Julkaistu

Kiiora

[Üts´ syna]

Kiiora, esiintyy myös muodossa kiior, on sana, joka esiintyy setojen suuren lauluimän Anne Vabarnan 1927 sanelemassa Peko-eepoksessa. Eepoksen (ja siis Annen mielikuvituksen mukaan) kiiora on tammipuinen nuija tai nuijaa muistuttava esine, jonka eepoksen sankarin isä löytää viljapellosta ja jonka hän myöhemmin lahjoittaa pojalleen Pekolle. Eepoksessa kiioralla on kaksi eri käyttötapaa: toisaalta se aseenaan Peko sotii menestyksellisesti vihollisia vastaan ja toisaalta kiiora-nuija/sauvan pellon suuntaan ojentaen Peko siunaa ruispellon antamaan hyvän sadon.

Kun Setomaan kuningaskunnan päivää pseudomytologiaa alettiin 1990-luvulla luomaan, niin Pekon ohella myös kiiora sai siinä keskeisen aseman. Kiiorasta tuli Pekon maanpäällä elävän ja toimivan edustajan ja Pekon käskyjä ilmoittavan ylimmän käskynhaltijan eli ülembsootskan tunnus, eräänlainen hallitsijan valtikka. Kun Setomaan kuningaskunnan päivän tärkein hetki on käsillä luovuttaa edellinen ülembsootska tai entisten käskynhaltijoiden muodostaman eräänlaisen neuvoston edustajana yksi edellisistä käskynhaltijoista juhlallisesti uudelle ülembsootskalle hänen ”valtansa” merkkinä kiioran. Kun ülembsootska hoitaa virallisia tehtäviään on hänellä aina mukaan virkansa symbolina toimiva kiiora. Kiiora, joka siis kiertää ülembsootskalta aina seuraavalle, on koristeltu setojen perinteisillä koristeellisilla ja värikkäillä (vyö-/pää-/jne.)nauhoilla.

Kiiora on myös kolmen nuoren setomuusikon vuonna 2010 perustaman yhtyeen nimi. Instrumentaalimusiikkia – setojen kansanmusiikkia, omia sävellyksiä ja myös muiden sukukansojen kansanmusiikkia – esittävän yhtyeen jäsenet ovat Lauris Leima, Matis Leima ja Margret Jürison. Alunperin yhtyeen kolmas jäsen Leiman veljesten ohella oli Evelin Leima (tyttönimeltään Evelin Ämarik).

Foto: Harri A. Sundell: Ülembsootska Rein Järvelill kiiora kädessään Kolossovassa 2020

Julkaistu

Peko

[Üts´ syna]

Viime viikon sanan – ülembsootska tai ülembsoots´ka – oli jo puhetta Pekosta, mutta käsitellään nyt tämä tärkeä sana vähän perusteellisemmin.

Nykyisin Peko tarkoittaa (ainakin) seuraavia asioita:

1. Anne Vabarnan vuonna 1927 laulama, hänen poikansa Ivon muistiinmerkitsemä ja alunperin Paulopriit Voolaisen ideoima setojen oma eepos. Eepoksen tekstin etsi Viron kirjallisuusmuseon kokoelmista tutkija ja setoaktivisti Paul Hagu ja se julkaistiin kirjana Suomessa Kuopiossa Snellman-instituutin toimesta 1995. Eepos koostuu noin 8 000 Annan laulamasta säkeestä, jotka teoksen toimittajat Paul Hagu ja Seppo Suhonen jakoivat 29 lukuun.

Setomaalla (ja Virossa) Peko-eepos ilmestyi ensimmäistä kertaa vasta 2017, mutta Suomessa suomennoksena SKS:n kustantamana ja Seppo Suhosen kääntämänä jo 2006.

2. Setojen muinainen hedelmällisyyden ja aivan erityisesti viljankasvun jumala, jonka palvontamenosta on tietoja vielä 1930-luvulta, mahdollisesti jopa 1970-luvultakin. Nämä tiedot keskittyvät erityisesti Mokornulk-alueeseen.

Tätä Pekoa edusti puusta ja/tai mehiläisvahasta tehty patsas, jota säilytettiin aina vuosi kerrallaan Peko-jumalan patsaan säilyttäjäksi valitun isännän viljalaarissa. Säilyneistä (tarkkaa tietoa ei ole, montako niitä yhä on) Peko-jumalan patsaista tunnetuin on Viron Kansallismuseossa Tartossa: setumaaeesti.blogspot.com/2010/02/peko-jumal.html

Setojen Pekolla on runsaasti yhteisiä piirteitä jo Mikael Agricolan 1551 mainitsemassa karjalaisten ohran ja oluen jumalana mainitseman Pellonpekon kanssa. Myös vatjalaisilla oli samantapainen ja lähes samanniminen muinainen pakanallinen jumala.

