Seton kielen 3. oppitunti

Miä tetäq, ku sa ei mõistaq seto kiilt? – Mitä tehdä, jos sinä et ymmärrä seton kieltä?

Maq elä liinah. – Mina asun kaupungissa.

Sügüse lääväq latseq kuuli. – Syksyllä menevät lapset kouluun.

Susi: Soel on suur´ suu. – Susi: Sudella on suuri suu.

Tammõpuu kasus uja veereh. – Tamm kasvaa puron/ojan vieressä.

Sannah mõstas suu ja silmäq puhtas. – Saunassa pestään suu ja silmät puhtaiski.

Uibu otsah ummaq ubinaq. – Omenapuun latvassa ovat omenat.

Hopõn´ süü haina. – Hevonen syö heinää.  

Sisask´ istus ossa pääl. – Satakieli istuu oksalla/oksan päällä.

Must kikas – Musta kukko

Hall´ sann – Harmaa sauna

Sinine järv´ – Sininen järvi

Rohiline mõts – Vihreä metsä

Kõllane buss´ – Keltainen bussi

Verrev ruus´ – Punainen ruusu

Pruun´ pini – Ruskea koira

Valgõ kits´ – Valkoinen vuohi

Lilla / tsireline sipul´ –  Lila/Vaaleanpunainen sipuli

Pihlõnõ kürvits – Oranssi kurpitsa

suurõq majaq – suuret talot

illos taivas – kaunis taivas

suur’ uibuaid ­ – suuri omenatarha

viläq – viljat

rügä – ruis

kesev, kesv ­ – ohra

nisu – vehnä

kaar – kaura

riis´ – riisi

mais – maissi

lääts – linssi

lina – pellava

tatrik – tattari

Ku tahat midägi küssüq vai nõvvo ja api saiaq, sys kõlistaq! – Jos haluat kysyä jotakin tai saada neuvoja ja apua, niin soita!

ORTOGRAFIAA

Võron-seton kielessä esiintyvät seuraavat liudentuneet konsonantit: b´, d´, f´, g´, h´, k´, l´, m´, n´, p´, r´, s´, t´ ja v´ .

Jos konsonanttiyhtymä on liudentunut, niin ´-merkki liitetään vain jälkimmäiseen kirjaimeen: pallo [pal´l´o] ”paljon liikaa”, arst´ma [ar´s´t´ma] ”lääkitä, hoitaa (lääkäri jne.)”

Artikkelikuvassa on lapsille tarkoitettu kuvasanasto.

Kirmas

[Üts’ syna]

Lähes kaikki ortodoksiseen kulttuuriin liittyvät sanat seton kielessä on saatu venäjän kielestä tai venäjän kautta kreikan kielestä. On kuitenkin ainakin yksi merkittävä poikkeus, sana kirmas tai kirmask´. Tämän sana tullee mitä ilmeisimmin saksankielisestä yhdyssanasta Kirchmesse. Kirchmesse tarkoittaa kirkkomarkkinoita eli käytännössä kirkonmenojen jälkeen pidettyä markkinatapahtumaa kirkon välittömässä läheisyydessä. (Tosin suomalainen kielentutkija Eino Koponen esitti väitöskirjassa vuonna 1998 ”kiertoteitä” eli että seton kielen sana olisi lainattu venäjän murteissa esiintyvästä sanasta кирмаж, joka puolestaan olisi lainattu keskiyläsaksan sanasta kir(ch)messe.)

Suomen ortodoksisen karjalaisväestön keskuudessa on käytössä termi praasniekka~pruasniekka. Sen merkitys on kuitenkin laajempi ja kirkollisempi kuin usein sen vastineena pidetyn kirmas-termin. ”Praasniekka (< ven. престольный, prestolnyi, праздник, prazdnik) viittaa ortodoksisessa Karjalassa vietettyihin paikallisten suojeluspyhimysten muistopäiviin. Temppelijuhlan lisäksi nimitystä voidaan käyttää myös yleisnimityksenä kirkollisesta juhlapäivästä. Praasniekka-juhlien jumalanpalvelukset ovat yleensä vigilia ja liturgia, jonka yhteydessä toimitetaan myös pieni vedenpyhitys. Lisäksi praasniekkojen yhteydessä järjestetään usein erilaisia päiväjuhlia ja muita tapahtumia.”

