PRONOMINIT
maq / ma / mina – minä
saq/ sa / sina – sinä
tä / tää / timä / tiä – hän
mi / miiq – me
ti / tiiq – te
nä / nääq / nimäq / niäq – he
VERBITAIVUTUS 2
olla-verbin eri muodot
Da-infinitiivi ollaq
Ma-infinitiivi olõma
Preesens
maq olõ – minä olen
saq olõt – sinä olet
tä um / om – hän on
mi olõ – me olemme
ti olõt – te olette
nä ummaq / ommaq – he ovat
Imperfekti
maq olli – minä olin
saq olliq – sinä olit
tä oll´ – hän oli
mi olli – me olimme
ti olliq – te olitte
nä olliq – he olivat
Perfekti
maq olõ olnuq – minä olen ollut
saq olõt olnuq – sinä olet ollut
tä um / om olnuq – hän on ollut
mi olõ olnuq – me olemme olleet
ti olõt olnuq – te olette olleet
nä ummaq / ommaq olnuq – he ovat olleet
Pluskvamperfekti
maq olli olnuq – minä olin ollut
saq olliq olnuq – sinä olit ollut
tä oll´ olnuq – hän oli ollut
mi olli olnuq – me olimme olleet
ti olliq olnuq – te olitte olleet
nä olliq olnuq – he olivat olleet
Samoin kuin ollaq / olõma taipuvat myös verbit tullaq / tulõma ”tulla” ja purraq /purõma ”purra”
Sinno um pini purnuq. – Koira on purrut sinua.
Tä puri. – Hän puri.
Maq tulõ. – Minä tulen.
Maq tulli. – Minä tulin.
Tä tulõ. – Hän tulee.
Tä tul´. – Hän tuli.
Vastaa