SETOMAAN KUNINGASKUNNAN YLIMMÄN KÄSKYNHALTIJAN ANZELIKA GOMOZOVAn haastattelu, 1. osa

Haastattelija: Tapio Mäkeläinen

Apuna: Mikko Savikko

Valokuva: Harri A. Sundell

T: Mistä olet kotoisin Anzelika?

A: Synnyin Tallinnassa, mutta jo vuotta myöhemmin muutimme takaisin maalle, Setomaalle, Luhamaalle kotitaloomme. Sieltä ovat kotoisin äitini puoleisen sukuni edustajat jo viidennessä sukupolvessa. Äitini oli nuorena muuttanut Tallinnaan ja työskenteli siellä, mutta kun isoisäni Luhamaalla kuoli, niin kotitila olisi jäänyt tyhjäksi, joten muutimme sinne takaisin. Ja asuinkin koko lapsuuteni siellä, koulun jälkeen tulin takaisin Tallinnaan opiskelemaan hotellitaloutta. Sitten olin töissä mm. Olympia-hotellissa, Saku Suurhallissa ja eri ravintoloissa Tallinnassa. Mutta 2000-luvun alussa halusin parantaa englannin kielen taitoani ja nähdä maailmaa ja niinpä muutinkin Englantiin lähes seitsemäksi vuodeksi. Aloitin siellä ravintolassa tavallisena tarjoilijana ja lopulta johdin kahden Michelin tähden huippuravintolaa.

T: Huikea ura!

A: Niin, mutta jossakin vaiheessa tajusin, että olen jo sen ikäinen, että haluan palata takaisin kotiin, Viroon, Setomaalle.

T: Seto-identiteetti? Siis äidin suvun kautta?

A: Kyllä. Äiti ja äidin suku. Isoäiti oli kotoisin Luhamaalta ja isoisä Mõlan seudulta. Nyt en ole valitettavasti sinne päässyt (Mõlan on venäjänpuoleisella Setomaalla). Meillä oli hyvin suuri talo ylhäällä mäen päällä ja sukuhaudat on alhaalla Mõlan hautausmaalla.

T: Tallinnassakin asuneena, kuinka se seto-identiteetti säilyi? Puhuitko, ”mainostitko” silloin muille seto-juuriasi?

A: No Tallinnassa olin melko lyhyen ajan, vain 4–5 vuotta ja sitten lähdin Englantiin, mutta en silloinkaan hävennyt sukujuuriani. Ja minusta minun oli helpompi oppia suomea, kun jo osasin setoa. En ole koskaan hävennyt kertoa, että olen seto. Niin on ollut aina, koko ajan.

T: Ja uskonto, oletko ortodoksi, onko Sinut kastettu?

A: Kyllä, minut on kastettu Petserin luostarissa. Tottakai meillä on kotona oma ikoninurkkaus, käymme kirkossa. Ja meillä on aina ollut kahdet pyhät (sekä vanhan että uuden kalenterin mukaan pääsiäinen, joulu jne.).

T: Harjoitteletko tietoisesti setoa?

A: Kyllä. Olemme päättäneet, että kotikieli on seto, kotona puhumme vain setoa. Pitää oppia, puhua ja täydentää sanavarastoa. Mutta pikemminkin oli niin, että kun olin seitsemän vuotta pois Virosta, niin silloin seton kielen taitoni heikkeni. Englannissa oli koko ajan ympärilläni englannin kieli. Mutta nyt kun olen kaksi vuotta ollut takaisin Setomaalla, niin kieli on parantunut.

T: Seto kuningriik? Onko se vain show, Disneyland vai tosissaan otettava asia? Onko siitä hyötyä?

A: Siitä on ilman muuta hyötyä! Minä olen vuodesta 1994 alkaen käynyt kuningaskunnan päivillä, muutama vuosi jäi väliin, kun asuin ulkomailla. Aluksi Setomaan kuningaskunnan päivä oli pienempi tapahtuma, enemmän paikallisille, mutta nyt se on kasvanut, paljon kasvanut.

Onko se show? Siihen voi jokainen vastata itse. Setoille, paikallisille on tapahtuma tärkeä. Meidän omiakin sukulaisia tulee tapahtumaan ympäri maailmaa, erityisesti silloin kun kuningaskunnan päivää vietetään Luhamaalla. Pari päivää sitten juttelin asiasta EASin ihmisten kanssa, jotka ovat käyneet tapahtumassa vuosien ajan. Paikalliset, setot nauttivat, heillä on mukavaa, mutta entäs ulkopuoliset…, jäävätkö he vähän ulkopuolisiksi?

Se ei ole show, mutta jos haluamme saada mukaan lapset ja nuoret, tulevat sukupolvet, niin… Meillä on musiikkia, kuorot, kilpailut erilaisille mestareille. Minulle tapahtuma ei ole show, mutta kritiikkiä on. Nyt kun on tulossa Setomaan kuningaskunnan päivien juhlavuosi, niin varmaankin pitäisi saada lisää käsityöpuolta ja muuta sellaista.

T: Kuinka tärkeää on se, että kuningaskunnan päivillä käyvät presidentit, pääministerit, ministerit, kansanedustajat? Että he näkevät omin silmin ja että heidän kanssaan voi siellä keskustella tärkeistä asioista?

