Ts´ura

[Üts´ syna]

Tämän viikon sana on ts´ura. Se tarkoittaa poikaa, poikasta, ei enää ihan pikkulasta, muttei ihan vielä miehen mittaista nuorukaista. Tosin varsinkin muut kuin setot käyttävät ilmausta seto ts´ura tarkoittaen setonuorukaisia, nuoria miehiä. Mutta setot itse sanovat: Taa olõ-iq imämb ts´ura, ta on jo nuur´miis´ ”Hän ei ole enää poikanen, hän on jo nuorukainen” tai Taa no määne miis´, taa om viil ts´urakõnõ ”Ei hän mikään mies ole, hän on vielä poikanen” tai Ts´ura om sääne, kiä koiruisi tege, myni saa ei elo lõpiniq mehes ”Poikanen on sellainen, joka tekee kepposia, joistakin ei tule edes elämän loppuun mennessä miehiä”.

Vanhastaan Setomaalla oli pukeutumisella hyvin tarkat sääntönsä. Miten pukeutui pikkutyttö, miten jo naimaikäinen neitonen, miten nuori aviovaimo ja miten jo mummoikäinen nainen. Hiukset, hameet, esiliinat, pääliinat, korut jne. olivat kaikki joka ryhmällä erilaiset. Vaikka miesten pukeutumisesta ei olekaan niin paljon puhuttu, niin myös miespuolilla oli eri ikäryhmissä ja aviosäädyn mukaan aikaisemmin tarkat pukeutumissääntönsä.

Miesten pukeutumisen yksi tärkeä yksityiskohta oli vyön solmiminen. Avioliitossa olevien miesten vyön solmu ja vyön pitkät päät olivat oikealla puolella, poikien ja poikamiesten taasen vasemmalla puolella, kuten kuvassa. Vanhastaan Setomaalla sanottiin (naiset Värskan museossa tämän mulle opettivat!), että jokaisen miehen vyön solmu oli sitä kauempana vasemmalla, mitä kauempana kotitalon portista he olivat.

Foto: Harri A. Sundell, Setomaan kuningaskunnan päivä 2016

Seton kielen 9. oppitunti

PRONOMINIT 2

miä  – mikä

kiä  – kuka

sjoo/seo – tämä

njooq/neoq  – nämä

taa    – se

naaq – ne

tuu – tuo

nuuq – nuo

määne – millainen

määntseq – millaiset

sääne – sellainen

sääntseq – sellaiset

VERBITAIVUTUS 3

VERBITYYPPI 4

da-inf.

tetäq

nätäq

ma-inf.

tegemä

nägemä

prees.

tii

näe

imp.

tei

näi

-nud

tennüq

nännüq

suom.

tehdä

nähdä

HUOM!

ta tege ja näge – hän näkee ja tekee

ta tei ja näi – hän teki ja nägi

Samoin taipuu myös verbi pügamä – niittää, leikata, keritä…

VERBITYYPPI 5

nõstaq

nõstma

nõsta

sg. 3. prees. nõst

sg. 3. imperf. nõst´

nõsti

nõstnuq

nostaa

Kyseessä on verbityyppi, johin kuuluu runsaasti verbejä. mm. ikma, jätmä, kastma, kestmä, kiitmä, kütmä, laulma, mõistma, ostma, pesmä, saatma, saisma, tahtma, tapma, uutma, võitma ja võtma.

