mitä puhutaan Sveitsin kantoneissa että sitä, mitä vanhukset puhuvat Itämeren rannikon pienissä kylissä Lyypekin ja Hampurin seudulla – näissä tapauksissa ei ole kyse enää täysin lingvistisistä kriteereistä vaan historiasta ja perinteistä. Ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen ymmärtävät toisiaan, pienellä harjaantumisella erinomaisesti sekä kirjoitettuna että puhuttuna, mutta silti jokainen meistä puhuu ruotsin ja tanskan kielestä, osa tietää senkin, että Norjassa on virallisesti kaksi norjan kielimuotoa bokmål ja nynorsk. Se että romania ja moldova ovat eri kieliä, on jo puhtaasti politiikkaa. 2000-luvun alkuun saakka kaikki Jugoslaviassa käyttivät termiä serbokroaatin kieli ja puhuivatkin sitä, mutta jo kaksikymmentä viime vuotta on Bosnia-Hertsegovinassa, Kroatiassa, Montenegrossa ja Serbiassa hajotettu tuota kieltä neljäksi eri kieleksi. Politiikkaa!
Rakenteeltaan võron-seton kieli on ollut suhteellisen yhtenäinen. Kaikki sen eri muodot (Mõnisten seudun ”mehkakieli”, itäseton murre monine venäläisine lainasanoineen, Karulan seudun Tarton ja Mulgin murteiden kaltainen kielimuoto, Räpinan seudun murre itävirolaisine vaikutteineen ym.) muistuttavat enemmän toisiaan kuin ympäristössä puhuttavia viron murteita. Myös ”roomalaisen” võron kielen ja ”bysanttilaisen” seton kielen erottaminen on pikemminkin kulttuuri- kuin puhtaasti lingvistinen kysymys. Todellisuudessa esimerkiksi võron kielen itämurteen ja seton kielen länsimurteen ainoat merkittävät erot ulkopuolinen löytää vain uskontoon ja perinnekulttuurin liittyvästä sanastosta.
Seton kielen murteet Seton kieli tapana jakaa kolmeen murteeseen: pohjoisseto, eteläseto ja itäseto. Toinen tapa jakaa olisi sanoia, etä jokaisella 12 nulkalla eli kulmakunnalla olisi oma hieman toisista eroava paikallismurteensa. Mutta me puhumme kolmesta päämurteesta.
Pohjoissetoa (põhjaseto) on puhuttu Polodan ja Tsätskin nulkissa eli ts. Mikitamäen ja Värskan seudulla. Tunnetuin pohjoisseton käyttäjän on lauluimä Anne Vabarna eli myös Annen laulama ja sanelema Peko-eepos on pohjossetonkielinen. 1920-luvulla julkaistuissa seton kielen lukemistoissa Seto lugõmik I (1922) ja Kodotulõ´. Seto lugõmiku II osa (1924) käytetään myös pääosin pohjoissetoa. Tyypillistä pohjoissetolle on painottaman i-vokaalin muuttuminen e-ksi ja painottoman u-vokaalin muuttuminen o-ksi, esim. pante >< panti ”pantiin” tai tulno><tulnu ”tullut”.
Eteläsetoa (lõunaseto) nimitetään toisinaan myös länsisetoksi. Sitä on puhuttu Meremäen ja Luhamaan seudulla. Eteläseton murteessa on vähtien uusia ilmiöitä, lainoja muista naapurikieleistä, jota se on ymmärrettävin kaikille seton puhujilla ja siitä onkin selvästi kehittymnässä seton yleiskielen normi. Viime aikoina on lähes kaikissa julkaisuissa käytetty juuri länsiseton murretta. Jo 1913 julkaistut evankeliumien käännökset olivat länsiseton murteella. Lehdissä Setomaa ja Peko Helü on myös käytetty pääosin juuri länsiseton murteista kielimuotoa. Myös oppitunneillamme käytän jatkossa seton kielen länsimurteisia eli käytännössä yleiskielisiä muotoja.
Itäseton murteiden puhuma-alue jää nykyään kokonaan Venäjän puolelle Setomaan kahtia jakavaa rajalinjaa. Eli seton kielen itämurteita puhuttiin Petseristä itään ja kaakkoon sijaitsevissa kylissä. Venäjän kieli on eniten vaikuttanut juuri itäsetoon ja toisaalta viron kirjakieli/yleiskieli tai võron kieli ja on vähiten vaikuttanut siihen. Itäsetoa on hyvin vähän käytetty kirjallisessa muodossa, mutta toisaalta juuri tältä murrealueelta on menneinä vuosikymmeninä kerätty paljon kansanlauluja ja muuta perinnettä.
Kolm seto murret on märgitud ka kaardil 2.
Kaart 2. Seto murrakurühmad (1 – tee, 2 – raudtee, 3 – Eesti ja Venemaa piir, 4 – Setomaa läänepiir, 5 – põhjaseto murre, 6 – idaseto murre, 7 – lõunaseto murre. Kaart: Karl Pajusalu. Teostus: Maria Smirnova. Seto Instituudi Toimetised 2, lk 399, joonis 3).
Eli kuten joku viisas kaakkoisvirolainen on aikoinaan todennut: Olõ-i miiq– võrokõsõq ni setokõsõq – määntsegi syrbiq ni hyrvadiq, kink kiil’ um üts, a rahvaq usu perrä väega eräle. Miiq olõ ütesugumadsõq lõunahummogueestläseq.