A: Se on ilman muuta tärkeää! Kun nyt kävin elokuussa presidentin juhlissa Kadriorgissa oli hienoa nähdä, miten hyvin kaikki päättäjät tuntevat Setomaan ja setojen asiat. Meillä Luhamaan kylätalon avajaisissa, suurimpina juhlapäivinä Setomaalla ovat käyneet presidentit ja ministerit ja he tietävät yllättävän hyvin Setomaan ja jopa kaukaisimman nurkkamme eli Luhamaan asioista. He tuntevat myös meidän ihmisiä ja se on kaikki oikein hyvä. Minä sanoisin, että me olemme toimineet oikein hyvin.

T: Kuinka suuri oli se päätös, että toisin kuin alussa, niin nyt Setomaan kuningaskunnan päiviä järjestetään vuorovuosina eripuolilla koko Setomaata?

A: Se on hyvin tärkeä. Tänäkin vuonna meillä oli monta ehdokasta ja joka kylä, joka seutukunta yrittää parhaansa, panostaa siihen, että saada kuningaskunnanpäivän juhla omalle seudulle.

T: Ylimmälle käskynhaltijalle ei makseta työstä mitään palkkaa. Olen aikaisemmin keskustellut asiasta mm. kahden edellisen ylimmän käskynhaltijan kanssa ja se tuntuu olevan ongelma.

A: Mitään ratkaisua ei ole. Korvaus on aivan minimaalinen eli kyse on todellisuudessa palkattomasta työstä. Olemme sitä kroonikogussa (kaikki entiset ylimmät käskynhaltijat) pohtineet ja miettineet, mutta vielä ratkaisua ei ole olemassa. Minua on hieman avustanut taloudellistikin viljandilainen liikemies Aivar Berzin, joka on seto ja kotoisin samasta kylästä kuin minä. Mutta kuluja on, matkustamista on paljon jne. Olemme pohtineet erilaisia ratkaisuja, rahan anomista, projektien kirjoittamista jne., jotta jatkossa olisi tilanne helpompi. Mutta valmista ratkaisua ei vielä ole.

T: Kuinka tärkeä ylimmälle käskynhaltijalle on se, että on olemassa entisistä käskynhaltijoista koostuva neuvosto, kroonikogu?

A: Se on tärkeää. Õie Sarv, Annela Laaneots, Aare Hõrn… Minä olen kaikkein nuorin, olen välillä ollut poissa Setomaalta. Mutta nyt opin, tutustun asioihin. On hyvä, että on ihmisiä, jotka tuntevat homman, tietävät, miten on tehty aikaisemmin. Olen paljon saanut tukea ja apua. Oli hyvä, että heti kuningaskunnan päivän jälkeen kokoustimme kroonikogun kanssa, keskustelimme, pohdimme ja mm. päätimme, missä seuraavana vuonna järjestetään kuningaskunnan päivän juhlat. Ja pian tapaamme taas.

T: Miten se ülembsootskan työ muodostuu? Kuka päättää, minne pitää mennä, missä esiintyä? Antaako kroonikogu määräyksiä?

A: Kutsut tulevat meilitse suoraan minulle. Itse teen ”kotitehtävät”, selvitän minne mennä. Tähän asti olen vastannut kaikkiin kutsuihin myöntävästi. Olen saanut Janelta (Jane Vabarna, edellinen ylin käskynhaltija) paljon hyviä neuvoja, ohjeita. Pitäisi mennä kaikkialle, edustaa, kertoa setoista, Setomaasta ja setokulttuurista. Olla lähellä ihmisiä.

T: Mitä pitäisi tehdä, että elämä jatkuisi Setomaalla, ihmisillä olisi töitä, nuoret tahtoisivat ja voisivat jäädä Setomaalle? Mitä voisi tehdä? Mistä voisi unelmoida?

A: Hyvä on se, että korona laittoi ihmiset ajattelemaan uudella tavalla. Paljon ihmisiä tuli Setomaalle, minä mukaan lukien. Meiltä Setomaalta ei enää helposti löydä taloja, jotka seisoivat tyhjinä, joissa ei asuta. Etätyöt, kotikonttorit… meidänkin kylässä on Tallinnasta muuttaneita uusia perheitä. On tullut startup-yrittäjiä, pankkivirkailijoita jne. kaikkialle ympäri Setomaata. Tulevat perheensä kanssa ja verorahatkin jäävät Setomaan kuntaan.

T: Miten voisi vielä tukea lasten, nuorten seton kielen opiskelua?

A: Meel Valkin (muusikko, yrittäjä, netikaupan perustaja) kanssa puhuimme äskettäin UNESCOn Gruusian matkan aikana, että kaikissa Setomaan kouluissa ja lasten päiväkodeissa pitäisi olla enemmän seton kieltä. Musiikkikoulussa jne.

Minusta pitäisi järjestää lisää kielileirejä, laululeirejä. Niitä on jo, mutta vielä selvästi enemmän tarvittaisiin. Lisää kesäisin. Sellaisia, missä nuoret ovat yhdessä. Vanhemmat ja lapset yhdessä. Setonkielinen ympäristö, seton kieli koko ajan läsnä. Mutta minusta nykyiset nuoret, jotka jo ovat oppineet ja kuulleet kieltä eivät häpeä sen käyttämistä, mutta seuraava sukupolvi…

Minä itse en ole koskaan hävennyt käyttää seton kieltä. Mutta kun palasin Viroon, niin en muistanut, kuinka puhua. Ehkä nykyiset setonuoretkin häpeävät, pelkäävät tehdä virheitä ja siksi eivät puhu setoa julkisesti.