PAIKANNIMIÄ

Setomaan lähialueen paikannimet

setoksi

Aluliin

Elvä

Hopa

Imäjõgi

Kiräpää

Kõivaliin

Kurõssaarõ

Kuulja

Luigaliin

Mari(n)burk´

Otõ(m)pää

Pihkva Imäjõgi

Pärno/-ä

Riia/Riig

Rõugu/-õ

Tal´na/Talliin

Tarto

Vahtsõliina

Vant´us

Verska

Vil(l)ändi

Viromaa

Vyrtsjärv´

Võro

Võu

Vyypso

viroksi

Alūksne

Elva

Hopa/Ape

Emajõgi

Kirumpää

Kõivaliina

Kuressaare

Kulje

Kulbina

Alūksne

Otepää

Velikaja jõgi

Pärnu

Riia

Rõuge

Tallinn

Tartu

Vastseliina

Mtež

Värska

Viljandi

Virumaa

Võrtsjärv

Võru

Võhandu jõgi

Võõpsu

suomeksi

Alūksne

Elva

Ape

Emajoki

Kirumpää

Gaujiena

Kuressaare

Kulje

Kulbina

Alūksne

Otepää

Velikaja-joki

Pärnu

Riika

Rõuge

Tallinna

Tartto

Vastseliina

Mtež

Värska

Viljanti

Virumaa

Võrtsjärvi

Võru

Võhandu-joki

Võõpsu

Ulkomaan paikannimet HUOM!

setoksi

Belgiä

Englüsmaa

X ilmameri

I(j)ämeri

Kar´ala

Kuulnumeri

Roodsi

Serbiä

Sloveeniä

Soomõ

Tsiber´

Tuneesiä

Vaihõmeri

Valgõvinne

Verrev meri

Vinnemaa

Õdagumeri

viroksi

Belgia

Inglismaa

X ookean

Jäämeri

Karjala

Surnumeri

Rootsi

Serbia

Sloveenia

Soome

Siber

Tuneesia

Vahemeri

Valgevene

Punane meri

Venemaa

Läänemeri

suomeksi

Belgia

Englanti

X:n valtameri

Jäämeri

Karjala

Kuollutmeri

Ruotsi

Serbia

Sloveenia

Suomi

Siperia

Tunisia

Välimeri

Valko-Venäjä

Punainen meri

Venäjä

Itämeri

Seton kielen 8. oppitunti

PRONOMINIT

maq / ma / mina  – minä

saq/ sa / sina  – sinä

/ tää / timä / tiä – hän

mi / miiq  – me

ti / tiiq     – te

/ nääq / nimäq / niäq – he

VERBITAIVUTUS 2

olla-verbin eri muodot

Da-infinitiivi ollaq

Ma-infinitiivi olõma

Preesens

maq olõ   – minä olen

saq olõt   – sinä olet

tä um / om     – hän on

mi olõ     – me olemme

ti olõt      – te olette

nä ummaq / ommaq        – he ovat

Imperfekti

maq olli   – minä olin

saq olliq   – sinä olit

tä oll´       – hän oli

mi olli      – me olimme

ti olliq      – te olitte

nä olliq     – he olivat

Perfekti

maq olõ olnuq – minä olen ollut

saq olõt olnuq        – sinä olet ollut

tä um / om olnuq   – hän on ollut

mi olõ olnuq          – me olemme olleet

ti olõt olnuq           – te olette olleet

nä ummaq / ommaq olnuq     – he ovat olleet

Pluskvamperfekti

maq olli olnuq – minä olin ollut

saq olliq olnuq        – sinä olit ollut

tä oll´ olnuq           – hän oli ollut

mi olli olnuq           – me olimme olleet

ti olliq olnuq            – te olitte olleet

nä olliq olnuq          – he olivat olleet

Samoin kuin ollaq / olõma taipuvat myös verbit tullaq / tulõma ”tulla” ja purraq /purõma ”purra”

Sinno um pini purnuq. – Koira on purrut sinua.

Tä puri. – Hän puri.

Maq tulõ. – Minä tulen.

Maq tulli. – Minä tulin.

Tä tulõ. – Hän tulee.

Tä tul´. – Hän tuli.

Seton kielen 7. oppitunti

VERBITAIVUTUS 1

Verbitaivutus on yksi võro-seton kielen hankalimpia asioita oppia ja se myös osoittaa selvästi sen, kuinka etelävirolaiset kielimuodot poikkeavat muutamissa ratkaisevissa kohdissa merkittävästi kaikista muista itämerensuomalaisista kielistä. Aluksi verbien taivutus saattaa tuntua vaikealta ja miltei mahdottomalta oppia mutta kyllä se vähitellen aukeaa, muuttuu ymmärrettäväksi ja sen jopa oppii!