Setomaalla ja vähän laajemminkin Kaakkois-Virossa käytetty kirmas~kirmask~kirmask´ tarkoittaa kuitenkin yleensä vain kyläjuhlaa tai kylätansseja, joita vietetään kirkonmenojen ja hautausmaalla pidettyjen muistoaterioiden jälkeen samassa kylässä myöhemmin päivällä tai illalla. Nimitystä käytetään toisinaan myös tavallisten yleensä musiikkiesityksiä sisältävien kyläjuhlien merkityksessä ja yhä useammin sillä nykyisin tarkoitetaan setojen kyliäjuhlia (perinteisine) lauluineen, musiikkeineen ja tansseineen.

Toisin paikoin Setomaata on käytössä sanamuoto kirmas, toisin paikoin kirmask tai kirmask´. Sana tunnetaan paikoin myös Võro- ja Mulgimaalla.

Perinteisimpiä kirmas-juhlia ovat Uusvadan kylän kirmas 13.7., päänitsanpäivän kirmas Saatsessa 27.7., Paasapäivän kirmas Obinitsassa 19.8., Lepän kylän kirmas 20.8. (eli paasanpäivän jälkeisenä iltana) ja Väiko Maar’apäivan kirmas Laossinan kylässä 21.9.

Tobrovan kylän kirmas pääsiäisenä 2016. Foto: Harri A. Sundell.

Seton kielen 2. oppitunti

Kirjoittanut: Tapio Mäkeläinen

Nominatiivi

elläi
kodoeläjäq
pini
kass’
tsiga
lehm
hopõn’
kits’
kana
kikas
parts’
tsirk
tialanõ
hähn
orrav
jänes
põdõr
repän’
kahr
siil’

Genetiivi

eläjä
.
pini
kassi
tsia
lehmä
hobõse
kitsõ
kana
kikka
pardsi
tsirgu
tialasõ
hähnä
orava
jänes(s)e
põdra
rebäse
kahru
siili

suomeksi

eläin
kotieläimet
koira
kissa
sika
lehmä
hevonen
vuohi; kauris
kana
kukko
ankka; sorsa
lintu
tiainen
tikka
orava
jänis
hirvi
kettu
karhu
siili

Sanojen taivutusta

Vanhoissa sanoissa, joissa suomessa on diftongi ie, uo, yö ja virossa pitkä vokaali ee, oo, öö tai õõ esiintyy võro-seton kielessä sanan taipuessa kaksi eri pitkää vokaalia.

Nominatiivi

kiil’
miil’
siin’
tuul’
kuul’
lyyts
süük
ryym

Genetiivi

keele
meele
seene
tooli
kooli
lõõdsa
söögi
rõõmu

viro

keel
meel
seen
tool
kool
lõõts
söök
rõõm

suomi

kieli
mieli
sieni
tuoli
koulu
vrt. lietso
vrt. syödä
riemu

Ortografiaa
ü – (suomen) y

y – takainen i-äänne, vrt. venäjän ы

Arvsynaq Lukusanat

üts’tõist 11

kats’tõist 12

kats’kümmend 20

kats’kümmend viis’ 25

kolmkümmend üts’ 31

sada 100

kats’sada üts’ 201

tuhat üts’ 1001

Sananparsi
Sadaguq vai saibit! ”Satakoon vaikka seipäitä!”

Tsässon

[Üts’ syna]

Kristillinen kirkko hajaantui kahteen suureen haaraan eli läntiseen ja itäiseen kirkkoon eli roomalaiskatoliseen kirkkoon ja ortodoksiseen kirkkoon vähitellen, mutta kirkkojen erkaantuminen toisistaan oli selvää jo 1000-luvulle tultaessa. Eli kun kristinusko alkoi levitä tai sitä alettiin pikemminkin aktiivisesti levittää sekä nykyisen Suomen että Viron alueille, oli jakaantuminen jo käytännössä tosiasia. Kun siis kristinuskoa alettiin tuoda meidän alueillemme, se tapahtui samoihin aikoihin sekä idän että lännen kautta. Lopulta kävikin niin että läntisen kirkon ja itäisen kirkon välinen raja jakaa Pohjois-Euroopassa saamelaisten, karjalaisten ja virolaisten heimojen alueet kahtia. Virolaisista heimoista vain setot jäivät rajan itäiselle puolelle eli he ovat jo vanhastaan olleet ortodokseja.

Pappi, raamattu ja risti ovat tunnetusti suomenkin kielessä vanhoja venäläisiä lainasanoja, samoin kuin viron kirjakielen papp, raamat ja rist. Setojen elämään ja luonnollisesti seton kieleenkin on tullut selvästi enemmän uskontoon liittyviä venäläisiä lainasanoja, joista yksi keskeisimpiä on tsässon.