T: Pitäisikö Setomaan kouluissa olla erikseen seton kielen ja setokulttuurin tunnit?

A: Ehdottomasti pitäisi olla! Se on meidän kulttuurimme oma erikoispiirre, se minkä puolesta eroamme muista. Vain niin me pysymme ja säilymme.

T: Kysymys: Mikä on Suomen suurin saamelaiskylä? Oikea vastaus on Helsinki. Toiseksi suurin on Oulu jne. Myös suurin osa Viron setoista asuu samalla tavalla Setomaan ulkopuolella, suurissa kaupungeissa Tallinnassa, Tartossa jne.

A: En osaa antaa tähän mitään valmista parasta vastausta. Onkin vaikeaa. Ymmärrän, että esimerkiksi Tallinnan setot itse järjestävät omia tilaisuuksia, organisoivat kaikenlaista. Varmasti tilaisuuksia pitäisi olla lisää, sellaisia, että Tallinnan setot tulevat Setomaalle ja Setomaalta tullaan tänne ja järjestetään, tehdään asioita, tilaisuuksia yhdessä.

Mikko Savikko: verrattuna siihen, mikä oli tilanne esim. 15 vuotta sitten ja miten silloin suhtauduttiin setoihin, niin on tilanne nyt aivan toinen. Nyt setokulttuuri tuntuu Virossakin kiinnostavan hyvin monia ja monet etsivät itse omia setojuuriaan. Ja kaikki haluavat tutustua setokulttuuriin. Mitä on tapahtunut, mikä on muuttunut?

A: Kaikki yhteensä. Uskon, että yksi selitys on jatkuva, säännöllinen työ, mitä on Virossa tehty Setomaan ja setojen kulttuurin eteen ja esittelyksi. Runsaasti nuorempia setoja – 30- ja 30+-vuotiaita – on tullut Setomaalle takaisin ja he työskentelevät ja toimivat siellä. Ja ovat muille esikuviksi. Nuoremmat toimivat yhdessä vanhempien sukupolvien kanssa ja se näkyy Setomaata kauemmaksikin. Ja todellakin ne, joilla on setojuuret, etsivät nyt omia juuriaan ja haluavat itsekin osallistua kaikkeen.

T: Kuinka tärkeää on se, että Setomaalle muuttaa ihmisiä ja alkaa toimia siellä aktiivisesti alueen kehittämiseksi, viittaan esimerkiksi laulajatar Lenna Kuurmaan ja hänen näyttelijä-aviomieheensä Lauri Mäeseppiin, jotka ovat tekemässä Obinitsassa vanhasta koulu-kirkkorakennuksesta majoituspaikkaa ja tapahtumatilaa.

A: Meidänkin kyläämme on muuttanut kaksi perhettä, joilla ei ole setojuuria, mutta he ovat siitä huolimatta hyvin aktiivisia ja osallistuvat kaikkeen toimintaan Luhamaan seudulla. Eli jos on tällaisia ihmisiä, jotka osallistuvat aktiivisesti ja itse toimivat, se on vain hyvä asia. Niin kauan kun me kaikki toimimme seton kielen säilymisen ja setokulttuurin kukoistamisen eteen, niin minulla ei ole mitään eikä ketäkään vastaan.

Minultakin ovat ihmiset kysyneet aiemminkin, että miten me suhtaudumme tällaisiin muualta muuttaneisiin ihmisiin Setomaalla. Mitä en ole edes nähnyt siinä mitään ongelmaa, me emme ajattele sitä, kaikki ovat tervetulleita.

T: Minkälaisena näet Setomaan tulevaisuuden, esimerkiksi 30 vuoden kuluttua?

A: Jos me pystyisimme – nyt kun on aivan viimeinen hetki tämän hetken lapsille, tuleville sukupolville – antamaan ns. äidinmaidossa sen, että kieli, kulttuuri ja perinteet säilyisivät, niin silloin voisi tulevaisuus olla hyvä, mutta jos yritämme saada nuoremmat sukupolvet lähes pakolla mukaan, niin silloin ei. Heidän pitäisi meidän esimerkistä ymmärtää, että se onkin elämää. Ja jos se onnistuu, niin silloin 30 vuoden kuluttua ei ole seton kieli ja kulttuuri kadonnut, vaan nykyisten lasten sukupolvi säilyttäisi ne ja olisi niistä ylpeä.

T: Kun Sinun sukujuuresi ovat osittain venäjänpuoleisella Setomaalla, niin on pakko kysyä myös, että miten näet sikäläisten setojen tilanteen, sukuhaudat siellä puolen ja matkustamisen jne?

A: Minulla on sukulaisia Petserissä, mutta heillä on sininen passi eli he pääsevät matkustamaan rajan yli Viroon ja takaisin. Ja he käyvät myös hoitamassa sukuhautojamme Mõlassa. Surullista on se, ettei itse pääse matkustamaan. Ja monilla on samanlainen tilanne.

Mutta miten jatkossa? Olen itsekin tutkinut, voisiko jollakin turistiviisumilla matkustaa Venäjälle. Mutta tilanne ei varmaankaan muutu vielä lähivuosinakaan.

