Anzelika Gomozovan, Setomaan kuningaskunnan ylimmän käskynhaltijan ja Võrumaan kehittämiskeskuksen matkailukoordinaattorin haastattelu, 2. osa

Haastattelija: Tapio Mäkeläinen

Valokuva: Harri A. Sundell

A(nzelika): Jossakin vaiheessa Englannissa tajusin, että olen jo sen ikäinen, että haluan palata takaisin kotiin, Viroon, Setomaalle. Meillä on Luhamaalla suuri talo, kaiken sen kunnostaminen, rakentaminen maksaa ja kestää. Ja kun yhden asian saa kuntoon, pitää heti jo aloittaa toisen kunnostaminen. Sain kyllä avustuksia, aloin rakentaa, mutta pankit eivät halua tukea hankkeita syrjäseudulla, joten raha ei riittänyt ja palasin jossakin vaiheessa takaisin Tallinnaan töihin. Työskentelin suuressa catering-firmassa, joka järjesti tilaisuuksia jopa sadoille vieraille, yksityisille, eri firmoille, järjestöille ja organisaatioille.

Ja sitten tuli korona ja kaikki pysähtyi kuin seinään. Minulla oli juuri alkamassa loma ja olin varannut kolmen viikon matkan Filippiineille. Ymmärsin, etten matkusta sinne, vaan Setomaalle, missä asui äitini. Purin matkalaukustani kesävaatteet ja matkustin Setomaalle kotiin, jota olin vähitellen vuosien ajan rakentanut.

T(apio): Milloin se oli?

A: 17.3.2020, juuri silloin kun korona alkoi. Pakkasin suuremman matkalaukun, sillä olin työskennellyt jo 20 vuotta hotelli-ravintolabisneksessä ja tajusin, ettei pandemia lopu niin nopeasti eikä mikään muutu kovin nopeasti.

Jäinkin maalle. Ensimmäiset kaksi kuukautta oli lunta, mietin, pilkoin puita ja ostin kylpytynnyrin. Kaupungissa ystävät kärsivät kotona neljän seinän sisällä koronapandemian takia, mutta minä lämmitin saunaa ja sain rauhassa miettiä, mitä teen elämäni kanssa. Päätin, että jään maalle. Olin rakentanut uuden 250 m2:n suuruisen hirsitalon, mutta kaikki oli jäänyt kesken. Tiesin, että alakerta pitää saada valmiiksi, jotta voisin tarjota majoitusta. Vanhassa talossa…

T: Kuinka vanha se talo on?

A: 120 vuotta. Sen vanhan jatkoksi, L-kirjan muotoiseksi kokonaisuudeksi rakensinkin sen uuden hirsitalon. Vanhassa osassa asuu äitini ja enoni ja minä, kun olen paikalla ja uudessa osassa tarjoan Airbnb-majoitusta.

 T: Ja äitisi ja enosi ovat asuneet siellä koko ajan?

A: Kyllä äiti veljensä kanssa on asunut siellä koko ajan, myös silloin kun olin Englannissa. Kotitaloon olen sijoittanut kaikki rahani. He ovat pitäneet talon hengissä, yksinään tyhjänä se ei olisi säilynyt niin hyvin.

Jäinkin maalla. Nyt työskentelen Võrumaan kehittämiskeskuksessa matkailukoordinaattorina. Ja myyn myös omia turismipalveluita.

T: Onko luvallista tavallaan toimia tavallaan kummallakin puolella?

A: On. Minun työni koskee koko Võrumaan maakuntaa. Kun teen projekteja, hankin rahoitusta, kun markkinoimme ja kun teemme esitteitä, niin työ koskee koko maakuntaa: Võrun kaupunkia, Rõugen kuntaa, Setomaan kuntaa jne. Pomoni ja kollegani ovat ymmärtäväisiä eikä ristiriitaa ole.

T: Markkinointia Viroon vai ulkomaille?

