Seton kielen oppitunti 1 / 2021

ÄÄNTÄMYS

VOKAALIT 1

Seton kielessä on vokaalisointu, toisin kuin viron kirjakielessä. Seton vokaalisointu on jopa täydellisempi kuin suomen kielessä eli myös e:lle ja i:lle on olemassa takavokaalinen vastine.

Seton kielessä on 10 vokaalia,

viisi etuvokaalia: i, e, ä, ü, ö

viisi takavokaalia: u, o, a, õ, y (tai õ̭)

korkeat vokaalit: i, ü ja u, y

keskikorkeat vokaalit: e, ö ja õ, o

matalat vokaalit: ä ja a

Korkea takavokaali y (vrt. venäjän ы) esiintyy muita vokaaleja harvemmin vain tietyissä yhteyksissä ja siitä syystä epäonnistuneissa nykyisin yleisimmin käytössä olevissa ortografioissa se korvataan kirjaimella õ, vaikka kieltä paremmin taitavat kyllä automaattisesti ääntävät sen korkeampana kuin õ. Hagun ja Pajusalun oppikirjassa käytetään ko. vokaalin merkkinä hankalasti kirjoitettavaa merkkiä õ̭, joka kyllä havainnollisesti näyttää sen ääntämyksen olevan korkeamman kuin õ:n. Setomaa.fi-sivustolla suosimme virallisen kansanvälisen komission laatiman ortografian merkkiä y. (Ääntämys ei siis tietenkään vastaa suomen y:n ääntämystä. Suomen y-vokaalin merkkinä seton ortografiassa on ü, kuten viron kielenkin ortografiassa.)

Usein y esiintyy setossa n-konsonantin edellä, esim. syna ”sana” ja yng ”onki”. Samaten se esiintyy usein kolmannessa eli ylipitkässä kestoasteessa (setossa on vokaaleilla ja konsonteilla kirjaviron tapaan kolme pituusastetta, suomen kielessähän niitä on vain kaksi eli lyhyt ja pitkä), esim. hyyhkama ”hehkua” ja ryymsahe ”iloisesti, riemullisesti”. Lisäksi y esiintyy alkuperäisen i:ntilalla muutamissa sanoissa, joissa toisessa tavussa on a, esim. sysar ”sisar” ja sysalik ”sisilisko, vrt. kirjaviron sisalik.

Painittomissa eli käytännössä jälkitavuissa esiintyy ö-tä ja y-ta vain hellittelysanoissa ja liudennetun konsonatin jälkeen ja seton kielen eri murteissakin käytäntö vaihtelee. Mutta esim. jänö ”jänö”, hällö ”härkänen, härkönen”. Esiintyy myös seuraavanlaista vaihtelua liittyen liudennukseen: kaŕa~karäkarja”, kiŕa~kirä”kirja”.

Seton kielessä painottomien tavujen vokaalit äännetään hieman heikompina ja lyhyempinä kuin painollisissa tavuissa, erityisesti tämä koskee korkeita vokaaleja u, ü ja i, joita usein nimitetään äänettömät vokaalit, sillä niin heikosti ne toisinaan ovat kuultavissa jälkitavuissa. Sanakirjoissa tällaisissa tapauksissa ko. vokaali voidaan merkitä suurella kirjaimella, joka on kuitenkin pienen kirjaimen korkuinen, esim. kasUk ”turkki”, vrt. kirjaviron kasukas ja vasIk ”vasikka, vrt. kirjaviron vasikas.

KOTITEHTÄVÄ eli HARJOITUS 2

Täydennä seuraavat sanat vokaaleilla, joko õ, ä, ää, ö tai ü.

Ja yritä suomentaa.

Sõida maal.. k…llä

Maal… pikk k…ll mul tii,

a vanavan…mbil h… om miil.

Lavva p…le tuvvas k…kk… h…d

ja vanaim… ilest…s mu p…d.

moro p…l ommaq kass ja pini.

laudah lammas, lehm ja hani.

v…ta luvva, p…hi tii,

lum… minem… s…s vii.

HARJOITUS 1 – OIKEAT VASTAUKSET:


MA AVITA …
SA AVITAT …
TIMÄ AVITAS …
MI AVITAMI …
TI AVITATI …
NIMÄQ AVITASÕQ …

MELKEIN JOKAISEEN LAUSEENSEEN KAHTA ENSMMÄISTÄ LUKEENOTTAMATTA SOPII JOKAINEN ANNETUISTA SANOISTA: SINNO, MINNO, TÕISI, IMMÄ, SÕPRA, VÕÕRIT.