Ilmestyi Mercan ensimmäinen setonkielinen proosakokoelma

Tähän asti lyyrikkona ja näyttelijänä tunnettu Merle Jääger alias Merca julkaisi setonkielisen novellikokoelmansa. Merca lienee Viron tunnetuimpia henkilöitä, jolla on setojuuret ja setoidentiteetti. Runoilijana ja näyttelijänä sekä teatterissa että elokuvissa tunnetuksi tullut kirjailija-Merca on julkaissut tähän mennessä pääosin lyriikkaa sekä viron että seton kielellä, mutta nyt on ilmestynyt siis hänen ensimmäinen täysin setonkielinen proosakokoelmansa.

Ollipanõhõpõpääle-niminen 136-sivuinen teos sisältää Mercan varsin monentyyppisiä tarinoita ja novelleja. Niissä liikutaan menneisyydessä, nykyhetkessä ja myös tulevaisuudessa.

Ollipanõhõpõpääle-kokoelmaa elävöittävät taiteilija Toomas Kuusingin graafiiset työt, jotka on tehty juuri Mercan teosta varten. Kirjan taittaja on Evelin Urm, kielitoimittaja Silvi Palm ja julkaisija Seto Kiri -kustantamo.

8.2.2021 ilmestynyttä teosta saa tällä hetkellä nopeimmin ja edullisimmin tilattua Seto Kaubamajan kautta. Tallinnan kirjakauppoihin teos ei ole vielä ehtinyt.

Seton kielen oppitunti 1 / 2021

ÄÄNTÄMYS

VOKAALIT 1

Seton kielessä on vokaalisointu, toisin kuin viron kirjakielessä. Seton vokaalisointu on jopa täydellisempi kuin suomen kielessä eli myös e:lle ja i:lle on olemassa takavokaalinen vastine.

Seton kielessä on 10 vokaalia,

viisi etuvokaalia: i, e, ä, ü, ö

viisi takavokaalia: u, o, a, õ, y (tai õ̭)

korkeat vokaalit: i, ü ja u, y

keskikorkeat vokaalit: e, ö ja õ, o

matalat vokaalit: ä ja a

Korkea takavokaali y (vrt. venäjän ы) esiintyy muita vokaaleja harvemmin vain tietyissä yhteyksissä ja siitä syystä epäonnistuneissa nykyisin yleisimmin käytössä olevissa ortografioissa se korvataan kirjaimella õ, vaikka kieltä paremmin taitavat kyllä automaattisesti ääntävät sen korkeampana kuin õ. Hagun ja Pajusalun oppikirjassa käytetään ko. vokaalin merkkinä hankalasti kirjoitettavaa merkkiä õ̭, joka kyllä havainnollisesti näyttää sen ääntämyksen olevan korkeamman kuin õ:n. Setomaa.fi-sivustolla suosimme virallisen kansanvälisen komission laatiman ortografian merkkiä y. (Ääntämys ei siis tietenkään vastaa suomen y:n ääntämystä. Suomen y-vokaalin merkkinä seton ortografiassa on ü, kuten viron kielenkin ortografiassa.)

Usein y esiintyy setossa n-konsonantin edellä, esim. syna ”sana” ja yng ”onki”. Samaten se esiintyy usein kolmannessa eli ylipitkässä kestoasteessa (setossa on vokaaleilla ja konsonteilla kirjaviron tapaan kolme pituusastetta, suomen kielessähän niitä on vain kaksi eli lyhyt ja pitkä), esim. hyyhkama ”hehkua” ja ryymsahe ”iloisesti, riemullisesti”. Lisäksi y esiintyy alkuperäisen i:ntilalla muutamissa sanoissa, joissa toisessa tavussa on a, esim. sysar ”sisar” ja sysalik ”sisilisko, vrt. kirjaviron sisalik.

Painittomissa eli käytännössä jälkitavuissa esiintyy ö-tä ja y-ta vain hellittelysanoissa ja liudennetun konsonatin jälkeen ja seton kielen eri murteissakin käytäntö vaihtelee. Mutta esim. jänö ”jänö”, hällö ”härkänen, härkönen”. Esiintyy myös seuraavanlaista vaihtelua liittyen liudennukseen: kaŕa~karäkarja”, kiŕa~kirä”kirja”.

Seton kielessä painottomien tavujen vokaalit äännetään hieman heikompina ja lyhyempinä kuin painollisissa tavuissa, erityisesti tämä koskee korkeita vokaaleja u, ü ja i, joita usein nimitetään äänettömät vokaalit, sillä niin heikosti ne toisinaan ovat kuultavissa jälkitavuissa. Sanakirjoissa tällaisissa tapauksissa ko. vokaali voidaan merkitä suurella kirjaimella, joka on kuitenkin pienen kirjaimen korkuinen, esim. kasUk ”turkki”, vrt. kirjaviron kasukas ja vasIk ”vasikka, vrt. kirjaviron vasikas.

KOTITEHTÄVÄ eli HARJOITUS 2

Täydennä seuraavat sanat vokaaleilla, joko õ, ä, ää, ö tai ü.

Ja yritä suomentaa.

Sõida maal.. k…llä

Maal… pikk k…ll mul tii,

a vanavan…mbil h… om miil.

Lavva p…le tuvvas k…kk… h…d

ja vanaim… ilest…s mu p…d.

moro p…l ommaq kass ja pini.

laudah lammas, lehm ja hani.

v…ta luvva, p…hi tii,

lum… minem… s…s vii.

HARJOITUS 1 – OIKEAT VASTAUKSET:


MA AVITA …
SA AVITAT …
TIMÄ AVITAS …
MI AVITAMI …
TI AVITATI …
NIMÄQ AVITASÕQ …

MELKEIN JOKAISEEN LAUSEENSEEN KAHTA ENSMMÄISTÄ LUKEENOTTAMATTA SOPII JOKAINEN ANNETUISTA SANOISTA: SINNO, MINNO, TÕISI, IMMÄ, SÕPRA, VÕÕRIT.