3. Setomaan kuningaskunnan hallitsija, kuningas. Anne Vabarna eepoksen tekstiä mukaillen Setomaan kuningaskunnan idean isä Paul Hagu kehitti taustatarinan, jonka mukaan setojen mukainen kuningas Peko on kuollut ja haudattu Petserin luostarin alla oleviin hautakatakombeihin. Sieltä Peko tulee kuitenkin auttamaan setoja, kun hätä on suurin. Setomaan kuningaskunnan päivien tarpeisiin Paul Hagun ideoimana kehitettiin kuitenkin Pekon käskyjen välittäjä, hänen sijaisensa elävässä maailmassa eli ülembsootska eli Pekon, Setomaan kuningaskunnan ylin käskynhaltija.

4. Pekoa (ehkä yhdessä, kahdessa tai jopa kolmessa em. merkityksessä) esittävät Peko-patsaat eri puolilla Setomaata. Tunnetuin Peko-patsaiden tekijä oli pitkään Setomaalla Saatsessa vaikuttanut kuvanveistäjä Renaldo Veeber (1937–2010). Artikkelikuvana hänen tekemänsä Peko-patsas, joka seisoo Setomaalla Jumalamägi-nimisellä vanhalla pakanallisella uhripaikalla.

(5. Värskassa toimiva suunnistajien urheiluseura.)

Foto: Toomas Tuul / VisitSetomaa

Julkaistu

Ülembsootska

[Üts´ syna]

Setomaan kuningaskunnan päivää on vietetty vuodesta 1994 lähtien joka vuosi elokuun ensimmäisenä lauantaina (paitsi tänä vuonna, kun juhlat koronan takia siirrettiin syyskuun alkuun). Nykyisin edellisenä päivänä eli perjantaina on oma lasten ja nuorten kuningaskunta -tapahtumansa. Kuningaskunta on kiertävä eli juhlat järjestetään vuosittain eri puolilla Setomaata, toistaiseksi kyllä vain Viron puolella aluetta.

Idean Setomaan kuningaskunnan päivistä sai setoaktivisti ja tutkija Paul Hagu vieraillessaan tarttolaisen miesten Hellero-folkloreryhmän jäsenenä Norjassa Metsäsuomalaisten tasavalta -tapahtumassa. Paul käänsi metsäsuomalaisten idean vain peilikuvakseen: Metsäsuomalaisten tasavallasta Norjan kuningaskunnassa saatiin Setomaan kuningaskunta -tapahtuma Viron tasavaltaan.

Mutta kuningaskunnalla pitää tietenkin olla kuningas (tai kuningatar?), mutta siihenkin Paul keksi ratkaisun. Setomaan kuningaskunnan kuningas on setojen kansanperinteen muinainen sankari ja hedelmällisyyden ja viljankasvun jumala Peko, joka on kyllä kuollut ja haudattu syvälle Petserin munkkiluostarin alla olevien hiekkaluoliin, mutta hädän ollessa suurin… Suuri setojen lauluperinteen säilyttäjä ja lukuisten uusienkin laulujen luoja Anne Vabarna (1877–1964) lauloi Pekosta kokonaisen eepoksen Paulopriit Voolaine -nimisen kansaperinteen kokoajan ja tutkijan yllyttämänä ja ohjaamana.

Paul Hagu teki Pekosta Setomaan kuningaskunnan kuninkaan, jonka poissaollessa hänen valtaansa käyttää ylin käskynhaltija, setoksi ülembsootska [oikeastaan pitäisi kai kirjoittaa: ülembsoots´ka]. Alusta alkaen syntyneen perinteen mukaan Peko antaa unessa ülembsootskalle neuvoja ja ohjeita. Nykyisin on itseasiassa olemassa entisistä ylimmistä käskynhaltijoista koostuva ülembsootskan hallitus tai neuvonantajaryhmä, jota kutsutaan nimellä kroonikogo.

Ülembsootska valitaan suoralla kansanvaalilla kuningaskunnan päivien aikana. Aktivistit etsivät sopivia ehdokkaita ja jos suostumus saadaan, niin ehdokas laitetaan puupölkyn päälle seisomaan ja kaikki hänen kannattajansa järjestäytyvät pitkään jonoon (apuna käytetään yleensä pitkää köyttä) hänen eteensä. Kannattajat laulavat, soittavat ja kehuvat tietenkin omaa ehdokastaan monin eri tavoin. Todellinen kansanvaali, vaikka vaalisalaisuudesta kukaan ei välitäkään. Eniten ääniä saanut on tietenkin valittu vuodeksi ülembsootskan kunniavirkaan. Palkkaa ülembsootska ei saa vaikka edustaa kokonaisen vuoden (moni useankin peräkkäin) setoja ja Setomaata sekä esittelee heidän kulttuuriaan, saavutuksiaan, ilojaan, mutta myös ongelmiaan ja surujaan hallitusta, presidenttiä ja Brysseliä myöden.

Muuten Setomaan ülembsootskalla on tietenkin myös oma facebook-sivunsa!

Kuvassa ülembsootska Aare Hõrn luovuttaa vallan tunnukset eli kiiora-nuijan ja sinetin seuraajalleen eli nykyiselle ülembsootska Rein Järvelillille. Taustalla kroonikogo.

Kuva: Harri A. Sundell.