[Üts´ syna]
Tälläkin viikolla on taas vuorossa yhdyssana: poti+seto. Sanan jälkimmäinen osa onkin jo tuttu ja alkuosan sanan nom. pott´, gen. poti on merkitykseltään ainakin viroa osaaville varsin tuttu eli ”astia, ruukku, pytty”. Mutta mikä onkaan yhdyssanan merkitys?
Selitys alkaa tuttuun tapaan taas hieman kauempaa. Setomaalta, mm. Saatsen seudulta löytyy erinomaista savea saviastioiden tekoon. Tietyissä Setomaan kylissä valmistettiin useiden vuosikymmenten (ehkä jopa vuosisatojenkin) ja useiden sukupolvien ajan saviastioita. Pelkkä hyvä raaka-aine ja sukupolvelta toiselle siirtyvä ammattitaito ei kuitenkaan riittänyt, vaan valmistetut hyvälaatuiset saviastiat piti myös pystyä myymään. Ja tämän tekivät potisetoq. Potisetoq myivät saviastioita toki kaupungeissa ja markkinoilla, mutta hyvin tärkeä tapa myydä noita Saatsen seudulla ja muualla Setomaalla valmistettuja saviruukkuja oli kaupitella niitä maaseudulla kylästä kylään, talosta taloon. Setomaan kauppiaat ajoivat pitkin maaseutua hevosilla, joiden rattaat olivat aluksi täynnä saviasioita, mutta matkan lopussa täynnä lumppuja. Maaseudun asukkailla ei usein ollut paljon rahaa, mutta usein paljon vanhoja vaatteita ja muita lumppuja. Niinpä potisetoq usein vaihtoivat myytävät saviastiat lumppuihin eli kauppaa käytiin ilman rahaa. Räpinassa toimi vuonna 1734 perustettu paperitehdas, joka tarvitsi lumppuja raaka-aineeksi paperia varten ja sinne potisetoq ”saaliinsa” myivätkin.
Saviastialastia vetämään ei tarvittu parasta hevosta, sillä matkanteko oli astioiden rikkimenovaaran takia rauhallista. Parempi hevonen jätettiin kotiin, potiseton vankkureita veti vanha rauhallinen hevonen. Muualla Virossa näitä saviastia-lumppukauppiaita sekä puheenvartensa että kehnojen hevosiensa takia hieman naureskeltiin ja hevosia varten keksittiin pilkkanimikin: setukas. Setukas tarkoittaa siis oikeastaan kaakkia tai konia ja jo sen toisen tavun u (o:n sijasta) osoittaa, ettei kyseessä oli setojen itse muodostama sana. Kyseinen pilkkanimi huonosta hevosesta muuten selittää myös sen, miksi setot eivät pidä suomen kieleen keksitystä heitä tarkoittavasta sanasta setukainen, joka kovasti muistuttaa setukas-sanaa. Välttäkäämme siis tuota jo hieman vanhentunutta termiä! Muuten potisetoq usein myivät vanhan hevosensa (jopa lihoiksi) matkansa lopuksi.
Potiseto-sanan tarkka merkitys on siis: (huonon) hevosen vetämillä vankkureilla ympäri Viroa (ja miksei Latviaa ja Venäjäänkin aikoinaan) Setomaan saviastioita kauppaava kauppias, joka myös osti taloista lumppuja. Nämä kiertelevät kauppiaat olivat miehiä ja useimmiten setoja. Potiseto ei siis varsinaisesti merkitse savenvalajaa, saviastioiden tekijää.
Sekä Värskan että Saatsen museoissa esitellään alueen saviesineiden tekoa ja siihen liittyviä työvälineitä. Joitakin vuosia sitten nuoret Setomaan miehet järjestivät leikkimielisen, mutta perinteitä kunnioittavan tempauksen, jonka aikana Setomaalla valmistettuja (mm. Piusassa työskentelee keraamikko, joka valmistaa myös saviesineitä) saviastioita kaupiteltiin hevosten vetämiltä rattailta ympäri Etelä-Viroa aina Tarttoa myöden. Retki ikuistettiin sekä valokuvin että dokumenttielokuvaan.
Valokuvat (2 kpl): Potisetoq Tartossa – em. dokumenttiprojekti. Saviastoiden myyntiä perinteiseen tapaan Setomaan kuningaskunnan päivillä 2020 – Harri A. Sundell.
Vastaa