ELI SUOMENNOKSINA:

Minä autan, sinä autat, hän auttaa, me autamme, te autatte, he auttavat… sinua, minua, toisia, äitiä. ystävää, vierasta.

Seton kielen oppitunti 0, johdantoa / 2021

Aina vuoden alkuksi tehdään lupauksia ja tämän vuoden lupaus voisi olla: Tänä vuonna opettelen seton kieltä! Tai minun lupaukseni: Tänä vuonna opetan muut kiinnostuneet puhumaan seton kieltä.

Yritin aloittaa jo viime vuonna, mutta apuvälineitä oli hiukan niukasti, mutta nyt tilanne on parempi. Sattuneesta syystä tämän johdantotunnin materiaali on osittain jo tuttua, mutta paljon uuttakin on eli toinen puoli koko tekstistä on kirjoitettu tammikuun 2. päivä.

Jokaisen oppitunnin lopussa on harjoitus, jonka oikeat vastaukset ja suomennokset annan aina seuraavan oppitunnin aluksi.

Virossa kuulee usein ilmauksia võro kiil, seto kiil, kihnu kiel, hiiu keel, sõrve keel, kodavere keel jne., mutteivat kaikki puhujat suinkaan halua väittää, että esimerkiksi hiidenmaalaisilla tai kihnulaisilla olisi oma itsenäinen kielensä, vaan omaleimainen ja elävä viron kielen paikallinen versio, murre. Kaakkois-Virossa on tilanne kuitenkin toinen.

Kielentutkijat ovat nykyisin varsin yksimielisiä siitä, että kun yhtenäinen alku-itämerensuomalainen kielimuoto alkoi hajota, niin ensimmäisinä omaksi porukakseen jäivät nykyisten kaakkois- tai etelävirolaisten esivanhemmat. Etelävirolaisia kielimuodoissa on useita sekä äänteellisiä että kieliopillisia piirteitä, jotka erottavat ne kaikista muista itämerensuomalaisista kielistä. (Niistä tulee puhetta Tapio opettaa seton kieltä -oppitunneilla.)

Linkkinä itämerensuomalaiiten kielen puhujien asuma-alueita kuvaava kartta. Tekijät Riho Grünthal, Anneli Sarhimaa ja Artti Paarlahti. Kartta kuvaa 1900-luvun alun tilannetta.

www.sgr.fi/muutjulkaisut/ItamerensuomalaisetKieletMurteet2012.pdf

Jatkossa vain kävi niin, että kun ”etelävirolaiset” elivät vuosisatojen ajan ”pohjoisvirolaisten” naapuruudessa, niin alkoivat kielten erot tasoittua ja varsinkin sillä tavalla että yhä enemmän pohjoisvirolaisuuksia levisi eteläisiin murteisiin. Hyvä todiste tästä on se, että vielä niinkin myöhään kuin 1600–1700-luvun vaihteessa oli tarpeen kääntää Uusi Testamentti sekä pohjoisviroksi eli Tallinnan kirjakielelle (Uus Testament 1715) että eteläviroksi eli Tarton kirjakielelle (Vastne Testament 1686). Kaupungistuminen ja varsinkin Tarton kasvu kaikkien virolaisten yliopisto- ja kulttuurikeskukseksi johtivat siihen, että käytännössä 1800-luvun kuluessa Tarton kielikieli jäi pois käytöstä kirkollisenakin kielenä. Mutta vaikka Tartossa puheenparsi kirjakielestyi, yleiskielestyi, niin kaakkoisimmassa kolkassa maata oma kielimuoto pysyi yhä pitkään kunniassa. Monille heistä vielä vuonna 2020! Virolaisilta kysyttiin vasta vuoden 2011 väestönlaskennassa ensimmäistä kertaa osaavatko he jotakin paikallista kielimuotoa. Tulos yllätti monet: yli 74 000 kertoi osaavansa võron kieltä ja yli 12 500 henkeä osaavansa seton kieltä. Lähes 90 000 ihmistä puhuu siis võron-seton kieltä ja etelävirolaisten kielimuotojen puhujia on yhteensä 1/10 kaikista Viron asukkaista.

Võron-seton kieli

Suomessa me tiedämme, että Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Pohjamaalla puhutaan, mutta savolaiset ja karjalaiset haastavat. Ja vanhat stadilaiset bamlaa ja skrivaa slangii. Pohjois- ja länsivirolaiset käyttävät puhumisesta verbiä rääkida, mutta etälävirolaisten verbi oman kielimuodon puhumisesta on kõnelda/kõnõlda. Kansa itse tietää?

Kieli voidaan todellisuudessa määritellä useallakin eri tavalla. Ehkä tunnetuin keino on ymmärrettävyys eli jos ymmärrät toisen puhetta, niin puhutte samaa kieltä, jollet, niin puhutte eri kieliä. Mutta toisaalta kyse on myös politiikasta, historiasta ja/tai perinteistä. Lähes jokainen meistä tietää, että ympäri maailmaa puhuttu englanti – tai espanja – poikkeaa maailma eri maissa ja osissa todella merkittävästi toisaalla maailmassa puhutusta samasta kielestä. Se että sekä Milanossa että Sisiliassa puhutaan italiaa tai saksaksi kutsutaan sekä sitä kieltä, mitä puhutaan Sveitsin kantoneissa että sitä, mitä vanhukset puhuvat Itämeren rannikon pienissä kylissä Lyypekin ja Hampurin seudulla – näissä tapauksissa ei ole kyse enää täysin lingvistisistä kriteereistä vaan historiasta ja perinteistä. Ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen ymmärtävät toisiaan, pienellä harjaantumisella erinomaisesti sekä kirjoitettuna että puhuttuna, mutta silti jokainen meistä puhuu ruotsin ja tanskan kielestä, osa tietää senkin, että Norjassa on virallisesti kaksi norjan kielimuotoa bokmål ja nynorsk. Se että romania ja moldova ovat eri kieliä, on jo puhtaasti politiikkaa. 2000-luvun alkuun saakka kaikki Jugoslaviassa käyttivät termiä serbokroaatin kieli ja puhuivatkin sitä, mutta jo kaksikymmentä viime vuotta on Bosnia-Hertsegovinassa, Kroatiassa, Montenegrossa ja Serbiassa hajotettu tuota kieltä neljäksi eri kieleksi. Politiikkaa!

Rakenteeltaan võron-seton kieli on ollut suhteellisen yhtenäinen. Kaikki sen eri muodot (Mõnisten seudun ”mehkakieli”, itäseton murre monine venäläisine lainasanoineen, Karulan seudun Tarton ja Mulgin murteiden kaltainen kielimuoto, Räpinan seudun murre itävirolaisine vaikutteineen ym.) muistuttavat enemmän toisiaan kuin ympäristössä puhuttavia viron murteita. Myös ”roomalaisen” võron kielen ja ”bysanttilaisen” seton kielen erottaminen on pikemminkin kulttuuri- kuin puhtaasti lingvistinen kysymys. Todellisuudessa esimerkiksi võron kielen itämurteen ja seton kielen länsimurteen ainoat merkittävät erot ulkopuolinen löytää vain uskontoon ja perinnekulttuurin liittyvästä sanastosta.

Seton kielen murteet Seton kieli tapana jakaa kolmeen murteeseen: pohjoisseto, eteläseto ja itäseto. Toinen tapa jakaa olisi sanoia, etä jokaisella 12 nulkalla eli kulmakunnalla olisi oma hieman toisista eroava paikallismurteensa. Mutta me puhumme kolmesta päämurteesta.

Pohjoissetoa (põhjaseto) on puhuttu Polodan ja Tsätskin nulkissa eli ts. Mikitamäen ja Värskan seudulla. Tunnetuin pohjoisseton käyttäjän on lauluimä Anne Vabarna eli myös Annen laulama ja sanelema Peko-eepos on pohjossetonkielinen. 1920-luvulla julkaistuissa seton kielen lukemistoissa Seto lugõmik I (1922) ja Kodotulõ´. Seto lugõmiku II osa (1924) käytetään myös pääosin pohjoissetoa. Tyypillistä pohjoissetolle on painottaman i-vokaalin muuttuminen e-ksi ja painottoman u-vokaalin muuttuminen o-ksi, esim. pante >< panti ”pantiin” tai tulno><tulnu ”tullut”.

Eteläsetoa (lõunaseto) nimitetään toisinaan myös länsisetoksi. Sitä on puhuttu Meremäen ja Luhamaan seudulla. Eteläseton murteessa on vähtien uusia ilmiöitä, lainoja muista naapurikieleistä, jota se on ymmärrettävin kaikille seton puhujilla ja siitä onkin selvästi kehittymnässä seton yleiskielen normi. Viime aikoina on lähes kaikissa julkaisuissa käytetty juuri länsiseton murretta. Jo 1913 julkaistut evankeliumien käännökset olivat länsiseton murteella. Lehdissä Setomaa ja Peko Helü on myös käytetty pääosin juuri länsiseton murteista kielimuotoa. Myös oppitunneillamme käytän jatkossa seton kielen länsimurteisia eli käytännössä yleiskielisiä muotoja.

Itäseton murteiden puhuma-alue jää nykyään kokonaan Venäjän puolelle Setomaan kahtia jakavaa rajalinjaa. Eli seton kielen itämurteita puhuttiin Petseristä itään ja kaakkoon sijaitsevissa kylissä. Venäjän kieli on eniten vaikuttanut juuri itäsetoon ja toisaalta viron kirjakieli/yleiskieli tai võron kieli ja on vähiten vaikuttanut siihen. Itäsetoa on hyvin vähän käytetty kirjallisessa muodossa, mutta toisaalta juuri tältä murrealueelta on menneinä vuosikymmeninä kerätty paljon kansanlauluja ja muuta perinnettä.


Kolm seto murret on märgitud ka kaardil 2.


Kaart 2. Seto murrakurühmad (1 – tee, 2 – raudtee, 3 – Eesti ja Venemaa piir, 4 – Setomaa läänepiir, 5 – põhjaseto murre, 6 – idaseto murre, 7 – lõunaseto murre. Kaart: Karl Pajusalu. Teostus: Maria Smirnova. Seto Instituudi Toimetised 2, lk 399, joonis 3).

Eli kuten joku viisas kaakkoisvirolainen on aikoinaan todennut:
Olõ-i miiq– võrokõsõq ni setokõsõq – määntsegi syrbiq ni hyrvadiq, kink kiil’ um üts, a rahvaq usu perrä väega eräle. Miiq olõ ütesugumadsõq lõunahummogueestläseq.