Erikoisuus 1: kieltoverbi (oikeastaan sillä on vain kaksi muotoa, kaksi eri aikamuotoa: yksi preesensissä ja toinen imperfektissä) taipuu ajassa eli preesensissä se on ei ja menneessä aikamuodossa es. Itse verbi säilyy samassa preesensin muodossa.

Esimerkkiverbit:

visadaq / viskama ”heittää”

käkkiq / käk´mä ”piilottaa, kätkeä”

preesens:

ma viska – ma viska eiq / ma viska-aiq / ma viska-iq / ma ei viskaq

Samalla tavalla kaikki persoonat eli:

ma/sa/tä/mi/ti/nä viska eiq

imperfekti:

ma visksi – ma viska es / ma viska-as / ma viska-s / ma es viskaq

Erikoisuus 2: Kieltoverbi on melkein aina pääsanan eli varsinaisen verbin jäljessä.

Erikoisuus 3: Em. tapauksissa kieltoverbistä tulee useimmiten käytännössä pääsanan eli verbin liite ja kieltosanan vokaali useimmiten assimiloituu verbin viimeisen tavun vokaalin kanssa.

Erikoisuus 4: Vain silloin kun kieltosanaa erityisesti korostetaan, ei verbi ja kieltoverbi sulaudu yhdeksi sanaksi ja vain aivan erityisissä  tapauksissa on kieltoverbi ennen pääsanaansa eli verbiä.

VERBITYYPPI 1

da-inf.

juvvaq

luvvaq

lüvväq

müvväq

süvväq

tuvvaq

k´auvvuq

ma-inf.

juuma

luuma

lüümä

müümä

süümä

tuuma

k´auma

prees.

juu

luu

lüü

müü

süü

tuu

k´au

maq juu   minä juon

saq juu     sinä juot

mi juu      me juomme

ti juu        te juotte

maq jei    minä join

tä jei        hän joi

mi jei       me joimme

nä jei       he joivat

VERBITYYPPI 2

imperf.

jei

lõi

lei

mõi

sei

tõi

käve

nud

joonuq

loonuq

löönüq

müünüq

söönüq

toonuq

k´aunuq

suom.

juoda

luoda

lyödä

myydä

syödä

tuoda

käydä

saiaq

viiäq

Huom!

minnäq

saama

viimä

.

minemä

saa

vii

.

lää

maq lää   minä menen / lähden

saq  lää    sinä menet / lähdet

tä lätt      hän menee / lähtee

maq lätsi minä menin / lähdin

saq  lätsi  sinä menit / lähdit

tä läts´     hän meni / lähti

Ta lätt mu mant minemä. – Hän lähti luotani. Oikeastaan: Hän lähti minun luotani menemään.

sai

vei

.

lätsi

saanuq

veenüq

.

lännüq

saada

viedä

.

mennä

Seton kielen 6. oppitunti

SANASTOA

Q-d on väega tähtsä üles märgi, selle, et ku ei märgiq, sys või lugõja võlssi arvu saiaq. – Hyvin tärkeää on kirjoittaa Q, siksi, että jos sitä ei merkitse, niin lukija voi ymmärtää väärin.

Setoq ommaq vindläste ja eestläste vaihõl umaette elänüq. – Setot ovat eläneet venäläisten ja virolaisten välissä omissa oloissaan.

Näide keeleh on püsünüq pall´o säänest, mis suumlaisil om ammuq joq unõhtõduq. – Heidän kielessään on säilynyt (pysynyt) paljon sellaista, mikä suomalaisilla on ammoin jo unohdettu.

Ku vanakurat poiskõnõ oll´. – (Silloin) kun vanha paha (vielä) poikanen oli.

Poikkeuksellinen taivutus

setoksi, yksikkö

läteh

kastõh

mõtõh

lõunah

”ilmansuunta; ateria”

setoksi, monikko

lätteq

kastõq

mõttõq

lõunaq

võroksi, yksikkö

läteq

kastõq

mõtõq

lõunaq

suomeksi, yksikkö

lähde

kaste

miete

lounas

SANONTOJA

Üle pini om ärq astut, üle hanna om astmaldaq. – On päästy (jo) yli koirasta, (vain) yli hännän on (vielä) astumatta.

