Haastattelija: Tapio Mäkeläinen
Apuna: Mikko Savikko
Valokuva: Harri A. Sundell
T: Mistä olet kotoisin Anzelika?
A: Synnyin Tallinnassa, mutta jo vuotta myöhemmin muutimme takaisin maalle, Setomaalle, Luhamaalle kotitaloomme. Sieltä ovat kotoisin äitini puoleisen sukuni edustajat jo viidennessä sukupolvessa. Äitini oli nuorena muuttanut Tallinnaan ja työskenteli siellä, mutta kun isoisäni Luhamaalla kuoli, niin kotitila olisi jäänyt tyhjäksi, joten muutimme sinne takaisin. Ja asuinkin koko lapsuuteni siellä, koulun jälkeen tulin takaisin Tallinnaan opiskelemaan hotellitaloutta. Sitten olin töissä mm. Olympia-hotellissa, Saku Suurhallissa ja eri ravintoloissa Tallinnassa. Mutta 2000-luvun alussa halusin parantaa englannin kielen taitoani ja nähdä maailmaa ja niinpä muutinkin Englantiin lähes seitsemäksi vuodeksi. Aloitin siellä ravintolassa tavallisena tarjoilijana ja lopulta johdin kahden Michelin tähden huippuravintolaa.
T: Huikea ura!
A: Niin, mutta jossakin vaiheessa tajusin, että olen jo sen ikäinen, että haluan palata takaisin kotiin, Viroon, Setomaalle.
T: Seto-identiteetti? Siis äidin suvun kautta?
A: Kyllä. Äiti ja äidin suku. Isoäiti oli kotoisin Luhamaalta ja isoisä Mõlan seudulta. Nyt en ole valitettavasti sinne päässyt (Mõlan on venäjänpuoleisella Setomaalla). Meillä oli hyvin suuri talo ylhäällä mäen päällä ja sukuhaudat on alhaalla Mõlan hautausmaalla.
T: Tallinnassakin asuneena, kuinka se seto-identiteetti säilyi? Puhuitko, ”mainostitko” silloin muille seto-juuriasi?
A: No Tallinnassa olin melko lyhyen ajan, vain 4–5 vuotta ja sitten lähdin Englantiin, mutta en silloinkaan hävennyt sukujuuriani. Ja minusta minun oli helpompi oppia suomea, kun jo osasin setoa. En ole koskaan hävennyt kertoa, että olen seto. Niin on ollut aina, koko ajan.
T: Ja uskonto, oletko ortodoksi, onko Sinut kastettu?
A: Kyllä, minut on kastettu Petserin luostarissa. Tottakai meillä on kotona oma ikoninurkkaus, käymme kirkossa. Ja meillä on aina ollut kahdet pyhät (sekä vanhan että uuden kalenterin mukaan pääsiäinen, joulu jne.).
T: Harjoitteletko tietoisesti setoa?
A: Kyllä. Olemme päättäneet, että kotikieli on seto, kotona puhumme vain setoa. Pitää oppia, puhua ja täydentää sanavarastoa. Mutta pikemminkin oli niin, että kun olin seitsemän vuotta pois Virosta, niin silloin seton kielen taitoni heikkeni. Englannissa oli koko ajan ympärilläni englannin kieli. Mutta nyt kun olen kaksi vuotta ollut takaisin Setomaalla, niin kieli on parantunut.
T: Seto kuningriik? Onko se vain show, Disneyland vai tosissaan otettava asia? Onko siitä hyötyä?
A: Siitä on ilman muuta hyötyä! Minä olen vuodesta 1994 alkaen käynyt kuningaskunnan päivillä, muutama vuosi jäi väliin, kun asuin ulkomailla. Aluksi Setomaan kuningaskunnan päivä oli pienempi tapahtuma, enemmän paikallisille, mutta nyt se on kasvanut, paljon kasvanut.