ELI SUOMENNOKSINA:

Minä autan, sinä autat, hän auttaa, me autamme, te autatte, he auttavat… sinua, minua, toisia, äitiä. ystävää, vierasta.

Seton kielen oppitunti 0, johdantoa / 2021

Aina vuoden alkuksi tehdään lupauksia ja tämän vuoden lupaus voisi olla: Tänä vuonna opettelen seton kieltä! Tai minun lupaukseni: Tänä vuonna opetan muut kiinnostuneet puhumaan seton kieltä.

Yritin aloittaa jo viime vuonna, mutta apuvälineitä oli hiukan niukasti, mutta nyt tilanne on parempi. Sattuneesta syystä tämän johdantotunnin materiaali on osittain jo tuttua, mutta paljon uuttakin on eli toinen puoli koko tekstistä on kirjoitettu tammikuun 2. päivä.

Jokaisen oppitunnin lopussa on harjoitus, jonka oikeat vastaukset ja suomennokset annan aina seuraavan oppitunnin aluksi.

Virossa kuulee usein ilmauksia võro kiil, seto kiil, kihnu kiel, hiiu keel, sõrve keel, kodavere keel jne., mutteivat kaikki puhujat suinkaan halua väittää, että esimerkiksi hiidenmaalaisilla tai kihnulaisilla olisi oma itsenäinen kielensä, vaan omaleimainen ja elävä viron kielen paikallinen versio, murre. Kaakkois-Virossa on tilanne kuitenkin toinen.

Kielentutkijat ovat nykyisin varsin yksimielisiä siitä, että kun yhtenäinen alku-itämerensuomalainen kielimuoto alkoi hajota, niin ensimmäisinä omaksi porukakseen jäivät nykyisten kaakkois- tai etelävirolaisten esivanhemmat. Etelävirolaisia kielimuodoissa on useita sekä äänteellisiä että kieliopillisia piirteitä, jotka erottavat ne kaikista muista itämerensuomalaisista kielistä. (Niistä tulee puhetta Tapio opettaa seton kieltä -oppitunneilla.)

Linkkinä itämerensuomalaiiten kielen puhujien asuma-alueita kuvaava kartta. Tekijät Riho Grünthal, Anneli Sarhimaa ja Artti Paarlahti. Kartta kuvaa 1900-luvun alun tilannetta.

www.sgr.fi/muutjulkaisut/ItamerensuomalaisetKieletMurteet2012.pdf

Jatkossa vain kävi niin, että kun ”etelävirolaiset” elivät vuosisatojen ajan ”pohjoisvirolaisten” naapuruudessa, niin alkoivat kielten erot tasoittua ja varsinkin sillä tavalla että yhä enemmän pohjoisvirolaisuuksia levisi eteläisiin murteisiin. Hyvä todiste tästä on se, että vielä niinkin myöhään kuin 1600–1700-luvun vaihteessa oli tarpeen kääntää Uusi Testamentti sekä pohjoisviroksi eli Tallinnan kirjakielelle (Uus Testament 1715) että eteläviroksi eli Tarton kirjakielelle (Vastne Testament 1686). Kaupungistuminen ja varsinkin Tarton kasvu kaikkien virolaisten yliopisto- ja kulttuurikeskukseksi johtivat siihen, että käytännössä 1800-luvun kuluessa Tarton kielikieli jäi pois käytöstä kirkollisenakin kielenä. Mutta vaikka Tartossa puheenparsi kirjakielestyi, yleiskielestyi, niin kaakkoisimmassa kolkassa maata oma kielimuoto pysyi yhä pitkään kunniassa. Monille heistä vielä vuonna 2020! Virolaisilta kysyttiin vasta vuoden 2011 väestönlaskennassa ensimmäistä kertaa osaavatko he jotakin paikallista kielimuotoa. Tulos yllätti monet: yli 74 000 kertoi osaavansa võron kieltä ja yli 12 500 henkeä osaavansa seton kieltä. Lähes 90 000 ihmistä puhuu siis võron-seton kieltä ja etelävirolaisten kielimuotojen puhujia on yhteensä 1/10 kaikista Viron asukkaista.

Võron-seton kieli

Suomessa me tiedämme, että Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Pohjamaalla puhutaan, mutta savolaiset ja karjalaiset haastavat. Ja vanhat stadilaiset bamlaa ja skrivaa slangii. Pohjois- ja länsivirolaiset käyttävät puhumisesta verbiä rääkida, mutta etälävirolaisten verbi oman kielimuodon puhumisesta on kõnelda/kõnõlda. Kansa itse tietää?