Artikkelikuva: Speakers of South Estonian 2012. Statistikamet / Eesti aasta 2011 rahvaloendus

HARJOITUS 1

A-TÄHT / A-KIRJAIN

AVITAMA OM VÄEGA TÄHTSÄ SÕNA. – Auttaa on hyvin tärkeä sana.
LÕPÕTAQ LAUSÕQ – SÕNAQ VALIQ HAR´OTUSÕ ALT. – Täydennä lauseet. Valitse sanat harjoituksen alta.
LOEQ LAUSÕQ KÕVA HELÜGA ETTE! – Lue lauseet ääneen!

Eli täytä käyttäen oikeaa sanaa ja suomenna:


MA AVITA …
SA AVITAT …
TIMÄ AVITAS …
MI AVITAMI …
TI AVITATI …
NIMÄQ AVITASÕQ …


SÕNAQ / Valitse näistä sanoista: SINNO, MINNO, TÕISI, IMMÄ, SÕPRA, VÕÕRIT

Seton kielen alkeistason harjoituksia netistä

TÜÜLEHTI
SETO AABIDSA
MANO

Seton instituutti yllätti iloisesti vielä ihan vuoden lopussa julkaisemalla kotisivullaan ladattavat harjoitukset seton kielen aapista tavaileville eli sopii sekä setolapsille että kielen opiskelusta kiinnostuneille ulkomaalaisille

eli klikkaa laadi alla:

www.setoinstituut.ee/download/seto-aabitsa-toolehed/

Ja 2. tammikuuta tervetuloa opiskelemaan seton kieltä! Joka viikko uusi oppitunti osoitteessa:

www.setomaa.fi/seton-kielen-oppitunnit

Hüvvi pühhi!

Ilmestyi Seto eripäraste sõnade sõnaraamat

Marraskuussa (viralisesti 6.11.) 2020 julkaistiin Värskassa Seto eripäraste sõnade sõnaraamat. Tekijöinä Eva Saar, Paul Hagu, Inge Käsi, Maeve Leivo, Hanna Pook ja Karl Pajusalu. Kustantajana EKSA eli Eesti Keele Sihtasutus.

Virossa julkaistaan jatkuvasti runsaasti tasokkaita sanakirjoja. Esimerkiksi viron kielen murteiden sanakirjaa on julkaistu jo monien vuosien ajan ja tänä vuonna ilmestynyt 31. nide esittelee sanat osatlema-pari. Urakkaa riittää siis vielä vuosiksi, mutta suuren murresanakirjan vihkosten ohella on ilmestynyt myös useita erityisen omaleimaisten murteiden omia sanakirjoja: Hiiu sõnaraamat (2015), Kihnu sõnaraamat (2016), Kuusalu rannakeele sõnaraamat (2019), Vanapärase Võru murde sõnaraamat (2011) ja nyt sitten Seto eripäraste sõnade sõnaraamat. Eikä tässä vielä kaikki, sillä esimerkiksi laajat Võro-eesti (2002) ja Eesti-võro-sanakirjat (2014) ovat ilmestyneet. Kun sekä võrokeset että setot ovat hyvin itsetietoisia omasta identiteetistään ja oman kielimuotonsa omaleimaisuudesta, niin ei ole ihme, että tekeillä on sekä suuri seton kielen sanakirja että laaja tieteellinen võron kielen kielioppi.

Seto eripäraste sõnade sõnaraamat onkin tavallaan välityö ennen kuin suuri seton kielen sanakirja ilmestyy. Suuressa sanakirjassa on jo lähes valmiina n. 20 000 sana-artikkelia, mutta puuhaa riittää vielä useaksi vuodeksi, joten tämä välityö on varmaan sekä tekijöille että sanakirjaa odottaville toivottu ja kaivattu opus.

Seto eripäraste sõnade sõnaraamat on virallisesti 3 607 eri sanan sanakirja, mutta todellisuudessa sana-artikkeleista löytyy sanoja vielä hieman enemmänkin. Mukaan on valittu vain sellaisia sanoja, jotka esiintyvät seton murteessa/kielessä sekä mahdollisesti lähimurteissa ja/tai ovat esiintyneet viron kielen ns. kielisaarien  murteissa nyky-Latviassa tai Valko-Venäjällä.

Tekijöistä Paul Hagu ja Maeve Leivo ovat seton kielen asiantuntijoita, Eva Saar, Maeve Leivo ja Inge Käsi leksikografeja, Karl Pajusalu viron kielen ja murteiden professori Tarton yliopistossa ja Hanna Pook kirjoittaa vielä väitöskirjaansa.

Sanakirjan tekijöiden tavoitteena on myös rikastaa nykyisin käytössä olevaa seton kieltä nostamalla esiin jo puoliksi unohtuneita sanoja, esimerkiksi pääosin vain kansanrunoudessa ja -lauluissa tähän asti käytettyjä sanoja. Sanakirjasta käy hyvin ilmi, miten runsaasti seton kielessä on omia johtimia ja johdoksia ja miten merkittävä on venäjän kielen ja ortodoksisen kirkon kautta saatu lainasanojen määrä.

Muutamia näytteitä:

ortodoksiseen uskoon liittyviä sanoja:

kibot tai kivot – ikonikaappi, ikonihylly

tsässon – ortodoksinen (kylä)kappeli

seton kielen omia johdoksia:

langõhama – kaatua nopeasti, äkisti

vihaskõlõma – pitää (pitkää) vihaa

                                             Tapio Mäkeläinen

Artikkelin alkuperäinen versio julkaistaan Tuglas-seuran ELO-lehden numerossa 1/2021.