Artikkelikuva: Speakers of South Estonian 2012. Statistikamet / Eesti aasta 2011 rahvaloendus
HARJOITUS 1
A-TÄHT / A-KIRJAIN
AVITAMA OM VÄEGA TÄHTSÄ SÕNA. – Auttaa on hyvin tärkeä sana. LÕPÕTAQ LAUSÕQ – SÕNAQ VALIQ HAR´OTUSÕ ALT. – Täydennä lauseet. Valitse sanat harjoituksen alta. LOEQ LAUSÕQ KÕVA HELÜGA ETTE! – Lue lauseet ääneen!
Eli täytä käyttäen oikeaa sanaa ja suomenna:
MA AVITA … SA AVITAT … TIMÄ AVITAS … MI AVITAMI … TI AVITATI … NIMÄQ AVITASÕQ …
Seton instituutti yllätti iloisesti vielä ihan vuoden lopussa julkaisemalla kotisivullaan ladattavat harjoitukset seton kielen aapista tavaileville eli sopii sekä setolapsille että kielen opiskelusta kiinnostuneille ulkomaalaisille
Marraskuussa (viralisesti 6.11.) 2020 julkaistiin Värskassa Seto eripäraste sõnade sõnaraamat. Tekijöinä Eva Saar, Paul Hagu, Inge Käsi, Maeve Leivo, Hanna Pook ja Karl Pajusalu. Kustantajana EKSA eli Eesti Keele Sihtasutus.
Virossa julkaistaan jatkuvasti runsaasti tasokkaita sanakirjoja. Esimerkiksi viron kielen murteiden sanakirjaa on julkaistu jo monien vuosien ajan ja tänä vuonna ilmestynyt 31. nide esittelee sanat osatlema-pari. Urakkaa riittää siis vielä vuosiksi, mutta suuren murresanakirjan vihkosten ohella on ilmestynyt myös useita erityisen omaleimaisten murteiden omia sanakirjoja: Hiiu sõnaraamat (2015), Kihnu sõnaraamat (2016), Kuusalu rannakeele sõnaraamat (2019), Vanapärase Võru murde sõnaraamat (2011) ja nyt sitten Seto eripäraste sõnade sõnaraamat. Eikä tässä vielä kaikki, sillä esimerkiksi laajat Võro-eesti (2002) ja Eesti-võro-sanakirjat (2014) ovat ilmestyneet. Kun sekä võrokeset että setot ovat hyvin itsetietoisia omasta identiteetistään ja oman kielimuotonsa omaleimaisuudesta, niin ei ole ihme, että tekeillä on sekä suuri seton kielen sanakirja että laaja tieteellinen võron kielen kielioppi.
Seto eripäraste sõnade sõnaraamat onkin tavallaan välityö ennen kuin suuri seton kielen sanakirja ilmestyy. Suuressa sanakirjassa on jo lähes valmiina n. 20 000 sana-artikkelia, mutta puuhaa riittää vielä useaksi vuodeksi, joten tämä välityö on varmaan sekä tekijöille että sanakirjaa odottaville toivottu ja kaivattu opus.
Seto eripäraste sõnade sõnaraamat on virallisesti 3 607 eri sanan sanakirja, mutta todellisuudessa sana-artikkeleista löytyy sanoja vielä hieman enemmänkin. Mukaan on valittu vain sellaisia sanoja, jotka esiintyvät seton murteessa/kielessä sekä mahdollisesti lähimurteissa ja/tai ovat esiintyneet viron kielen ns. kielisaarien murteissa nyky-Latviassa tai Valko-Venäjällä.
Tekijöistä Paul Hagu ja Maeve Leivo ovat seton kielen asiantuntijoita, Eva Saar, Maeve Leivo ja Inge Käsi leksikografeja, Karl Pajusalu viron kielen ja murteiden professori Tarton yliopistossa ja Hanna Pook kirjoittaa vielä väitöskirjaansa.
Sanakirjan tekijöiden tavoitteena on myös rikastaa nykyisin käytössä olevaa seton kieltä nostamalla esiin jo puoliksi unohtuneita sanoja, esimerkiksi pääosin vain kansanrunoudessa ja -lauluissa tähän asti käytettyjä sanoja. Sanakirjasta käy hyvin ilmi, miten runsaasti seton kielessä on omia johtimia ja johdoksia ja miten merkittävä on venäjän kielen ja ortodoksisen kirkon kautta saatu lainasanojen määrä.
Muutamia näytteitä:
ortodoksiseen uskoon liittyviä sanoja:
kibot tai kivot – ikonikaappi, ikonihylly
tsässon – ortodoksinen (kylä)kappeli
seton kielen omia johdoksia:
langõhama – kaatua nopeasti, äkisti
vihaskõlõma – pitää (pitkää) vihaa
Tapio Mäkeläinen
Artikkelin alkuperäinen versio julkaistaan Tuglas-seuran ELO-lehden numerossa 1/2021.
Pitkään kaivattu ja odotettu ”Lyhyt johdatus seton kieleen” on vihdoinkin ilmestynyt. Tarton yliopiston viron kielen professori Karl Pajusalun ja parhaana seton kielen taitajana tunnetun tutkija Paul Hagu yhteinen julkaisu on ilmaiseksi ladattavissa Seto instituutin kotisivulta: www.setoinstituut.ee/download/luhikene-seto-keeleopetus
Teos on vironkielinen ja suomen kieltä taitavia mutta huonosti viroa ymmärtäviä seton kielen harrastajia varten voi tammikuun alusta alkaen Setomaa.fi-sivuston kieli-otsikon alta otsikolla Seton kielen oppitunnit osa-osalta, luku-luvulta tutustua julkaisuun Tapio Mäkeläisen suomentamana ja kommentoimana.
Aikaisemmatkin seton kielen oppitunnit toki säilyvät, mutta nyt seton kielen kielioppi ja kielen eri osa-alueet käydään nyt läpi perusteellisesti sana- ja lause-esimerkein.