Kieli voidaan todellisuudessa määritellä useallakin eri tavalla. Ehkä tunnetuin keino on ymmärrettävyys eli jos ymmärrät toisen puhetta, niin puhutte samaa kieltä, jollet, niin puhutte eri kieliä. Mutta toisaalta kyse on myös politiikasta, historiasta ja/tai perinteistä. Lähes jokainen meistä tietää, että ympäri maailmaa puhuttu englanti – tai espanja – poikkeaa maailma eri maissa ja osissa todella merkittävästi toisaalla maailmassa puhutusta samasta kielestä. Se että sekä Milanossa että Sisiliassa puhutaan italiaa tai saksaksi kutsutaan sekä sitä kieltä, mitä puhutaan Sveitsin kantoneissa että sitä, mitä vanhukset puhuvat Itämeren rannikon pienissä kylissä Lyypekin ja Hampurin seudulla – näissä tapauksissa ei ole kyse enää täysin lingvistisistä kriteereistä vaan historiasta ja perinteistä. Ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen ymmärtävät toisiaan, pienellä harjaantumisella erinomaisesti sekä kirjoitettuna että puhuttuna, mutta silti jokainen meistä puhuu ruotsin ja tanskan kielestä, osa tietää senkin, että Norjassa on virallisesti kaksi norjan kielimuotoa bokmål ja nynorsk. Se että romania ja moldova ovat eri kieliä, on jo puhtaasti politiikkaa. 2000-luvun alkuun saakka kaikki Jugoslaviassa käyttivät termiä serbokroaatin kieli ja puhuivatkin sitä, mutta jo kaksikymmentä viime vuotta on Bosnia-Hertsegovinassa, Kroatiassa, Montenegrossa ja Serbiassa hajotettu tuota kieltä neljäksi eri kieleksi. Politiikkaa!

Rakenteeltaan võron-seton kieli on ollut suhteellisen yhtenäinen. Kaikki sen eri muodot (Mõnisten seudun ”mehkakieli”, itäseton murre monine venäläisine lainasanoineen, Karulan seudun Tarton ja Mulgin murteiden kaltainen kielimuoto, Räpinan seudun murre itävirolaisine vaikutteineen ym.) muistuttavat enemmän toisiaan kuin ympäristössä puhuttavia viron murteita. Myös ”roomalaisen” võron kielen ja ”bysanttilaisen” seton kielen erottaminen on pikemminkin kulttuuri- kuin puhtaasti lingvistinen kysymys. Todellisuudessa esimerkiksi võron kielen itämurteen ja seton kielen länsimurteen ainoat merkittävät erot ulkopuolinen löytää vain uskontoon ja perinnekulttuurin liittyvästä sanastosta.

Seton kielen murteet Seton kieli tapana jakaa kolmeen murteeseen: pohjoisseto, eteläseto ja itäseto. Toinen tapa jakaa olisi sanoia, etä jokaisella 12 nulkalla eli kulmakunnalla olisi oma hieman toisista eroava paikallismurteensa. Mutta me puhumme kolmesta päämurteesta.

Pohjoissetoa (põhjaseto) on puhuttu Polodan ja Tsätskin nulkissa eli ts. Mikitamäen ja Värskan seudulla. Tunnetuin pohjoisseton käyttäjän on lauluimä Anne Vabarna eli myös Annen laulama ja sanelema Peko-eepos on pohjossetonkielinen. 1920-luvulla julkaistuissa seton kielen lukemistoissa Seto lugõmik I (1922) ja Kodotulõ´. Seto lugõmiku II osa (1924) käytetään myös pääosin pohjoissetoa. Tyypillistä pohjoissetolle on painottaman i-vokaalin muuttuminen e-ksi ja painottoman u-vokaalin muuttuminen o-ksi, esim. pante >< panti ”pantiin” tai tulno><tulnu ”tullut”.

Eteläsetoa (lõunaseto) nimitetään toisinaan myös länsisetoksi. Sitä on puhuttu Meremäen ja Luhamaan seudulla. Eteläseton murteessa on vähtien uusia ilmiöitä, lainoja muista naapurikieleistä, jota se on ymmärrettävin kaikille seton puhujilla ja siitä onkin selvästi kehittymnässä seton yleiskielen normi. Viime aikoina on lähes kaikissa julkaisuissa käytetty juuri länsiseton murretta. Jo 1913 julkaistut evankeliumien käännökset olivat länsiseton murteella. Lehdissä Setomaa ja Peko Helü on myös käytetty pääosin juuri länsiseton murteista kielimuotoa. Myös oppitunneillamme käytän jatkossa seton kielen länsimurteisia eli käytännössä yleiskielisiä muotoja.

