Anzelika Gomozovan, Setomaan kuningaskunnan ylimmän käskynhaltijan ja Võrumaan kehittämiskeskuksen matkailukoordinaattorin haastattelu, 2. osa

Haastattelija: Tapio Mäkeläinen

Valokuva: Harri A. Sundell

A(nzelika): Jossakin vaiheessa Englannissa tajusin, että olen jo sen ikäinen, että haluan palata takaisin kotiin, Viroon, Setomaalle. Meillä on Luhamaalla suuri talo, kaiken sen kunnostaminen, rakentaminen maksaa ja kestää. Ja kun yhden asian saa kuntoon, pitää heti jo aloittaa toisen kunnostaminen. Sain kyllä avustuksia, aloin rakentaa, mutta pankit eivät halua tukea hankkeita syrjäseudulla, joten raha ei riittänyt ja palasin jossakin vaiheessa takaisin Tallinnaan töihin. Työskentelin suuressa catering-firmassa, joka järjesti tilaisuuksia jopa sadoille vieraille, yksityisille, eri firmoille, järjestöille ja organisaatioille.

Ja sitten tuli korona ja kaikki pysähtyi kuin seinään. Minulla oli juuri alkamassa loma ja olin varannut kolmen viikon matkan Filippiineille. Ymmärsin, etten matkusta sinne, vaan Setomaalle, missä asui äitini. Purin matkalaukustani kesävaatteet ja matkustin Setomaalle kotiin, jota olin vähitellen vuosien ajan rakentanut.

T(apio): Milloin se oli?

A: 17.3.2020, juuri silloin kun korona alkoi. Pakkasin suuremman matkalaukun, sillä olin työskennellyt jo 20 vuotta hotelli-ravintolabisneksessä ja tajusin, ettei pandemia lopu niin nopeasti eikä mikään muutu kovin nopeasti.

Jäinkin maalle. Ensimmäiset kaksi kuukautta oli lunta, mietin, pilkoin puita ja ostin kylpytynnyrin. Kaupungissa ystävät kärsivät kotona neljän seinän sisällä koronapandemian takia, mutta minä lämmitin saunaa ja sain rauhassa miettiä, mitä teen elämäni kanssa. Päätin, että jään maalle. Olin rakentanut uuden 250 m2:n suuruisen hirsitalon, mutta kaikki oli jäänyt kesken. Tiesin, että alakerta pitää saada valmiiksi, jotta voisin tarjota majoitusta. Vanhassa talossa…

T: Kuinka vanha se talo on?

A: 120 vuotta. Sen vanhan jatkoksi, L-kirjan muotoiseksi kokonaisuudeksi rakensinkin sen uuden hirsitalon. Vanhassa osassa asuu äitini ja enoni ja minä, kun olen paikalla ja uudessa osassa tarjoan Airbnb-majoitusta.

 T: Ja äitisi ja enosi ovat asuneet siellä koko ajan?

A: Kyllä äiti veljensä kanssa on asunut siellä koko ajan, myös silloin kun olin Englannissa. Kotitaloon olen sijoittanut kaikki rahani. He ovat pitäneet talon hengissä, yksinään tyhjänä se ei olisi säilynyt niin hyvin.

Jäinkin maalla. Nyt työskentelen Võrumaan kehittämiskeskuksessa matkailukoordinaattorina. Ja myyn myös omia turismipalveluita.

T: Onko luvallista tavallaan toimia tavallaan kummallakin puolella?

A: On. Minun työni koskee koko Võrumaan maakuntaa. Kun teen projekteja, hankin rahoitusta, kun markkinoimme ja kun teemme esitteitä, niin työ koskee koko maakuntaa: Võrun kaupunkia, Rõugen kuntaa, Setomaan kuntaa jne. Pomoni ja kollegani ovat ymmärtäväisiä eikä ristiriitaa ole.

T: Markkinointia Viroon vai ulkomaille?

A: Sekä että. Teemme paljon yhteistyötä: EASin kanssa ja Puhka Eestis kanssa. Kohdealueina Viron lisäksi muu Baltia, Suomi ja muut Pohjoismaat sekä Saksa. Organisatorisesti jatkossa koko Kaakkois-Viro kuuluu yhdessä Tarton kanssa Etelä-Viron alle, mikä on siinä mielessä hyvä, että minä ja kollegani tunnemme oman alueemme paljon paremmin kuin tarttolaiset kollegamme.

T: Ja miltä näyttää tilanne nyt?

A: Nyt tietenkään venäläisiä turisteja ei tule.

T: Entä Suomi? Mitä olette tehneet sen eteen, että suomalaisia tulisi enemmän Kaakkois-Viroon?

A: Ei ole helppoa, sillä koronan tultua suomalaiset eivät matkustaneet ulkomaille. Ja tilanne ei ole vieläkään helppo. Prioriteettimme ovat tällä hetkellä SPA- ja ruokaturistit.

T: Mutta mitään Suomeen suuntautuvaa kampanjaa teillä ei ole?

A: Nyt yhteistyössä EASin kanssa on pian tulossa [TM: Nyt on jo alkanut!].