Ku kärbläseq miipoti mano. – Kuin kärpäset hunajapurkin ympärillä (luona).

VOKAALISOINTU

Võro-seton kielessä on vokaalisointu – samoin kuin suomen kielessä ja toisin kuin viron kirjakielessä. Itse asiassa seton kielen vokaalisointu on vieläkin täydellisempi kuin suomen kielessä.

sanan alussa                    sanan lopussa

takavokaaliset                  a, o, u, õ, y                        a, o, u, õ, y + e, i

etuvokaaliset                    ä, ö, ü                                ä, ö, ü + e, i

”neutraalit”                       e, i                                      a, ä, o, u, ü, õ, y, e, i      

Huom!

õ – taka-e, labiaalinen, vrt, viron õ

y – taka-i, vrt. venäjän ы

Poikkeukset!                   

ö-vokaali esiintyy vain ensimmäisessä tavussa, muissa tavuissa ”sen paikalla” on o.

Esimerkiksi:

kägo – sm. käki; vi. kägu

nägo – sm. vrt. näkö; vi. nägu

Komitatiivin pääte on aina -gaq, riippumatta sanan vokaaleista.

Esimerkiksi:

käe-gaq – kädellä, käden kanssa

süüke-ga – ruuilla

rüükmise-gaq – karjumalla

ORTOGRAFIAA

Võron-seton kielen ortografiaan liittyvät kysymykset päätettiin ja ratkaistiin kansainvälisessä asiantuntijoiden kokouksessa Tallinnassa 31.10.1994. Kokoukseen osallistui tunnettuja asiantuntijoita ja kielenkäyttäjiä, sekä setoja että võrõkesia, ja lisäksi kielentutkijoita Tarton yliopistosta ja Viron kielen ja kirjallisuuden instituutista Tallinnasta sekä Helsingin yliopiston Itämerensuomalaisten kielten professori ja seton kielen tutkija Seppo Suhonen, joka oli myös Setukaisten ystävät ry:n ensimmäinen puheenjohtaja. Seuran nykyinen puheenjohtaja oli yksi kokouksen järjestäjistä.

Valitettavasti erityisesti 2000-luvulla on ortografia-asioihin perehtymättömien maallikoiden, amatöörien ja byrokraattien toimesta ryhdytty kyseenalaistamaan ja tietoisesti rikkomaan lokakuussa 1994 sovittuja sääntöjä ja tällä tavalla on vaarannettu sekä seton että võron kielen säilyminen, kunnollinen opettaminen lapsille ja kieltä kunnolla taitamattomille. Epäpätevillä ja täysin amatöörimäisillä päätöksillä ja käytännöillä on vaarannettu võro-seton kielen oikean ääntämyksen säilyminen, eri kieliopillisten muotojen eristyminen ja koko kielen tulevaisuus. Moiseen toimintaan voi ja pitää suhtautua pelkästään tuomitsevasti.

Seton kielen 5. oppitunti

SANASTOA

tähtsämbäq kalaq

järvekalaq

ahhun

angõrjas

haug´

iherüs, hõrn(as), jyyforell

latik

linnas, linask´

sudak

särg´

tärkeimmät kalat

järvikalat

ahven

ankerias

hauki

purotaimen

lahna

suutari

kuha

särki

Tinti om ynnõ Peipsi järveh. – Kuoretta on vain Peipsi-järvessä.

Särg´ eläs piaaigo kyigih Setomaa järvih. – Särki elää lähes kaikissa Setomaan järvissä.

Iherüs taht elläq rohkõmb muadsõ põhjagaq vii seeh. – Purotaimen haluaa elää enemmän mutapohjaisessa vedessä (veden sisässä).

Sudak püüd hindäle süvväq ynnõ üüse. – Kuha pyytää itselleen syötävää vain öisin.

Arvatas, et linnas saa ilma söömäldäq katõsa kuud vasta pitäq. ­– Arvellaan, että suutari voi (ilman) syömättä kahdekan kuukautta selvitä.

Kudõmisõs kõlbulidsõq paigaq nakkasõq ärq häömä. – Kutemiseen sopivat (kelvolliset) paikat alkavat (pois) häviämään.