Itäseton murteiden puhuma-alue jää nykyään kokonaan Venäjän puolelle Setomaan kahtia jakavaa rajalinjaa. Eli seton kielen itämurteita puhuttiin Petseristä itään ja kaakkoon sijaitsevissa kylissä. Venäjän kieli on eniten vaikuttanut juuri itäsetoon ja toisaalta viron kirjakieli/yleiskieli tai võron kieli ja on vähiten vaikuttanut siihen. Itäsetoa on hyvin vähän käytetty kirjallisessa muodossa, mutta toisaalta juuri tältä murrealueelta on menneinä vuosikymmeninä kerätty paljon kansanlauluja ja muuta perinnettä.


Kolm seto murret on märgitud ka kaardil 2.


Kaart 2. Seto murrakurühmad (1 – tee, 2 – raudtee, 3 – Eesti ja Venemaa piir, 4 – Setomaa läänepiir, 5 – põhjaseto murre, 6 – idaseto murre, 7 – lõunaseto murre. Kaart: Karl Pajusalu. Teostus: Maria Smirnova. Seto Instituudi Toimetised 2, lk 399, joonis 3).

Eli kuten joku viisas kaakkoisvirolainen on aikoinaan todennut:
Olõ-i miiq– võrokõsõq ni setokõsõq – määntsegi syrbiq ni hyrvadiq, kink kiil’ um üts, a rahvaq usu perrä väega eräle. Miiq olõ ütesugumadsõq lõunahummogueestläseq.

Artikkelikuva: Speakers of South Estonian 2012. Statistikamet / Eesti aasta 2011 rahvaloendus

HARJOITUS 1

A-TÄHT / A-KIRJAIN

AVITAMA OM VÄEGA TÄHTSÄ SÕNA. – Auttaa on hyvin tärkeä sana.
LÕPÕTAQ LAUSÕQ – SÕNAQ VALIQ HAR´OTUSÕ ALT. – Täydennä lauseet. Valitse sanat harjoituksen alta.
LOEQ LAUSÕQ KÕVA HELÜGA ETTE! – Lue lauseet ääneen!

Eli täytä käyttäen oikeaa sanaa ja suomenna:


MA AVITA …
SA AVITAT …
TIMÄ AVITAS …
MI AVITAMI …
TI AVITATI …
NIMÄQ AVITASÕQ …


SÕNAQ / Valitse näistä sanoista: SINNO, MINNO, TÕISI, IMMÄ, SÕPRA, VÕÕRIT

Ilmestyi Seto eripäraste sõnade sõnaraamat

Marraskuussa (viralisesti 6.11.) 2020 julkaistiin Värskassa Seto eripäraste sõnade sõnaraamat. Tekijöinä Eva Saar, Paul Hagu, Inge Käsi, Maeve Leivo, Hanna Pook ja Karl Pajusalu. Kustantajana EKSA eli Eesti Keele Sihtasutus.

Virossa julkaistaan jatkuvasti runsaasti tasokkaita sanakirjoja. Esimerkiksi viron kielen murteiden sanakirjaa on julkaistu jo monien vuosien ajan ja tänä vuonna ilmestynyt 31. nide esittelee sanat osatlema-pari. Urakkaa riittää siis vielä vuosiksi, mutta suuren murresanakirjan vihkosten ohella on ilmestynyt myös useita erityisen omaleimaisten murteiden omia sanakirjoja: Hiiu sõnaraamat (2015), Kihnu sõnaraamat (2016), Kuusalu rannakeele sõnaraamat (2019), Vanapärase Võru murde sõnaraamat (2011) ja nyt sitten Seto eripäraste sõnade sõnaraamat. Eikä tässä vielä kaikki, sillä esimerkiksi laajat Võro-eesti (2002) ja Eesti-võro-sanakirjat (2014) ovat ilmestyneet. Kun sekä võrokeset että setot ovat hyvin itsetietoisia omasta identiteetistään ja oman kielimuotonsa omaleimaisuudesta, niin ei ole ihme, että tekeillä on sekä suuri seton kielen sanakirja että laaja tieteellinen võron kielen kielioppi.