A: Sekä että. Teemme paljon yhteistyötä: EASin kanssa ja Puhka Eestis kanssa. Kohdealueina Viron lisäksi muu Baltia, Suomi ja muut Pohjoismaat sekä Saksa. Organisatorisesti jatkossa koko Kaakkois-Viro kuuluu yhdessä Tarton kanssa Etelä-Viron alle, mikä on siinä mielessä hyvä, että minä ja kollegani tunnemme oman alueemme paljon paremmin kuin tarttolaiset kollegamme.

T: Ja miltä näyttää tilanne nyt?

A: Nyt tietenkään venäläisiä turisteja ei tule.

T: Entä Suomi? Mitä olette tehneet sen eteen, että suomalaisia tulisi enemmän Kaakkois-Viroon?

A: Ei ole helppoa, sillä koronan tultua suomalaiset eivät matkustaneet ulkomaille. Ja tilanne ei ole vieläkään helppo. Prioriteettimme ovat tällä hetkellä SPA- ja ruokaturistit.

T: Mutta mitään Suomeen suuntautuvaa kampanjaa teillä ei ole?

A: Nyt yhteistyössä EASin kanssa on pian tulossa [TM: Nyt on jo alkanut!].

T: Ja teemana koko Viro? Ja mitkä teemat?

A: Loma ja ruoka. Kävimme juuri Tanskassa tutustumassa, miten he toimivat ja saamassa sieltä oppia, miten toimia paremmin ja yhteistyössä. Onnistua markkinoinnissa paremmin.

T: Niin, mutta mistä tuli se idea omasta bisneksestä, maatilamatkailusta?

A: No talosta on aina kuluja ja siksi pitää tehdä jotain, muuten ei ole tuloja, vain kuluja. Ensimmäiset kaksi kuukautta hioi lattioita, ostin huonekaluja ja tein uuden talon alakerran niin siistiksi ja kauniiksi, jotta saatoin tarjota majoituspalveluita. Ja askel-askeleelta homma eteni, sitten tein jo sisävessat ja peseytymismahdollisuudet jne.

Ja ensimmäinen vuosi meni hyvin. Näytin matkailijoille, miten maatalossa eletään, miten tehdään töitä. Lypsetään lehmää, miten tehdään setojen sõir-juustoa. Näytin, missä kasvaa perunat, vihannekset, juurekset, mistä tulee ruoka aamiaispöytään. Meillä on omat lehmät, omat lampaat, kanat ja hanhet. 

Ja siitä ihmiset pitivät. Ymmärsin, ettei heti tarvitse tarjota luksusta, vaan puhdas uusi hirsitalo, aitous, ystävällisyys ja vieraanvaraisuus riittää. Päivän lopussa ihmiset tulivat kiittämään ja sain jo vakioasiakkaitakin. Ja seuraavana vuonna sain jo tukea, tein vessan ja kylpyhuoneen. Ja nyt voin lattialämmityksen ansiosta tarjota majoituspalveluita vuoden ympäri, aluksi oli vain kesäisin.

T: Ja bisnes menee hyvin? Kasvaa?

A: Kyllä. Olen hankkinut kaksi uunilla lämmitettävää glämping-luksustelttaa. Aion kirjoittaa projektin, jotta saisin rakentaa toisen kerroksen valmiiksi. Silloin pystyisin majoittamaan 16 henkeä.

T: Ja ruokailut?

A: Aamiaiset, lounaat, päivälliset, riippuen siitä, montako ihmistä on. Minulle ei mahdu paljon ihmisiä, kesäaikana vuodepaikkoja on nyt glämping-telttojen kanssa yhteensä 12. Mutta me tarjoamme myös catering-palveluita: sukukokoukset, teatteriesitykset, sadoillekin henkilöille, useammillekin.

T: Mutta silloin Sinä tarvitset lisätyövoimaa?

A: Kyllä, mutta minulla on Tallinnassa ammattitaitoisia ystäviä: tarjoilijoita, kokkeja jne. ja lisäksi äitini on erinomainen kokki. Vanhat (suku)reseptit; äitini oppi isoäidiltä ja äiti taasen on opettanut minua.