Onko se show? Siihen voi jokainen vastata itse. Setoille, paikallisille on tapahtuma tärkeä. Meidän omiakin sukulaisia tulee tapahtumaan ympäri maailmaa, erityisesti silloin kun kuningaskunnan päivää vietetään Luhamaalla. Pari päivää sitten juttelin asiasta EASin ihmisten kanssa, jotka ovat käyneet tapahtumassa vuosien ajan. Paikalliset, setot nauttivat, heillä on mukavaa, mutta entäs ulkopuoliset…, jäävätkö he vähän ulkopuolisiksi?
Se ei ole show, mutta jos haluamme saada mukaan lapset ja nuoret, tulevat sukupolvet, niin… Meillä on musiikkia, kuorot, kilpailut erilaisille mestareille. Minulle tapahtuma ei ole show, mutta kritiikkiä on. Nyt kun on tulossa Setomaan kuningaskunnan päivien juhlavuosi, niin varmaankin pitäisi saada lisää käsityöpuolta ja muuta sellaista.
T: Kuinka tärkeää on se, että kuningaskunnan päivillä käyvät presidentit, pääministerit, ministerit, kansanedustajat? Että he näkevät omin silmin ja että heidän kanssaan voi siellä keskustella tärkeistä asioista?
A: Se on ilman muuta tärkeää! Kun nyt kävin elokuussa presidentin juhlissa Kadriorgissa oli hienoa nähdä, miten hyvin kaikki päättäjät tuntevat Setomaan ja setojen asiat. Meillä Luhamaan kylätalon avajaisissa, suurimpina juhlapäivinä Setomaalla ovat käyneet presidentit ja ministerit ja he tietävät yllättävän hyvin Setomaan ja jopa kaukaisimman nurkkamme eli Luhamaan asioista. He tuntevat myös meidän ihmisiä ja se on kaikki oikein hyvä. Minä sanoisin, että me olemme toimineet oikein hyvin.
T: Kuinka suuri oli se päätös, että toisin kuin alussa, niin nyt Setomaan kuningaskunnan päiviä järjestetään vuorovuosina eripuolilla koko Setomaata?
A: Se on hyvin tärkeä. Tänäkin vuonna meillä oli monta ehdokasta ja joka kylä, joka seutukunta yrittää parhaansa, panostaa siihen, että saada kuningaskunnanpäivän juhla omalle seudulle.
T: Ylimmälle käskynhaltijalle ei makseta työstä mitään palkkaa. Olen aikaisemmin keskustellut asiasta mm. kahden edellisen ylimmän käskynhaltijan kanssa ja se tuntuu olevan ongelma.
A: Mitään ratkaisua ei ole. Korvaus on aivan minimaalinen eli kyse on todellisuudessa palkattomasta työstä. Olemme sitä kroonikogussa (kaikki entiset ylimmät käskynhaltijat) pohtineet ja miettineet, mutta vielä ratkaisua ei ole olemassa. Minua on hieman avustanut taloudellistikin viljandilainen liikemies Aivar Berzin, joka on seto ja kotoisin samasta kylästä kuin minä. Mutta kuluja on, matkustamista on paljon jne. Olemme pohtineet erilaisia ratkaisuja, rahan anomista, projektien kirjoittamista jne., jotta jatkossa olisi tilanne helpompi. Mutta valmista ratkaisua ei vielä ole.
T: Kuinka tärkeä ylimmälle käskynhaltijalle on se, että on olemassa entisistä käskynhaltijoista koostuva neuvosto, kroonikogu?
A: Se on tärkeää. Õie Sarv, Annela Laaneots, Aare Hõrn… Minä olen kaikkein nuorin, olen välillä ollut poissa Setomaalta. Mutta nyt opin, tutustun asioihin. On hyvä, että on ihmisiä, jotka tuntevat homman, tietävät, miten on tehty aikaisemmin. Olen paljon saanut tukea ja apua. Oli hyvä, että heti kuningaskunnan päivän jälkeen kokoustimme kroonikogun kanssa, keskustelimme, pohdimme ja mm. päätimme, missä seuraavana vuonna järjestetään kuningaskunnan päivän juhlat. Ja pian tapaamme taas.