Seto eripäraste sõnade sõnaraamat onkin tavallaan välityö ennen kuin suuri seton kielen sanakirja ilmestyy. Suuressa sanakirjassa on jo lähes valmiina n. 20 000 sana-artikkelia, mutta puuhaa riittää vielä useaksi vuodeksi, joten tämä välityö on varmaan sekä tekijöille että sanakirjaa odottaville toivottu ja kaivattu opus.

Seto eripäraste sõnade sõnaraamat on virallisesti 3 607 eri sanan sanakirja, mutta todellisuudessa sana-artikkeleista löytyy sanoja vielä hieman enemmänkin. Mukaan on valittu vain sellaisia sanoja, jotka esiintyvät seton murteessa/kielessä sekä mahdollisesti lähimurteissa ja/tai ovat esiintyneet viron kielen ns. kielisaarien  murteissa nyky-Latviassa tai Valko-Venäjällä.

Tekijöistä Paul Hagu ja Maeve Leivo ovat seton kielen asiantuntijoita, Eva Saar, Maeve Leivo ja Inge Käsi leksikografeja, Karl Pajusalu viron kielen ja murteiden professori Tarton yliopistossa ja Hanna Pook kirjoittaa vielä väitöskirjaansa.

Sanakirjan tekijöiden tavoitteena on myös rikastaa nykyisin käytössä olevaa seton kieltä nostamalla esiin jo puoliksi unohtuneita sanoja, esimerkiksi pääosin vain kansanrunoudessa ja -lauluissa tähän asti käytettyjä sanoja. Sanakirjasta käy hyvin ilmi, miten runsaasti seton kielessä on omia johtimia ja johdoksia ja miten merkittävä on venäjän kielen ja ortodoksisen kirkon kautta saatu lainasanojen määrä.

Muutamia näytteitä:

ortodoksiseen uskoon liittyviä sanoja:

kibot tai kivot – ikonikaappi, ikonihylly

tsässon – ortodoksinen (kylä)kappeli

seton kielen omia johdoksia:

langõhama – kaatua nopeasti, äkisti

vihaskõlõma – pitää (pitkää) vihaa

                                             Tapio Mäkeläinen

Artikkelin alkuperäinen versio julkaistaan Tuglas-seuran ELO-lehden numerossa 1/2021.

Seton kielen 10. oppitunti

Jo viikkojen ajan olen miettinyt, miten opettaa aitoa ääntämystä. Päädyn ratkaisuun että kuuntelemisen ja omatoimisen harjoittelun kautta.

Eli ohessa linkkejä võron- ja setonkielisiin radio-ohjelmiin, podcasteihin, äänikirjoihin tms. Eli kuunnelkaa, matkikaa ja yrittäkää tietenkin myös ymmärtää!

Puhujia on useita, miehiä, naisia, nuorempia ja vanhempia. Useimmat ovat võrokesia, mutta myös setoja löytyy. Ja todellisuudessa itävõrolainen puheenparsi on hyvin samanlaista kuin länsiseton puheenparsi.

Vikerraadion setonkielisiä uutisia: vikerraadio.err.ee/1130388/setukeelsed-uudised

Vikerraadion võronkielisiä uutisia: vikerraadio.err.ee/1131148/vorukeelsed-uudised

Võron instituutin Helüait, mistä löytyy näytteitä võronkielisestä kaunokirjallisuudesta. Sekä lapsille että aikuisille. Myös muutamia käännöksiä. helüait.ee

Kuvassa Vikeraadion setonkielisten uutisten toimittaja Leima Evelin (alias Evelin Leima)

Ts´ura

[Üts´ syna]

Tämän viikon sana on ts´ura. Se tarkoittaa poikaa, poikasta, ei enää ihan pikkulasta, muttei ihan vielä miehen mittaista nuorukaista. Tosin varsinkin muut kuin setot käyttävät ilmausta seto ts´ura tarkoittaen setonuorukaisia, nuoria miehiä. Mutta setot itse sanovat: Taa olõ-iq imämb ts´ura, ta on jo nuur´miis´ ”Hän ei ole enää poikanen, hän on jo nuorukainen” tai Taa no määne miis´, taa om viil ts´urakõnõ ”Ei hän mikään mies ole, hän on vielä poikanen” tai Ts´ura om sääne, kiä koiruisi tege, myni saa ei elo lõpiniq mehes ”Poikanen on sellainen, joka tekee kepposia, joistakin ei tule edes elämän loppuun mennessä miehiä”.