Tsässon tulee venäjän kielen ortodoksista kappelia tarkoittavasta sanasta часовня joka taasen tulee venäjän tuntia tarkoittavasta sanasta час.

Tsasounat-tsässonat ovat perinteisesti kyläkunnan itse omin voimin ja omasta aloitteestaan rakentamia kappeleita, niiden rakentamista ei siis ole ylhäältä päin – ei ortodoksisen kirkon eikä venäläisten valtioiden toimesta – määrätty, käskytetty eikä myöskään maksettu. Nimi johtuu sitä, että perinteisesti näissä pienissä kyläkappeleissa pidettiin tiettyinä aikoina, tiettyinä tunteina alkavia hartaushetkiä.

Joskus harvoin nykyisen tsässonan ympärillä on toiminnassa oleva (Laossina, Podmodsa) tai entinen hautausmaa. Suurempia kirkollisia tilaisuuksia, joihin paikalle tulee myös pappi, järjestetään yleensä vain kerran tai kaksi vuodessa, sen pyhimyksen muistopäivänä tai sinä kirkollisena juhlapäivänä, jonka mukaan tsässona on nimetty. Tsässonien nimet on useimmiten setonkielisiä versioita venäjänkielisistä pyhimysten (Ilkandra, Nahtsi, Tuuma, Ulasõ jne.) tai juhlapäivien nimistä (Troitsa, Vissenja jne.)

Artikkelikuva: Nahtsi tsässon, Sergan kyä. Foto: Toomas Tuul / VisitSetomaa

Seton kielen 1. oppitunti

Kirjoittanut: Tapio Mäkeläinen

seto

imä 

esä

lats’ : latsõq 

ts’ura/poiss’

lats’kõnõ/tütär’lats’

miis’: mehe

naanõ; naasõ

inemine

Tereh!

Tereq!    

Mu nimi om… 

Mu väärnimi om…

Mu priinimi om…

Maq  elä Setomaal.

Maq  elä Tal’nah.

Maq  elä liinah

Lukusanoja

Nom Gen

üts’: üte

kats’: katõ

kolm: kolmõ

neli/nelli : nelä/nellä

viis’: viie

kuus’: kuvvõ

säidse: säitsme

katõsa/katõssa: katsa

ütesä/ütessä: ütsä

kümme: kümne

Ortografiaa

viro

ema 

isa

laps: lapsed

poiss

tüdruk

mees: mehe

naine: naise

inimene

Terve; Hei!

Terve; Hei!

Minun nimeni on…

Sukunimeni on…

Sukunimeni on…

Asun Setomaalla.

Asun Tallinnassa.

Asun kaupungissa.

suomi

äiti       vrt. emo

isä

lapsi: lapset

poika

tyttö

mies: miehen

nainen: naisen

ihminen

(setojen versio)

(võrolaisten versio)

s’– liudentunut s, ääntyy suunnilleen sj                     

l’ – liudentunut l, ääntyy suunnilleen lj        

q tai q – laryngaaliklusiili, äänne joka ääntyy esim. a:n ja o:n välissä, kun sanot: Anna omena!

ü – y

õ – ääntyy kuin viron kielen õ

Sananparsi

Pääväq lääväq perremehe poolõ. ”Päivät pitenevät” eli ”Päivät menevät isännän suuntaan.”

Seto

[Üts’ syna]

Kaakkois-Viron ortodoksisia asukkaita kutsutaan yleensä termillä seto. Kansa Värskassa, Obinitsassa ja Saatsessa itse käyttää sanoja: seto, monikollisena setoq ja asuinalueestaan nimitystä Setomaa.

Koska pohjoisvirolaisissa murteissa ja viron kirjakielessä, mikä perustuu keskisen Pohjois-Viron murteisiin, kaikki vanhat alkuperäiset o-äänteet ovat muissa kuin ensitavuissa ovat muuttuneet u-äänteiksi, on viron kirjakielessä Viro-sta tullut Viru-(maa jne) ja seto-a vastaa setu. Eli viron kirjakielessä on pitkään käytetty ja usein vielä nykyäänkin käytetään sanamuotoja setu ja Setumaa, tosin nykyisin yhä tavallisemmin myös termejä seto ja Setomaa.