SANONTOJA

Sõrmõ ei näeq suuhtõ tsusadaq – (On niin pimeä, että) Sormea ei näe suuhun pistää.

Tuul lätt magama – Tuuli lähti makaamaan eli Tuuli vaipui.

Satas ku uavarrõst. – Sataan kuin pavunvarresta eli Sataa kaatamalla.

ORTOGRAFIAA

Laryngaaliklusiili merkitään nykyisin teksteissä neljällä eli tavalla eli

”kasvit” – kasvoq, kasvoq, kasvo’ tai jopa ilman mitään merkkiä kasvo Suositusten ja kansainvälisen sopimuksen (mistä Setukaisten ystävät ry-kin pitää kiinni) mukaisesti kuitenkin vain joko kasvoq tai kasvoq

NOMINIEN MONIKON TAIVUTUS

Nominatiivi

Genetiivi

Partitiivi

Inessiivi

Elatiivi

Illatiivi

Adessiivi

Ablatiivi

Allatiivi

Translatiivi

Komitatiivi

Abessiivi

Terminatiivi

JALAQ

JALGO

JALGO

JALOH

JALOST

JALGO(HE)

JALOL

JALOLT

JALOLÕ

JALOST

JALGOGAQ

JALOLDAQ

JALONIQ

KÜLÄQ

KÜLLI

KÜLLI

KÜL(L)IH

KÜL(L)IST

KÜLLI(HE)

KÜL(L)IL

KÜL(L)ILT

KÜL(L)ILE

KÜL(L)IST

KÜLLIGAQ

KÜL(L)ILDÄQ

KÜL(L)INIQ

HAMBAQ

HAMBI(I)DÕ

HAMBIT, HAMBIID

HAMBI(I)H

HAMBI(I)ST

HAMBI(I)HE

HAMBI(I)L

HAMBI(I)LT

HAMBI(I)LÕ

HAMBI(I)ST

HAMBI(I)DÕGAQ

HAMBI(I)LDAQ

HAMBI(I)NIQ

Setukaisten ystävien sivusto

Tällä Setukaisten ystävien yhdistyksen sivustolla kerrotaan toisaalta yhdistyksestä ja sen toiminnasta, toisaalta Setomaasta ja setoista, heidän kielestään, kulttuuristaan, tavoistaan ja tapahtumistaan. Tälle sivustolle artikkeleita kirjoittavat setukaisten ystävät ja asiantuntijat eri aloilta.

Seto

[Üts’ syna]

Kaakkois-Viron ortodoksisia asukkaita kutsutaan yleensä termillä seto. Kansa Värskassa, Obinitsassa ja Saatsessa itse käyttää sanoja: seto, monikollisena setoq ja asuinalueestaan nimitystä Setomaa.

Koska pohjoisvirolaisissa murteissa ja viron kirjakielessä, mikä perustuu keskisen Pohjois-Viron murteisiin, kaikki vanhat alkuperäiset o-äänteet ovat muissa kuin ensitavuissa ovat muuttuneet u-äänteiksi, on viron kirjakielessä Viro-sta tullut Viru-(maa jne) ja seto-a vastaa setu. Eli viron kirjakielessä on pitkään käytetty ja usein vielä nykyäänkin käytetään sanamuotoja setu ja Setumaa, tosin nykyisin yhä tavallisemmin myös termejä seto ja Setomaa.

Kun me suomalaiset – samoin kuin setot – “uskallamme” ja osaamme käyttää myös sanojen 2. ja 3. tavussa sekä muissa jälkitavuissa o-vokaalia, niin olisi loogista ja myös syytä suomen kielelläkin käyttää alkuperäisiä, ”ei-pohjoisvirolaistettuja” muotoja seto ja Setomaa. Suomessa olisi siis nykyisin puhuttava setoista ja Setomaasta. Samoin kuin puhumme Virosta ja virolaisistakin. Vrt. vielä esim. viron kirjakielen elu, ilu, tegu contra suomen elo, ilo, teko jne.