Vanhastaan Setomaalla oli pukeutumisella hyvin tarkat sääntönsä. Miten pukeutui pikkutyttö, miten jo naimaikäinen neitonen, miten nuori aviovaimo ja miten jo mummoikäinen nainen. Hiukset, hameet, esiliinat, pääliinat, korut jne. olivat kaikki joka ryhmällä erilaiset. Vaikka miesten pukeutumisesta ei olekaan niin paljon puhuttu, niin myös miespuolilla oli eri ikäryhmissä ja aviosäädyn mukaan aikaisemmin tarkat pukeutumissääntönsä.

Miesten pukeutumisen yksi tärkeä yksityiskohta oli vyön solmiminen. Avioliitossa olevien miesten vyön solmu ja vyön pitkät päät olivat oikealla puolella, poikien ja poikamiesten taasen vasemmalla puolella, kuten kuvassa. Vanhastaan Setomaalla sanottiin (naiset Värskan museossa tämän mulle opettivat!), että jokaisen miehen vyön solmu oli sitä kauempana vasemmalla, mitä kauempana kotitalon portista he olivat.

Foto: Harri A. Sundell, Setomaan kuningaskunnan päivä 2016

Seton kielen 9. oppitunti

PRONOMINIT 2

miä  – mikä

kiä  – kuka

sjoo/seo – tämä

njooq/neoq  – nämä

taa    – se

naaq – ne

tuu – tuo

nuuq – nuo

määne – millainen

määntseq – millaiset

sääne – sellainen

sääntseq – sellaiset

VERBITAIVUTUS 3

VERBITYYPPI 4

da-inf.

tetäq

nätäq

ma-inf.

tegemä

nägemä

prees.

tii

näe

imp.

tei

näi

-nud

tennüq

nännüq

suom.

tehdä

nähdä

HUOM!

ta tege ja näge – hän näkee ja tekee

ta tei ja näi – hän teki ja nägi

Samoin taipuu myös verbi pügamä – niittää, leikata, keritä…

VERBITYYPPI 5

nõstaq

nõstma

nõsta

sg. 3. prees. nõst

sg. 3. imperf. nõst´

nõsti

nõstnuq

nostaa

Kyseessä on verbityyppi, johin kuuluu runsaasti verbejä. mm. ikma, jätmä, kastma, kestmä, kiitmä, kütmä, laulma, mõistma, ostma, pesmä, saatma, saisma, tahtma, tapma, uutma, võitma ja võtma.

PAIKANNIMIÄ

Setomaan lähialueen paikannimet

setoksi

Aluliin

Elvä

Hopa

Imäjõgi

Kiräpää

Kõivaliin

Kurõssaarõ

Kuulja

Luigaliin

Mari(n)burk´

Otõ(m)pää

Pihkva Imäjõgi

Pärno/-ä

Riia/Riig

Rõugu/-õ

Tal´na/Talliin

Tarto

Vahtsõliina

Vant´us

Verska

Vil(l)ändi

Viromaa

Vyrtsjärv´

Võro

Võu

Vyypso

viroksi

Alūksne

Elva

Hopa/Ape

Emajõgi

Kirumpää

Kõivaliina

Kuressaare

Kulje

Kulbina

Alūksne

Otepää

Velikaja jõgi

Pärnu

Riia

Rõuge

Tallinn

Tartu

Vastseliina

Mtež

Värska

Viljandi

Virumaa

Võrtsjärv

Võru

Võhandu jõgi

Võõpsu

suomeksi

Alūksne

Elva

Ape

Emajoki

Kirumpää

Gaujiena

Kuressaare

Kulje

Kulbina

Alūksne

Otepää

Velikaja-joki

Pärnu

Riika

Rõuge

Tallinna

Tartto

Vastseliina

Mtež

Värska

Viljanti

Virumaa

Võrtsjärvi

Võru

Võhandu-joki

Võõpsu

Ulkomaan paikannimet HUOM!