Kun me suomalaiset – samoin kuin setot – “uskallamme” ja osaamme käyttää myös sanojen 2. ja 3. tavussa sekä muissa jälkitavuissa o-vokaalia, niin olisi loogista ja myös syytä suomen kielelläkin käyttää alkuperäisiä, ”ei-pohjoisvirolaistettuja” muotoja seto ja Setomaa. Suomessa olisi siis nykyisin puhuttava setoista ja Setomaasta. Samoin kuin puhumme Virosta ja virolaisistakin. Vrt. vielä esim. viron kirjakielen elu, ilu, tegu contra suomen elo, ilo, teko jne.

Setukaiset on ilmeisesti suomalaisten ihan itse kehittämä sana, jolla tarkoitetaan Kaakkois-Viron ortodoksista väestöä. Saksankielinen monikollinen die Setukesen voisi toki olla sen taustalla sekä suomen kielen –kainen/-käinen-tyyppiset nimet, mutta uka-äännejonon sisältävä sana on siis keksitty jossain ihan muualla kuin Setomaalla tai edes muualla Virossa.

Setojen suhteen suomen kielen setukainen-sanan välttämiseen on vielä yksi syy, nimittäin viron kielen sana setukas, jonka merkitys on “luuska, koni, huono hevonen”. Eli ei hevostella, vaan kunnioitetaan kansanryhmän itse käyttämiä termejä, jotka erinomaisesti sopivat myös suomalaiseen suuhun!

Edes arkipuheessa emme enää käytä sanoja mustalainen tai neekeri. Nykyisin puhumme saamelaisista emmekä lappalaisista ja ryssittely on taakse jäänyttä maailmaa. Aikoinaan kaikki edellä mainitut termit olivat suomen kielellä neutraaleja ja hyväksyttyjä, mutta ajat muuttuvat ja maailma muuttuu ja pienenee ja siksi nykyisin pitää ottaa huomioon myös se, minkälaisia asenteita, tunteita ja konnotaatioita muissa maissa ja muissa kielissä eri sanoihin liittyy tai mitä mielleyhtymiä suomenkieliset sanat muissa synnyttävät.

Sanan seto alkuperästä on useitakin teorioita. Suomen kielessä on kolme demonstaritiiviprominia eli tämä, tuo, se. Viron kirjakielessä on vain yksi see. Etelävirolaisissa kielimuodoissa on joko kaksi tai kolme, setossa suomen tapaan kolme: seo / s´oo / sjoo, taa ja tuu / too. Ja kun Setomaalta tullut ihminen puhuu ja selittää, niin puheessa vilahtelevat usein sekä seo että tuu (”tämä” ja ”tuo/se”) ja ainakin ulkopuolinen kuuli, sekoitti ja jopa yhdisti ne yhteen: seo-tuu / se-tuu / se-too / se-to. Pohjoisvirolaisessa moinen puhe ja erityisesti noiden pronominien runsas käyttö ja tarkan merkityksen epäselvyys aiheuttivat sekä hämmennystä että naureskelua ja näin yhdistettiinkin seo+too ja saatiin sana, jolla alun perin muut virolaiset pilkaten tarkoittivat henkilöä, joka puhuu tuota kummallista kieltä, pukeutuu, käyttäytyy omituisesti. Ilmeisesti 1800-luvun lopulta alkaen setojen lähinaapurit ja laajemminkin muut virolaiset alkoivat käyttää seto-setu-sanaa pilkallisessa merkityksessä on tutkija Paul Hagu arvellut. Vähitellen setot kuitenkin alkoivat itse ylpeydellä käyttää tätä termiä itsestään.

Toisen seto-heimonimen selitys, jota ilmeisesti tarjosi ensimmäisenä F. R. Kreutzwald, on se, että seto-termi olisi kehittynyt sanasta setä (merkitys ”setä”). Nykyisin tällä selityksellä ei ole kannatusta. Myös muita selityksiä seto-sanalle on annettu.

Seto-termi on varsin uusi, sillä ensimmäisenä Settukesed, Settu, Settuke -sanoja tiettävästi kirjallisessa muodossa käytti H. E. Hartmann vasta vuonna 1860. Seto ja Setomaa -termit ”virallisti” III Seto Kongressi vuonna 1993 ja siitä alkaen on niitä käytetty rinnan setu ja Setumaa -termien kanssa myös vironkielissä teksteissä ja muissa yhteyksissä. Vuonna 2010 Viron paikannimikomissio vahvisti o-llisen Setomaa-nimen setojen asuinalueen viralliseksi nimeksi. Vuoden 2017 paikallishallintoreformista alkaen on Virossa olemassa myös Setomaa vald eli Setomaan kunta, mikä kattaa lähes kokonaan Viron puoleisen osan historiallisesta setojen asuinalueesta.