Ilmestyi seton kielen oppikirja netissä

Pitkään kaivattu ja odotettu ”Lyhyt johdatus seton kieleen” on vihdoinkin ilmestynyt. Tarton yliopiston viron kielen professori Karl Pajusalun ja parhaana seton kielen taitajana tunnetun tutkija Paul Hagu yhteinen julkaisu on ilmaiseksi ladattavissa Seto instituutin kotisivulta: www.setoinstituut.ee/download/luhikene-seto-keeleopetus

Teos on vironkielinen ja suomen kieltä taitavia mutta huonosti viroa ymmärtäviä seton kielen harrastajia varten voi tammikuun alusta alkaen Setomaa.fi-sivuston kieli-otsikon alta otsikolla Seton kielen oppitunnit osa-osalta, luku-luvulta tutustua julkaisuun Tapio Mäkeläisen suomentamana ja kommentoimana.

Aikaisemmatkin seton kielen oppitunnit toki säilyvät, mutta nyt seton kielen kielioppi ja kielen eri osa-alueet käydään nyt läpi perusteellisesti sana- ja lause-esimerkein.

Lutsi

[Üts´ syna]

Tämän viikon sana on oikeastaan myös suomea ja viroa, mutta vain hyvin harva tietää mitä tuo sana tarkoittaa. Kyseessä on itämerensuomalainen kansanryhmä, murre tai kieli. Ja juuri nyt erittäin ajankohtainen.

26. syyskuuta julkaistaan Ludzan kaupungissa Itä-Latviassa maailman ensimmäinen lutsinkielinen aapinen Lutsi kiele lementar. Aapisen on tehnyt ulkolatvialainen kielentutkija Uldis Balodis, jolla on isoisoisänsä kautta myös lutsilaiset sukujuuret.

Latvian yliopiston Liivin instituutissa työskentelevä Uldis Balodis on itämerensuomalaisten kielten ja myös pohjoisamerikkalaisten intiaanikielten tutkija. Hänen lutsin kielen aapisensa on ensimmäinen lutsin kielen saloihin opastava teos, tosin pitkään aikaan kukaan ei enää olekaan puhunut lutsin kieltä/murretta. Itä-Latviassa on kuitenkin melko runsaasti ihmisiä, jotka ovat tietoisia lutsilaisista sukujuuristaan ja kiinnostusta myös kieltä kohtaan on olemassa, on Balodis todennut. Fatka on kuitenkin, että Lutsi kiele lementar on dokumentti kadonneesta kielimuodosta. Mutta ehkä aapisen myötä herää myös kiinnostus kieleen?

Lutseja ovat tutkineet ja/tai heidän kielimuotoaan ja perinnettään ovat tutkineet ja tallentaneet aiemmin sekä virolaiset että suomalaiset, mm. Heikki Ojansuu, Oskar Kallas, Paolopriit Voolaine, August Sang ja Hannes Korjus. 1894 ilmestyi Helsingissä SKS:n julkaisema Oskar Kallaksen teos Lutsi maarahvas ja 1900 Tartossa Kaheksakümmend lutsi maarahva muinasjuttu.

Lutsien alkuperästä ja historiasta on erilaisia käsityksiä. Onko kyse alunperinkin Itä-Latviassa asuneesta etelävirolaisesta heimosta? Ovatko he Ruotsin vallan aikaista pakkoluterilaistamista Kaakkois-Virosta paenneita ortodokseja (setoja)? Kartanonherran myymiä tai korttipelissä häviämiä maaorjia? Jne. Teorioita on monia, mutta tarkkaa tietoa ei asiasta ole eikä lopullinen totuus ilmeisesti tuskin koskaan selviäkään. Se kuitenkin tiedetään, että kielellisesti lutsit puhuivat setoa tai hyvin seton kaltaista etelävirolaista kielimuotoa.

Paljon onnea Uldis, lutsin aapinen on valmis ja olet tehnyt suuren kulttuuriteon!

Seton kielen 10. oppitunti

Jo viikkojen ajan olen miettinyt, miten opettaa aitoa ääntämystä. Päädyn ratkaisuun että kuuntelemisen ja omatoimisen harjoittelun kautta.

Eli ohessa linkkejä võron- ja setonkielisiin radio-ohjelmiin, podcasteihin, äänikirjoihin tms. Eli kuunnelkaa, matkikaa ja yrittäkää tietenkin myös ymmärtää!

Puhujia on useita, miehiä, naisia, nuorempia ja vanhempia. Useimmat ovat võrokesia, mutta myös setoja löytyy. Ja todellisuudessa itävõrolainen puheenparsi on hyvin samanlaista kuin länsiseton puheenparsi.

Vikerraadion setonkielisiä uutisia: vikerraadio.err.ee/1130388/setukeelsed-uudised

Vikerraadion võronkielisiä uutisia: vikerraadio.err.ee/1131148/vorukeelsed-uudised

Võron instituutin Helüait, mistä löytyy näytteitä võronkielisestä kaunokirjallisuudesta. Sekä lapsille että aikuisille. Myös muutamia käännöksiä. helüait.ee

Kuvassa Vikeraadion setonkielisten uutisten toimittaja Leima Evelin (alias Evelin Leima)