setoksi

Belgiä

Englüsmaa

X ilmameri

I(j)ämeri

Kar´ala

Kuulnumeri

Roodsi

Serbiä

Sloveeniä

Soomõ

Tsiber´

Tuneesiä

Vaihõmeri

Valgõvinne

Verrev meri

Vinnemaa

Õdagumeri

viroksi

Belgia

Inglismaa

X ookean

Jäämeri

Karjala

Surnumeri

Rootsi

Serbia

Sloveenia

Soome

Siber

Tuneesia

Vahemeri

Valgevene

Punane meri

Venemaa

Läänemeri

suomeksi

Belgia

Englanti

X:n valtameri

Jäämeri

Karjala

Kuollutmeri

Ruotsi

Serbia

Sloveenia

Suomi

Siperia

Tunisia

Välimeri

Valko-Venäjä

Punainen meri

Venäjä

Itämeri

Seton kielen 8. oppitunti

PRONOMINIT

maq / ma / mina  – minä

saq/ sa / sina  – sinä

/ tää / timä / tiä – hän

mi / miiq  – me

ti / tiiq     – te

/ nääq / nimäq / niäq – he

VERBITAIVUTUS 2

olla-verbin eri muodot

Da-infinitiivi ollaq

Ma-infinitiivi olõma

Preesens

maq olõ   – minä olen

saq olõt   – sinä olet

tä um / om     – hän on

mi olõ     – me olemme

ti olõt      – te olette

nä ummaq / ommaq        – he ovat

Imperfekti

maq olli   – minä olin

saq olliq   – sinä olit

tä oll´       – hän oli

mi olli      – me olimme

ti olliq      – te olitte

nä olliq     – he olivat

Perfekti

maq olõ olnuq – minä olen ollut

saq olõt olnuq        – sinä olet ollut

tä um / om olnuq   – hän on ollut

mi olõ olnuq          – me olemme olleet

ti olõt olnuq           – te olette olleet

nä ummaq / ommaq olnuq     – he ovat olleet

Pluskvamperfekti

maq olli olnuq – minä olin ollut

saq olliq olnuq        – sinä olit ollut

tä oll´ olnuq           – hän oli ollut

mi olli olnuq           – me olimme olleet

ti olliq olnuq            – te olitte olleet

nä olliq olnuq          – he olivat olleet

Samoin kuin ollaq / olõma taipuvat myös verbit tullaq / tulõma ”tulla” ja purraq /purõma ”purra”

Sinno um pini purnuq. – Koira on purrut sinua.

Tä puri. – Hän puri.

Maq tulõ. – Minä tulen.

Maq tulli. – Minä tulin.

Tä tulõ. – Hän tulee.

Tä tul´. – Hän tuli.

Seton kielen 7. oppitunti

VERBITAIVUTUS 1

Verbitaivutus on yksi võro-seton kielen hankalimpia asioita oppia ja se myös osoittaa selvästi sen, kuinka etelävirolaiset kielimuodot poikkeavat muutamissa ratkaisevissa kohdissa merkittävästi kaikista muista itämerensuomalaisista kielistä. Aluksi verbien taivutus saattaa tuntua vaikealta ja miltei mahdottomalta oppia mutta kyllä se vähitellen aukeaa, muuttuu ymmärrettäväksi ja sen jopa oppii!

Erikoisuus 1: kieltoverbi (oikeastaan sillä on vain kaksi muotoa, kaksi eri aikamuotoa: yksi preesensissä ja toinen imperfektissä) taipuu ajassa eli preesensissä se on ei ja menneessä aikamuodossa es. Itse verbi säilyy samassa preesensin muodossa.

Esimerkkiverbit:

visadaq / viskama ”heittää”

käkkiq / käk´mä ”piilottaa, kätkeä”

preesens:

ma viska – ma viska eiq / ma viska-aiq / ma viska-iq / ma ei viskaq

Samalla tavalla kaikki persoonat eli:

ma/sa/tä/mi/ti/nä viska eiq

imperfekti:

ma visksi – ma viska es / ma viska-as / ma viska-s / ma es viskaq

Erikoisuus 2: Kieltoverbi on melkein aina pääsanan eli varsinaisen verbin jäljessä.

Erikoisuus 3: Em. tapauksissa kieltoverbistä tulee useimmiten käytännössä pääsanan eli verbin liite ja kieltosanan vokaali useimmiten assimiloituu verbin viimeisen tavun vokaalin kanssa.

Erikoisuus 4: Vain silloin kun kieltosanaa erityisesti korostetaan, ei verbi ja kieltoverbi sulaudu yhdeksi sanaksi ja vain aivan erityisissä  tapauksissa on kieltoverbi ennen pääsanaansa eli verbiä.