T: Miten jatkossa, äitisi ja enosi ovat varmaan pian jo varsin iäkkäitä… Tarvitsetko kesäisin lisätyövoimaa?

A: Minulla käy kesäisin apuna sukulaiseni, joka asuu Petserissä. Hänellä on sininen passi ja hän pääsee kulkemaan Viroon ja takaisin. Ja lähiseudulla minulla on muitakin apulaisia, Võrumaan kehittämiskeskuksenkin ihmiset käyvät mielellään apuna.

T: Matkailu Viron ja Venäjän välisen rajan yli. Yhteistyö venäläisten matkailualan toimijoiden kanssa?

A: En usko, ei ainakaan lähimmän viiden vuoden aikana. Esimerkiksi Värskan kylpylähotellissa ei enää käy venäläisiä turisteja, vaan kylpylän on pitänyt uudistua ja nyt suurin osa asiakkaista tulee nyt Virosta ja Latviasta. Uusia kohderyhmiä ja kohdemaita pitää löytää, Skandinaviasta, Baltiasta, mutta strategioita täytyy samalla myös uudistaa.

T: Kiitos Anzelika! Jõudu tööle!

Valokuvassa Setomaan kuningaskunnan päivänä 6.8.2022 Luhamaalla ülembsootska Anzelika Gomozova ja nuursootska Katarina Lee Saarekivi

Setomaan kuningaskunnan päivä 2021

Tämän vuoden eli järjestyksessä XXVIII Setomaan kuningaskunnan päivä järjestetään Määsin kylässä 7. elokuuta. Virallisesti juhlallisuudet alkavat klo 12 Setomaan lipun nostolla ja setojen oman hymnin laulamisella, joten paikalla kannattaa olla hyvissä ajoin. Juhlat loppuvat illalla kirmas-juhliin.

Määsi on pieni 30 hengen kylä Setomaan kunnan Luhamaan nulgassa. Kylässä on mm. Luhamaan ortodoksikirkko ja hautausmaa.

Tapahtumasta kiinnostuneet voivat osallistua tänä vuonna Tuglas-seuran Võromaan ja Setomaan luonto- ja kulttuurimatkalle, jonka ohjelmaan kuuluu myös muutaman tunnin vierailu Setomaan kuningaskunnan päivillä.

Ensimmäiset Setomaan kuningaskunnapäivät järjestettiin 1994. Ne järjestetään aina elokuun ensimmäisen lauantaina ja nykyisin edellisenä päivänä eli perjantaina on lasten ja nuorten oma Setomaan kuningaskunnan juhla.

Aikaisemmin juhlia järjestettiin vuorotellen muutamassa Setomaan suurimmassa kylässä, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana on juhlia ryhdytty järjestämään myös pienemmissä kylissä.

Artikkelikuvana Setomaan kuningaskunnan tunnuslogo.

Kiiora

[Üts´ syna]

Kiiora, esiintyy myös muodossa kiior, on sana, joka esiintyy setojen suuren lauluimän Anne Vabarnan 1927 sanelemassa Peko-eepoksessa. Eepoksen (ja siis Annen mielikuvituksen mukaan) kiiora on tammipuinen nuija tai nuijaa muistuttava esine, jonka eepoksen sankarin isä löytää viljapellosta ja jonka hän myöhemmin lahjoittaa pojalleen Pekolle. Eepoksessa kiioralla on kaksi eri käyttötapaa: toisaalta se aseenaan Peko sotii menestyksellisesti vihollisia vastaan ja toisaalta kiiora-nuija/sauvan pellon suuntaan ojentaen Peko siunaa ruispellon antamaan hyvän sadon.