Setukaiset on ilmeisesti suomalaisten ihan itse kehittämä sana, jolla tarkoitetaan Kaakkois-Viron ortodoksista väestöä. Saksankielinen monikollinen die Setukesen voisi toki olla sen taustalla sekä suomen kielen –kainen/-käinen-tyyppiset nimet, mutta uka-äännejonon sisältävä sana on siis keksitty jossain ihan muualla kuin Setomaalla tai edes muualla Virossa.

Setojen suhteen suomen kielen setukainen-sanan välttämiseen on vielä yksi syy, nimittäin viron kielen sana setukas, jonka merkitys on “luuska, koni, huono hevonen”. Eli ei hevostella, vaan kunnioitetaan kansanryhmän itse käyttämiä termejä, jotka erinomaisesti sopivat myös suomalaiseen suuhun!

Edes arkipuheessa emme enää käytä sanoja mustalainen tai neekeri. Nykyisin puhumme saamelaisista emmekä lappalaisista ja ryssittely on taakse jäänyttä maailmaa. Aikoinaan kaikki edellä mainitut termit olivat suomen kielellä neutraaleja ja hyväksyttyjä, mutta ajat muuttuvat ja maailma muuttuu ja pienenee ja siksi nykyisin pitää ottaa huomioon myös se, minkälaisia asenteita, tunteita ja konnotaatioita muissa maissa ja muissa kielissä eri sanoihin liittyy tai mitä mielleyhtymiä suomenkieliset sanat muissa synnyttävät.

Sanan seto alkuperästä on useitakin teorioita. Suomen kielessä on kolme demonstaritiiviprominia eli tämä, tuo, se. Viron kirjakielessä on vain yksi see. Etelävirolaisissa kielimuodoissa on joko kaksi tai kolme, setossa suomen tapaan kolme: seo / s´oo / sjoo, taa ja tuu / too. Ja kun Setomaalta tullut ihminen puhuu ja selittää, niin puheessa vilahtelevat usein sekä seo että tuu (”tämä” ja ”tuo/se”) ja ainakin ulkopuolinen kuuli, sekoitti ja jopa yhdisti ne yhteen: seo-tuu / se-tuu / se-too / se-to. Pohjoisvirolaisessa moinen puhe ja erityisesti noiden pronominien runsas käyttö ja tarkan merkityksen epäselvyys aiheuttivat sekä hämmennystä että naureskelua ja näin yhdistettiinkin seo+too ja saatiin sana, jolla alun perin muut virolaiset pilkaten tarkoittivat henkilöä, joka puhuu tuota kummallista kieltä, pukeutuu, käyttäytyy omituisesti. Ilmeisesti 1800-luvun lopulta alkaen setojen lähinaapurit ja laajemminkin muut virolaiset alkoivat käyttää seto-setu-sanaa pilkallisessa merkityksessä on tutkija Paul Hagu arvellut. Vähitellen setot kuitenkin alkoivat itse ylpeydellä käyttää tätä termiä itsestään.

Toisen seto-heimonimen selitys, jota ilmeisesti tarjosi ensimmäisenä F. R. Kreutzwald, on se, että seto-termi olisi kehittynyt sanasta setä (merkitys ”setä”). Nykyisin tällä selityksellä ei ole kannatusta. Myös muita selityksiä seto-sanalle on annettu.

Seto-termi on varsin uusi, sillä ensimmäisenä Settukesed, Settu, Settuke -sanoja tiettävästi kirjallisessa muodossa käytti H. E. Hartmann vasta vuonna 1860. Seto ja Setomaa -termit ”virallisti” III Seto Kongressi vuonna 1993 ja siitä alkaen on niitä käytetty rinnan setu ja Setumaa -termien kanssa myös vironkielissä teksteissä ja muissa yhteyksissä. Vuonna 2010 Viron paikannimikomissio vahvisti o-llisen Setomaa-nimen setojen asuinalueen viralliseksi nimeksi. Vuoden 2017 paikallishallintoreformista alkaen on Virossa olemassa myös Setomaa vald eli Setomaan kunta, mikä kattaa lähes kokonaan Viron puoleisen osan historiallisesta setojen asuinalueesta.