VERBITYYPPI 1

da-inf.

juvvaq

luvvaq

lüvväq

müvväq

süvväq

tuvvaq

k´auvvuq

ma-inf.

juuma

luuma

lüümä

müümä

süümä

tuuma

k´auma

prees.

juu

luu

lüü

müü

süü

tuu

k´au

maq juu   minä juon

saq juu     sinä juot

mi juu      me juomme

ti juu        te juotte

maq jei    minä join

tä jei        hän joi

mi jei       me joimme

nä jei       he joivat

VERBITYYPPI 2

imperf.

jei

lõi

lei

mõi

sei

tõi

käve

nud

joonuq

loonuq

löönüq

müünüq

söönüq

toonuq

k´aunuq

suom.

juoda

luoda

lyödä

myydä

syödä

tuoda

käydä

saiaq

viiäq

Huom!

minnäq

saama

viimä

.

minemä

saa

vii

.

lää

maq lää   minä menen / lähden

saq  lää    sinä menet / lähdet

tä lätt      hän menee / lähtee

maq lätsi minä menin / lähdin

saq  lätsi  sinä menit / lähdit

tä läts´     hän meni / lähti

Ta lätt mu mant minemä. – Hän lähti luotani. Oikeastaan: Hän lähti minun luotani menemään.

sai

vei

.

lätsi

saanuq

veenüq

.

lännüq

saada

viedä

.

mennä

Nulgaq

[Üts´ syna]

Kirjoitin jo aikaisemmin sanasta pühäsenulk, mutta sanan jälkiosalla nulk tai pikemminkin sen monikkomuodolla nulgaq, on setoille kaksi muutakin tärkeää merkitystä.

Aina 1920-luvun alkuun eli itsenäisen Viron kauteen saakka Setomaan taloissa valitsi perinteinen systeemi, jonka mukaan pirtti/(olo)huone (seto: tarõ) jakautui neljään funktioiltaan tiukasti määrättyyn nurkkaan (setoksi nulgaq): sisään tullessa vasemmalla ahonulk, mistä suuren osan vei suuri leivinuuni eli setoksi ahi (gen. aho). Sen vieressä oikealla oli anomanulk, missä säilytettiin astioita jne. vrt. seton annom´ (gen. anoma) ”astia”. Ahonulkan vieressä huoneen takakulmassa oli lämmin nukkumapaikka eli sängünulk ja sen vieressä oikeassa takakulmassa siis pühäsenulk.

Setomaan kartta

Toinen hyvin tärkeä nulgaq-sanan merkitys liittyy setojen asuinalueisiin. Ennen 1920-lukua ja Viron tasavallan aikaa ei setojen asuinalue jakautununut eri kuntiin, vaan puhuttiin – ja yhä usein nykyäänkin puhutaan – 12 eri alueesta, kulmakunnasta eli siis setoksi nulgaq, jotka ovat pohjoisesta lukien: Poloda nulk, Tsätski nulk, Raakva nulk, Saatserinna nulk, Mokornulk, Üle-Pelska nulk, Saurova nulk, Koolina nulk, Irboska nulk, Vaaksaarõ nulk, Seeridsä nulk ja Luhamaa nulk. Nulgaq siis kertovat missä seton tai hänen sukunsa juuret ovat. Kyseessä on ihmisten identiteetin kannalta hyvin merkittävistä asioista, varsinkin kun monien ihmisten tai heidän sukujensa kotiseudut nykyisin jäävät Venäjän hallitsemaan osaan Setomaata.

Tämänkertaisen sanajuttuni kuvituksena on Region tekemä Petserinmaan maakunnan ja setojen asuinalueiden yhdistetty kartta, jonka tekstit olen itse suomentanut. Karttaan on merkitty Tarton rauhan (1920) mukainen Viron ja Venäjän välinen raja sekä nykyisin käytännössä rajana toimiva ns. kontorollilinja. Mutta karttaan on eri väreillä merkitty myös setojen asuinalueen eri nulgaq eli siis käytännössä ne seudut, missä setoja vuoden 1920 tienoilla asui. Kartta kertoo havainnollisesti, kuinka Petserin kaupunki ympäristöineen oli venäläistynyt jo aikaisemmin eli etelästä käsin Petseriin saakka ulottuu valkoinen venäläisasutuksen uloke, jonka seassa siellä täällä on kuitenkin jälkiä entisestä setoasutuksesta. Samalla tavalla voi kartasta nähdä, kuinka setojen asuinalue koillisesta, idästä ja kaakosta on kartan mukaan pikkuhiljaa venäläistynyt (poikkiviivoitetut alueet) ja jo aiempina vuosisatoina ilmeisesti ulottunut kauemmas itään ja kaakkoon.