Kun Setomaan kuningaskunnan päivää pseudomytologiaa alettiin 1990-luvulla luomaan, niin Pekon ohella myös kiiora sai siinä keskeisen aseman. Kiiorasta tuli Pekon maanpäällä elävän ja toimivan edustajan ja Pekon käskyjä ilmoittavan ylimmän käskynhaltijan eli ülembsootskan tunnus, eräänlainen hallitsijan valtikka. Kun Setomaan kuningaskunnan päivän tärkein hetki on käsillä luovuttaa edellinen ülembsootska tai entisten käskynhaltijoiden muodostaman eräänlaisen neuvoston edustajana yksi edellisistä käskynhaltijoista juhlallisesti uudelle ülembsootskalle hänen ”valtansa” merkkinä kiioran. Kun ülembsootska hoitaa virallisia tehtäviään on hänellä aina mukaan virkansa symbolina toimiva kiiora. Kiiora, joka siis kiertää ülembsootskalta aina seuraavalle, on koristeltu setojen perinteisillä koristeellisilla ja värikkäillä (vyö-/pää-/jne.)nauhoilla.

Kiiora on myös kolmen nuoren setomuusikon vuonna 2010 perustaman yhtyeen nimi. Instrumentaalimusiikkia – setojen kansanmusiikkia, omia sävellyksiä ja myös muiden sukukansojen kansanmusiikkia – esittävän yhtyeen jäsenet ovat Lauris Leima, Matis Leima ja Margret Jürison. Alunperin yhtyeen kolmas jäsen Leiman veljesten ohella oli Evelin Leima (tyttönimeltään Evelin Ämarik).

Foto: Harri A. Sundell: Ülembsootska Rein Järvelill kiiora kädessään Kolossovassa 2020

Ülembsootskaksi valittiin 5.9.2020 Rein Järvelill

Tänään 5.9. Kolossovan kylässä järjestetyillä Setomaan kuningaskunnan päivillä valittiin suorassa kansanvaalissa Setomaan ylimmäksi käskynhaltijaksi eli ülembsootskaksi Rein Järvelill tai setojen tapaan sanotuna Järvelilli Rein. Hänet valittiin tähän kunniavirkaan nyt toista vuotta peräkkäin. 1966 syntynyt Järvelill on koulutukseltaan juristi ja puoluekannaltaan sosialidemokraatti. Hän on ollut Viron parlamentin Riigikogun jäsen, työskennellyt asiantuntijatehtävissä sekä ministeriössä että Europarlamentaarikon toimistossa, sekä Värskan että Meremäen kunnanjohtajana ja yhdistyneen Setomaan kunnan kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Rein Järvelill on toiminut myös yritysmaailmassa, useissa luottamustehtävissä ja ollut mukana useissa setojen keskeissä hankkeissa jo vuosikymmenten ajan.

Setukaisten ystävät ry: n ja suomalaisten setojen ja Setomaan ystävien puolesta: Paljon onnea Rein! Avvu vahtsõlõ Setomaa ülembsootskale, Järvelilli Reinule!

Foto: Setomaan ülembsootskan kotisivu facebookissa

Handśa

[Üts´ syna]

Handśa rukiista (ruismaltaista) valmistettu vahva alkoholijuoma, jonka väkevyys on vähintääkin 40%. Eli kyse on siis rukiista tehdystä pontikasta. Juoman nimi kirjoitetaan useilla eri tavoilla: handśa, handsa, hanśa tai hansś, mutta ainakin Setomaan kuningaskunnassa ”virallinen nimi” näyttää olevan handśa. Tällaisen kotitekoisen juoman valmistaminen on Virossa kielletty, mutta kun kyse on setojen vanhasta perinnejuomasta, niin setot ovat jo pitkään yrittäneet saada juoman valmistamisen lailliseksi, vedoten mm. EU:n eri maiden perinnealkoholijuomin ja lupiin valmistaa niitä virallisesti, mutta toistaiseksi ainakin turhaan, tosin ainakin Moen viinatehdas Virumaalla nykyisin valmistaa virallisestikin juoman omaa versiotaan eli handsaa.

