[Üts´ syna]
Tämän viikon sana on ts´ura. Se tarkoittaa poikaa, poikasta, ei enää ihan pikkulasta, muttei ihan vielä miehen mittaista nuorukaista. Tosin varsinkin muut kuin setot käyttävät ilmausta seto ts´ura tarkoittaen setonuorukaisia, nuoria miehiä. Mutta setot itse sanovat: Taa olõ-iq imämb ts´ura, ta on jo nuur´miis´ ”Hän ei ole enää poikanen, hän on jo nuorukainen” tai Taa no määne miis´, taa om viil ts´urakõnõ ”Ei hän mikään mies ole, hän on vielä poikanen” tai Ts´ura om sääne, kiä koiruisi tege, myni saa ei elo lõpiniq mehes ”Poikanen on sellainen, joka tekee kepposia, joistakin ei tule edes elämän loppuun mennessä miehiä”.
Vanhastaan Setomaalla oli pukeutumisella hyvin tarkat sääntönsä. Miten pukeutui pikkutyttö, miten jo naimaikäinen neitonen, miten nuori aviovaimo ja miten jo mummoikäinen nainen. Hiukset, hameet, esiliinat, pääliinat, korut jne. olivat kaikki joka ryhmällä erilaiset. Vaikka miesten pukeutumisesta ei olekaan niin paljon puhuttu, niin myös miespuolilla oli eri ikäryhmissä ja aviosäädyn mukaan aikaisemmin tarkat pukeutumissääntönsä.
Miesten pukeutumisen yksi tärkeä yksityiskohta oli vyön solmiminen. Avioliitossa olevien miesten vyön solmu ja vyön pitkät päät olivat oikealla puolella, poikien ja poikamiesten taasen vasemmalla puolella, kuten kuvassa. Vanhastaan Setomaalla sanottiin (naiset Värskan museossa tämän mulle opettivat!), että jokaisen miehen vyön solmu oli sitä kauempana vasemmalla, mitä kauempana kotitalon portista he olivat.
Foto: Harri A. Sundell, Setomaan kuningaskunnan päivä 2016
Vastaa