T: Miten se ülembsootskan työ muodostuu? Kuka päättää, minne pitää mennä, missä esiintyä? Antaako kroonikogu määräyksiä?
A: Kutsut tulevat meilitse suoraan minulle. Itse teen ”kotitehtävät”, selvitän minne mennä. Tähän asti olen vastannut kaikkiin kutsuihin myöntävästi. Olen saanut Janelta (Jane Vabarna, edellinen ylin käskynhaltija) paljon hyviä neuvoja, ohjeita. Pitäisi mennä kaikkialle, edustaa, kertoa setoista, Setomaasta ja setokulttuurista. Olla lähellä ihmisiä.
T: Mitä pitäisi tehdä, että elämä jatkuisi Setomaalla, ihmisillä olisi töitä, nuoret tahtoisivat ja voisivat jäädä Setomaalle? Mitä voisi tehdä? Mistä voisi unelmoida?
A: Hyvä on se, että korona laittoi ihmiset ajattelemaan uudella tavalla. Paljon ihmisiä tuli Setomaalle, minä mukaan lukien. Meiltä Setomaalta ei enää helposti löydä taloja, jotka seisoivat tyhjinä, joissa ei asuta. Etätyöt, kotikonttorit… meidänkin kylässä on Tallinnasta muuttaneita uusia perheitä. On tullut startup-yrittäjiä, pankkivirkailijoita jne. kaikkialle ympäri Setomaata. Tulevat perheensä kanssa ja verorahatkin jäävät Setomaan kuntaan.
T: Miten voisi vielä tukea lasten, nuorten seton kielen opiskelua?
A: Meel Valkin (muusikko, yrittäjä, netikaupan perustaja) kanssa puhuimme äskettäin UNESCOn Gruusian matkan aikana, että kaikissa Setomaan kouluissa ja lasten päiväkodeissa pitäisi olla enemmän seton kieltä. Musiikkikoulussa jne.
Minusta pitäisi järjestää lisää kielileirejä, laululeirejä. Niitä on jo, mutta vielä selvästi enemmän tarvittaisiin. Lisää kesäisin. Sellaisia, missä nuoret ovat yhdessä. Vanhemmat ja lapset yhdessä. Setonkielinen ympäristö, seton kieli koko ajan läsnä. Mutta minusta nykyiset nuoret, jotka jo ovat oppineet ja kuulleet kieltä eivät häpeä sen käyttämistä, mutta seuraava sukupolvi…
Minä itse en ole koskaan hävennyt käyttää seton kieltä. Mutta kun palasin Viroon, niin en muistanut, kuinka puhua. Ehkä nykyiset setonuoretkin häpeävät, pelkäävät tehdä virheitä ja siksi eivät puhu setoa julkisesti.
T: Pitäisikö Setomaan kouluissa olla erikseen seton kielen ja setokulttuurin tunnit?
A: Ehdottomasti pitäisi olla! Se on meidän kulttuurimme oma erikoispiirre, se minkä puolesta eroamme muista. Vain niin me pysymme ja säilymme.
T: Kysymys: Mikä on Suomen suurin saamelaiskylä? Oikea vastaus on Helsinki. Toiseksi suurin on Oulu jne. Myös suurin osa Viron setoista asuu samalla tavalla Setomaan ulkopuolella, suurissa kaupungeissa Tallinnassa, Tartossa jne.
A: En osaa antaa tähän mitään valmista parasta vastausta. Onkin vaikeaa. Ymmärrän, että esimerkiksi Tallinnan setot itse järjestävät omia tilaisuuksia, organisoivat kaikenlaista. Varmasti tilaisuuksia pitäisi olla lisää, sellaisia, että Tallinnan setot tulevat Setomaalle ja Setomaalta tullaan tänne ja järjestetään, tehdään asioita, tilaisuuksia yhdessä.
Mikko Savikko: verrattuna siihen, mikä oli tilanne esim. 15 vuotta sitten ja miten silloin suhtauduttiin setoihin, niin on tilanne nyt aivan toinen. Nyt setokulttuuri tuntuu Virossakin kiinnostavan hyvin monia ja monet etsivät itse omia setojuuriaan. Ja kaikki haluavat tutustua setokulttuuriin. Mitä on tapahtunut, mikä on muuttunut?
A: Kaikki yhteensä. Uskon, että yksi selitys on jatkuva, säännöllinen työ, mitä on Virossa tehty Setomaan ja setojen kulttuurin eteen ja esittelyksi. Runsaasti nuorempia setoja – 30- ja 30+-vuotiaita – on tullut Setomaalle takaisin ja he työskentelevät ja toimivat siellä. Ja ovat muille esikuviksi. Nuoremmat toimivat yhdessä vanhempien sukupolvien kanssa ja se näkyy Setomaata kauemmaksikin. Ja todellakin ne, joilla on setojuuret, etsivät nyt omia juuriaan ja haluavat itsekin osallistua kaikkeen.
T: Kuinka tärkeää on se, että Setomaalle muuttaa ihmisiä ja alkaa toimia siellä aktiivisesti alueen kehittämiseksi, viittaan esimerkiksi laulajatar Lenna Kuurmaan ja hänen näyttelijä-aviomieheensä Lauri Mäeseppiin, jotka ovat tekemässä Obinitsassa vanhasta koulu-kirkkorakennuksesta majoituspaikkaa ja tapahtumatilaa.
A: Meidänkin kyläämme on muuttanut kaksi perhettä, joilla ei ole setojuuria, mutta he ovat siitä huolimatta hyvin aktiivisia ja osallistuvat kaikkeen toimintaan Luhamaan seudulla. Eli jos on tällaisia ihmisiä, jotka osallistuvat aktiivisesti ja itse toimivat, se on vain hyvä asia. Niin kauan kun me kaikki toimimme seton kielen säilymisen ja setokulttuurin kukoistamisen eteen, niin minulla ei ole mitään eikä ketäkään vastaan.
Minultakin ovat ihmiset kysyneet aiemminkin, että miten me suhtaudumme tällaisiin muualta muuttaneisiin ihmisiin Setomaalla. Mitä en ole edes nähnyt siinä mitään ongelmaa, me emme ajattele sitä, kaikki ovat tervetulleita.
T: Minkälaisena näet Setomaan tulevaisuuden, esimerkiksi 30 vuoden kuluttua?
A: Jos me pystyisimme – nyt kun on aivan viimeinen hetki tämän hetken lapsille, tuleville sukupolville – antamaan ns. äidinmaidossa sen, että kieli, kulttuuri ja perinteet säilyisivät, niin silloin voisi tulevaisuus olla hyvä, mutta jos yritämme saada nuoremmat sukupolvet lähes pakolla mukaan, niin silloin ei. Heidän pitäisi meidän esimerkistä ymmärtää, että se onkin elämää. Ja jos se onnistuu, niin silloin 30 vuoden kuluttua ei ole seton kieli ja kulttuuri kadonnut, vaan nykyisten lasten sukupolvi säilyttäisi ne ja olisi niistä ylpeä.
T: Kun Sinun sukujuuresi ovat osittain venäjänpuoleisella Setomaalla, niin on pakko kysyä myös, että miten näet sikäläisten setojen tilanteen, sukuhaudat siellä puolen ja matkustamisen jne?
A: Minulla on sukulaisia Petserissä, mutta heillä on sininen passi eli he pääsevät matkustamaan rajan yli Viroon ja takaisin. Ja he käyvät myös hoitamassa sukuhautojamme Mõlassa. Surullista on se, ettei itse pääse matkustamaan. Ja monilla on samanlainen tilanne.
Mutta miten jatkossa? Olen itsekin tutkinut, voisiko jollakin turistiviisumilla matkustaa Venäjälle. Mutta tilanne ei varmaankaan muutu vielä lähivuosinakaan.