Setomaan kuningaskunnan päivänä kaikkien muiden kilpailujen ohella valitaan parhaat neljän eri juoman valmistajat: kuninkaan kaljantekijä, kuninkaan oluenpanija, kuninkaan viinintekijä ja Kuninga handśa-ajaja eli kuningaskunnan paras pontikankeittäjä, joista kolme viimeksimainittua ovat kaikki alkoholijuomien valmistajia. Nykyisin näissäkin kilpailuissa erikseen sekä kansa että asiantuntijat valitsevat parhaat, mutta aikaisemmin oli hieman toisin. Muistan hyvin, kuinka kymmenkunta vuotta sitten olin itse asiantuntijaraadissa valitsemassa parasta handśaa ja raadin jäseninä oli myös mm. kolme silloisen Viron hallituksen ministeriä. Joku asiantuntematon pohjoisvirolainen toimittajanplanttu teki kuitenkin asiasta sensaatiouutisen eli otsikoi, kuinka on mahdollista, että kolme ministeriä istuu valitsemassa Setomaan parasta pontikkaa, alkoholijuomaa, jonka valmistaminen on Virossa lailla kielletty. Onneksi suurta skandaalia asiasta ei noussut ja ”pontikkaraadit” kokoontuvat Setomaan kuningaskunnan päivillä yhä joka vuosi, vaikka paikalla on usein Viron korkeinta johtoa presidenttiä ja pääministeriä myöden, tavallisista ministereistä nyt puhumattakaan.

Lähes jokainen Setomaalla aitoa paikallista perinnelounasta tai -päivällistä nauttinut on varmaan saanut myös maistaa handśaa. Mistään juopottelusta ei suinkaan ole kyse, vaan tietynlaisesta seremoniasta. Handśaa tarjoilee talon (tai ravintolan) isäntä. Se tapahtuu niin, että juoma kaadetaan yhteen (tuokohan korona tähänkin muutoksen?) pieneen pikariin, jonka isäntä ojentaa täyteen kaadettuna erikseen jokaiselle vieraalleen. Pikari pitää ainakin kohteliaasti nostaa huulille, alkoholia juomaan kukaan ei kuitenkaan pakota. Juotuaan (tai nostettuaan lasin) vieras ojentaa pikarin takaisin isännälle, joka kaataa sen taas aivan täyteen ja ojentaa seuraavalle vieraalle. Ja sama seremonia. Ja näin käydään läpi koko vierasseurue. Jos ruokailu on pidempi, voidaan seremonia toistaa toisen ja miksei useammankin kerran. Jos isäntä huomaan jonkun vieraan (esim. häissä, syntymäpäivillä tai muissa juhlissa) olevan jo humalassa, niin hän yksinkertaisesti jättää kyseisen henkilön väliin ja tarjoaa seuraavalle. Ja systeemi on kaikille paikallisille niin tuttu, ettei kukaan koskaan protestoi, sillä viimeinen sana on aina isännällä. Tietyllä tavalla setojen systeemi tuo mieleen gruusilaisten (georgilaisten) tamada-systeemin. Joka tapauksessa lopputulos on se, että jokainen joka haluaa, saa pontikkaa, ketään ei pakoteta juomaan, humalaisia ei ole ja kaikki sujuu hallitusti ja kohteliaasti.

Setomaan kuningaskunnan päivänä on tietenkin kilpailu kova ja jokaisella mestarilla on oman reseptinsä. Joku käyttää rukiin ohella muutakin viljaa, joku toinen laittaa juomatynnyriin tammenlastuja antamaan viskimäistä makua ja väriä ja joku kolmas maustaa muulla tavalla jne. Reseptejä on monia, mutta aidon handśan päänraaka-aine pitää olla ruis. Ja sitä aitoa handśaa nauttimaan pitää tietenkin mennä Setomaalle!

Foto: Harri A. Sundell. Kuvassa Aare Hõrn tarjoilee oikeaoppisesti handśaa.