T: Ja teemana koko Viro? Ja mitkä teemat?

A: Loma ja ruoka. Kävimme juuri Tanskassa tutustumassa, miten he toimivat ja saamassa sieltä oppia, miten toimia paremmin ja yhteistyössä. Onnistua markkinoinnissa paremmin.

T: Niin, mutta mistä tuli se idea omasta bisneksestä, maatilamatkailusta?

A: No talosta on aina kuluja ja siksi pitää tehdä jotain, muuten ei ole tuloja, vain kuluja. Ensimmäiset kaksi kuukautta hioi lattioita, ostin huonekaluja ja tein uuden talon alakerran niin siistiksi ja kauniiksi, jotta saatoin tarjota majoituspalveluita. Ja askel-askeleelta homma eteni, sitten tein jo sisävessat ja peseytymismahdollisuudet jne.

Ja ensimmäinen vuosi meni hyvin. Näytin matkailijoille, miten maatalossa eletään, miten tehdään töitä. Lypsetään lehmää, miten tehdään setojen sõir-juustoa. Näytin, missä kasvaa perunat, vihannekset, juurekset, mistä tulee ruoka aamiaispöytään. Meillä on omat lehmät, omat lampaat, kanat ja hanhet. 

Ja siitä ihmiset pitivät. Ymmärsin, ettei heti tarvitse tarjota luksusta, vaan puhdas uusi hirsitalo, aitous, ystävällisyys ja vieraanvaraisuus riittää. Päivän lopussa ihmiset tulivat kiittämään ja sain jo vakioasiakkaitakin. Ja seuraavana vuonna sain jo tukea, tein vessan ja kylpyhuoneen. Ja nyt voin lattialämmityksen ansiosta tarjota majoituspalveluita vuoden ympäri, aluksi oli vain kesäisin.

T: Ja bisnes menee hyvin? Kasvaa?

A: Kyllä. Olen hankkinut kaksi uunilla lämmitettävää glämping-luksustelttaa. Aion kirjoittaa projektin, jotta saisin rakentaa toisen kerroksen valmiiksi. Silloin pystyisin majoittamaan 16 henkeä.

T: Ja ruokailut?

A: Aamiaiset, lounaat, päivälliset, riippuen siitä, montako ihmistä on. Minulle ei mahdu paljon ihmisiä, kesäaikana vuodepaikkoja on nyt glämping-telttojen kanssa yhteensä 12. Mutta me tarjoamme myös catering-palveluita: sukukokoukset, teatteriesitykset, sadoillekin henkilöille, useammillekin.

T: Mutta silloin Sinä tarvitset lisätyövoimaa?

A: Kyllä, mutta minulla on Tallinnassa ammattitaitoisia ystäviä: tarjoilijoita, kokkeja jne. ja lisäksi äitini on erinomainen kokki. Vanhat (suku)reseptit; äitini oppi isoäidiltä ja äiti taasen on opettanut minua.

T: Miten jatkossa, äitisi ja enosi ovat varmaan pian jo varsin iäkkäitä… Tarvitsetko kesäisin lisätyövoimaa?

A: Minulla käy kesäisin apuna sukulaiseni, joka asuu Petserissä. Hänellä on sininen passi ja hän pääsee kulkemaan Viroon ja takaisin. Ja lähiseudulla minulla on muitakin apulaisia, Võrumaan kehittämiskeskuksenkin ihmiset käyvät mielellään apuna.

T: Matkailu Viron ja Venäjän välisen rajan yli. Yhteistyö venäläisten matkailualan toimijoiden kanssa?

A: En usko, ei ainakaan lähimmän viiden vuoden aikana. Esimerkiksi Värskan kylpylähotellissa ei enää käy venäläisiä turisteja, vaan kylpylän on pitänyt uudistua ja nyt suurin osa asiakkaista tulee nyt Virosta ja Latviasta. Uusia kohderyhmiä ja kohdemaita pitää löytää, Skandinaviasta, Baltiasta, mutta strategioita täytyy samalla myös uudistaa.

T: Kiitos Anzelika! Jõudu tööle!

Valokuvassa Setomaan kuningaskunnan päivänä 6.8.2022 Luhamaalla ülembsootska Anzelika Gomozova ja nuursootska Katarina Lee Saarekivi

2 vastausta artikkeliin “Anzelika Gomozovan, Setomaan kuningaskunnan ylimmän käskynhaltijan ja Võrumaan kehittämiskeskuksen matkailukoordinaattorin haastattelu, 2. osa”

  1. Olen mieheni kanssa pitkään haaveillut käynnistä Setomaalla. mieluiten kuningaskunnan juhlapäivänä. Onnistuisikohan se jo ensi kesänä? Onkohan Anzelikan majoitus jo varattavissa? Kirjoittaisin tietenkin paikasta ja juhlasta Karjalan Kuvalehteen. Yhteydet Anzelikaan, vai varataanko Setujen Ystävien kautta? Olen tosin jo varannut Tapion opastaman matkan Narvaan kesäkuussa, mutta kai ne yhteen kesään mahtuu. Aune

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *