Tuottelias kirjailija Kauksi Ülle julkaisi kesän kynnyksellä Hitivabrik-nimisen teoksen, joka sisältää viisi lyhyehköä näytelmää. Kirjailijan omien sanojen mukaan ”Hittitehdas”-kokoelma on syvä kumarrus hänen lapsuutensa sankarille Aku Ankalle.
Trummiotsja-näytelmä perustuu Siperiassa asuvien tšuktšien satuun ja myös Kolm hinnapakmist-näytelmän pohjalla on vanha satu, jota nykyajan projektipäällikkö lähestyy omasta näkökulmastaan. Kokoelman kaksi viimeistä näytelmää Põhitüü ja Nigu nõidus kertovat Üllen kotikylän Obinitsan historiasta.
Kirjan takakansitekstin mukaan näytelmät on kirjoitettu silmällä pitäen mm. Setomaan omakielisiä harrastusteattereita.
Tänä kesänä Obinitsa Uue Teater esittää harrastajavoimien täysille saleille (pääosin Obinitsan Galleriassa) vuosien 1952 ja 1978 tapahtumia kylässä kuvaavaa Nigu nõidus-näytelmää. Edellisenä kesänä ohjelmassa oli Põhitüü-näytelmä.
Setukaisten ystävät ry:n vuosikokous 27. huhtikuuta klo 16
Setukaisten ystävät ry:n vuoden 2022 vuosikokous pidetään keskiviikkona 27.4. klo 16.00 alkaen Keskustakirjasto Oodissa (ryhmätila 3) Helsingissä.
Kokouksen jälkeen noin klo 16.45 alkaen vuosikokousesitelmä: koulutus- ja kotoutussuunnittelija Järvi Lipasti: Hiidenmaan valssi.
Rahasepä Rainerin uusi kirja: Ma saisa suurtii veereh
Helmikuussa 2022 ilmestyi Rainer Rahaseppin eli Rahasepä Rainerin uusi kirja: Ma saisa suurtii veereh.
Rainer Rahasepp on Petserin kaupungissa vuonna 1976 syntynyt poliisi, kirjailija ja runoilija. Ja tietenkin seto!
Runokokoelma Ma saisa suurtii veereh Rainer Rahaseppin viides julkaistu teos. Rahasepp on monipuolinen kirjailija ja hän kirjoittaa kahdella kielellä eli setoksi ja viroksi. Rainerin aiemmin ilmestyneet teokset: vironkieliset runokokoelmat Päike pesitseb me põues (2020), Rõõmu kandes (2020), setonkielinen runokokoelmaUmah keeleh (2021) ja kaksikielinen lastenkirja Mamma jutused / Mamma jutusõ’(2021).
Venäjänpuoleisella Setomaalla syntyneen Rainerin molemmat vanhemmat ovat setoja, joiden molempien sukusuuret ovat ns. kontrollilinjan Venäjän puolella: isä Enna Rahaseppin ja hänen sukunsa juuret on tunnetussa Kossolkan kylässä, äiti Nati Rahaseppin suvun juuret Molnigan kylässä. Rainer Rahasepp toimii edelleenkin poliisina, nykyisin Otepäällä.
(Kirj. T.M. Ilmestynyt Kuulumisia Setomaalta 22.2.2022)
Mikko Savikko: Sõir – perinteinen rahkajuusto
Foto: Harri A. Sundell
Koska tätä juustoa ei löydy suomalaisista kaupoista, niin etenkin etelävirolaiseen ruokakulttuuriin kuuluvan juuston voi tehdä kotona. Samanlaista juustoa valmistetaan myös Latviassa. Seillä kuminalla maustettu Jāņu siers on perinteinen latvialainen juhannusherkku.
Kotijuustoja voi valmistaa esimerkiksi happaman piimän tai sitten juustonjuoksuttimen avulla. Sõir valmistetaan käyttämällä rahkaa. Jos jollakin on jäänyt talteen esivanhempien puinen juustokehä, niin sitä voi käyttää, mutta siiviläkin riittää sõiran valmistukseen. Todennäköisesti jokainen perheenemäntä tekee sen omalla tavallaan, esimerkiksi suvun perinteitä noudattaen. Resepti antaa mahdollisuuden muokata lopputulosta.
Juustoa voi tehdä ilman mausteita, joista käytetyimmät ovat kumina, yrtit, sienet ja valkosipuli. Rusinoitakin voi siihen lisätä.
Tässä siis ohje:
Laita 500 g maustamatonta rahkaa ja 1 litra maitoa kattilaan, sekoita hyvin ja kuumenna miedolla lämmöllä hyvin sekoittaen niin kauan, että hera erottuu. Älä päästä sitä kiehumaan! Kaada massa siivilään valumaan ja laita hera talteen.
Hera on kirkasta, mutta hyvin proteiinipitoista ja siksi sitä ei kannata kaataa viemäriin. Sen voi käyttää vaikkapa leipä- tai ohukaistaikinaan.
Kattilassa sulatetaan 100 grammaa voita ja lisää siihen siivilässä ollut massa, mausta se suolalla (n. 1 tl) ja sekoita niin kauan, että seos on tasainen. Anna seoksen jäähtyä hieman ja lisää kaksi rikki vatkattua munaa (joihin voi lisätä haluamasi mausteet, esim. 1 tl kuminoita, puristettua valkosipulia, basilikaa). Kuumenna juustoa jatkuvasti sekoittaen vielä muutama minuutti niin, että se on tasaista. Huom! Seos ei saa kiehua. Ja juusto onkin valmis laitettavaksi vedellä kostutettuun juustokehään tai sideharson sisään siivilään.
Painon avulla sõirasta saa säilyvämmän ja kiinteämmän. Sen voi myös kuivattaa miedossa lämmössä, jolloin juuston voi ennen kuivattamista voidella voilla ja päälle voi ripotella suolaa.
(Ilmestynyt Setomaa.fi 26.2.2022)
Tapio Mäkeläinen: Kallio, Kati; Grünthal, Riho; Saressalo, Lassi (toim.): Inkerikot, setot ja vatjalaiset. Kansankulttuuri, kieli ja uskomusperinteet. SKS 2021.
Kyseessä on opus, jota meistä monet ovat odottaneet jo melkein 20 vuotta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura nimittäin julkaisi 1990-luvulla ja vuosituhannen ensimmäisinä vuosina noin viidessätoista vuodessa komean kirjasarjan alaotsikolla Maa, kansa, kulttuuri(t)/historia: Inkeri (1991), Viro (1995), Suomenlahden ulkosaaret: Lavansaari, Seiskari, Suursaari, Tytärsaari (1996), Karjala (1998), Suomi (1999), Lappi (2003), Unkari (2004) ja Vepsä (2005) sekä hieman ”ulkojäsenä” teoksen Muinainen Kalanti ja sen naapurit (2003). Kaikki komeita, isoja artikkelikokoelmia, joiden tekijöiksi oli haalittu eri alojen parhaita asiantuntijoita. Kirjat muistuttavat myös rakenteeltaan, taitoltaan ja jopa ulkoisilta mitoiltaankin – paksuutta lukuun ottamatta – suuresti toisiaan.
Mutta joulun 2021 alla ilmestyi vihdoinkin pitkän odotuksen jälkeen myös sarjan kymmenes nide Inkerikot, setot ja vatjalaiset, jonka alaotsikkona on Kansankulttuuri, kieli ja uskomusperinteet.– Artikkelikokoelmassa on 19 artikkelia ja johdantoartikkeli, tekijöinä 16 eri asiantuntijaa kahdesta maasta eli Suomesta ja Virosta. Ja kaikkiaan komeat 504 sivua.
Teos jakaantuu viiteen eri kokonaisuuteen, joissa kussakin on 3–5 eri artikkelia: Inkerinmaa, Inkerikot, Vatjalaiset, Setot ja Ortodoksinen kansanusko. Ja lisäksi kaksi johdantoartikkelia: Lukijalle ja kirjan kahden toimittajan ja sinne lisäksi vielä 1–2 artikkelia kirjoittaneiden Riho Grünthalin ja Kati Kallion johdanto/tausta-artikkeli Inkerinmaan ja Setomaan historialliset kulttuurit.
Apulaisprofessori Heinike Heinsoo kirjoittaa vatjan kielestä ja monille seuramme jäsenille tutut professori Riho Grünthal (Helsingin yliopisto) kirjoittaa inkeroisen kielestä ja Tarton yliopiston professori Karl Pajusalu seton kielestä.
Lauluperinne, runolaulu, itkut, kertomusperinne ja perinteiset soittimet esitellään kaikkien kolmen kansan osalta ja tälläkin kertaa kirjoittajina ovat tunnetut asiantuntijat: Anneli Asplund, Kati Kallio, Aili Nenola ja Senni Timonen. Setojen itkuista, lauluperinteestä ja soittimista kirjoittaa Ingrid Rüütel ja kertomusperinteestä Kristi Salve.
Historiaakaan ei unohdeta: Taisto Raudalainen kirjoittaa Inkerinmaan historiasta ja Marjukka Patrakka Soikkolan inkerikkojen 1900-luvun synkästä historiasta. Kansanomainen uskonto, elävä kansanusko vatjalaisten ja inkerikkojen osalta tulee myös käsiteltyä, kuten myös Ernst Ernitsin toimesta vatjalaisten aineellinen kulttuuri.
Koko teoksen laajin ja varmaan myös eniten uutta tietoa sisältävä artikkeli on Mare Pihon kirjoitus setojen aineellisesta kulttuurista. Suurikokoisen kirjan sivuista se täyttää lähes 70 sivua eli tekstistä olisi voinut tehdä kokonaisen oman kirjankin, mikä ehkä olisikin ainakin viroksi, miksei englanniksi ja venäjäksikin paikallaan.
Inkerikkoja, vatjalaisia ja setoja yhdistää monta eri seikkaa: kaikki ovat pieniä ortodoksia itämerensuomalaisia kansoja, joilla ei koskaan ole ollut omaa valtioita ja jotka ovat aina olleet idän ja lännen rajalla, jääden usein heidän yli marssivien sotajoukkojen jalkoihin.
Ja lopuksi vielä pieni toivomus Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle kustantajana: sarja huutaa täydennyksekseen ainakin vielä yhtä teosta. Itämerensuomalaisista kansoista puuttuu nimittäin vielä se eteläisin ja monessa mielessä kaikkein eksoottisin eli liiviläiset. Setoista ja Setomaasta on Setukaisten ystävät ry:n toimesta tällainen artikkelikokoelma jo tekeillä.
Jäsenkirjeet sähköpostilla
Jos haluat jatkossa jäsenkirjeen suoraan sähköpostiin, niin lähetäthän tiedon sähköpostiosoitteestasi yhdistyksen sihteerille Anna-Liisa Esalalle sähköpostitse: anna-liisa.esala@luukku.com
20. joulukuuta pyhitettiin virallisesti käyttöön täysin kunnostettu Ulaskovan kylän tsasouna. Melko yksinkertainen suorakaiteen muotoinen rakennus edustaa Setomaalle tyypillisintä tsasounatyyppiä. Ulaskova tsässon on ilmeisesti rakennettu 1920-luvulla vanhan tsasounan paikalle, toisaalta on arveltu myös, että rakennus olisi jo 1800-luvun lopusta. Toivottavasti ikään saatiin täsmennystä korjaustöiden yhteydessä.
Tsasounan ”kirkkopyhä” on midrosk eli Pyhän suurmartyyri Demetrios Tessalonikalaisen muistopäivä 26.10. (8.11.).
Tsasounan kunnostamishankkeen idean ”äiti” on Kaidi Kerdt, joka muutamia vuosia sitten osti Setomaalta hyvin huonokuntoisen Kirsin talon, kunnosti sen rakennukset ja savusaunan viehättäväksi majoituspaikaksi ja otti sydämen asiakseen myös läheisen Ulaskovan vanhan tsasounan kunnostamisen. Äidin puolelta seto Kaidi sai muutkin innostumaan asiasta ja nyt pääosin alkuperäisestä vanhoista – ja nyt puhdistetuista – hirsistä uudelleen koottu tsasouna on hieno esimerkki siitä, miten yhden henkilön unelmasta voi tulla monien unelma ja lopulta totta ja vanha arvorakennus saadaan pelastettu. Aitäh Kaidi ja muut hankkeen toteuttajat!
15. marraskuuta avattiin Värskassa virallisesti ja juhlallisesti ensimmäinen setonkielinen päiväkotiryhmä. Aloite ryhmän perustamiseen tuli pikkulasten vanhemmilta ja kun myös kunta ja viranomaiset suhtautuivat ideaan myönteisesti, siis syksyllä voitiin Värskassa perustaa 13 lapselle oma setonkielinen päiväkotiryhmä.
Maanantaina 15. marraskuuta aloitettiin toiminta virallisesti ja hyvin juhlallisesti, sillä lasten, vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan lisäksi oli paikalla myös median edustajia, Setomaan kunnan johto sekä Viron opetusministeri Liina Kersna.
Setomaan kunnanjohtaja on jo luvannut, että kun nykyiset päiväkotilapset ehtivät kouluikään, niin kunta takaa heille setonkileisen opetuksen jatkumisen myös koulussa. Kielen ohella päiväkodissa opetetaan lapsille myös setokulttuuria.
Valokuvassa ministeri Liina Kersna kiinnittää päiväkodin seinään setonkielisen kielipesän tunnusta. Foto: Eesti Haridus- ja Teadusministeerium.
Lokakuun 2. vietetään perinteisen markkinatapahtuman yhteydessä myös Seto mihkllipäeva (Mikkelinpäivää), jota aikaisemmin on vietetty kahdesti: lokakuun 12. lokakuuta oli maamihklipäev ja 14.10. venäläinen mihklipäev.
Samoin kuin Suomessakin oli tapana, niin Mikkelinpäivää vietettiin satokauden lopussa ja siihen liittyi monia tapoja sekä uskomuksia. Setot varmistivat karjan hyvinvoinnin ja seuraavan vuoden sadon myös pitämällä jumalanpalveluksia. Ja kuten Viron ulkomuseossakin, juhla päättyi lauluun, tanssiin ja musiikkiin.
Tapahtumapaikka on ulkomuseon Seto- ja Peipsivene-talojen luona.
Jos talveksi ei ole varattu vielä tarpeeksi sipulia, valkosipulia tai savustettua kalaa, tarjoaa sipuli- ja kalapäivä siihen hyvän mahdollisuuden.
Liput museoalueelle maksavat 8 euroa ja 6 euroa yli 64-vuotiaille. Perhelippu maksaa 16 euroa.
Piiriveere sipuli- ja kalapäivä. 2.10.2021. Kello 10.00 – 15.00. Missä: Eesti Vabaõhumuuseum. Vabaõhumuuseumi tee 12, Tallinna. evm.ee Miten: Bussit 21 ja 21 B Rautatieasemalta ja keskustasta. Omalla autolla tulevat voivat pysäköidä auton museon länsipuolella olevalle alueelle, josta on myös lyhyempi matka markkinapaikalle.
Taarka pärimusteater tuo tänä kesänä yleisön eteen kirjailija-toimittaja Ilmar Vananurmen tekstiin perustavan, Urmas Lennukin dramatisoiman ja Helena Kesosen ohjaaman näytelmän Petserimaa igatsus eli ”Petserinmaan ikävä”. Lavalla näyttelijät Siim Angerpikk, Jekaterina Moskalenko, Lauli Otsar ja Agur Seim. Muut tekijät Triinu Pungits, Mari Kalkun ja Enor Niinemägi.
Näytelmää esitetään näytelmän teeman mukaisesti melkein Viron ja Venäjän rajalla eli heinäladossa Säpinan kylässä.
10 esitystä klo 19.00 alkaen: 31.7., 5.8., 6.8., 7.8., 12.8., 13.8., 14.8., 19.8., 20.8. ja 21. elokuuta
Suomessa: Pietari, Pekka; Pietarin/Pekan päivä; Apostolien Pietarin ja Paavalin yhteinen juhla (29.6.)
Virossa: Peetripäev; Suvine peetripäev; Pühade apostlite Peetruse ja Pauluse mälestus, Apostlite Peetruse ja Pauluse sündimine (29.6.)
Aikaisemmin Piitrepäivän kirmas oli Kitsõn kylässä, mutta nykyisin sitä juhlitaan naapurikylässä Uusvadassa. Uusvadan tsasounapyhä on kylläkin nahtsipäiv.
Entisinä aikoina oli Kesäinen Pietarin päivä juhlapäivä Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Virossa eli alueilla joiden juhlapäiväkalenteriin on ortodoksisella kirkolla ollut merkittävä vaikutus.
Setomaan lauluissa mainitaan myös Piitrepäivän tulet, mutta yhtä yleistä kokkojen polttaminen ei silloin ollut kuin juhannuksena. Vanhan uskomuksen mukaan, kesän kuumin aika oli silloin ohi ja myös paarmoja oli siitä alkaen vähemmän. Piitrepäivän aikaan käytiin yhdessä metsässä tekemässä vihtoja. Sen sijaan ukkosta ja salamoita ”houkuttavat peltotyöt”, esim. heinäseipäiden tai -kekojen teko oli kielletty.
Ruokana suosittiin sõir-juustoa ja muita maidosta tehtyjä ruokia, sillä sinä päivänä loppui Pietarin päivän paasto.
Jos tänä kesänä on vielä Setomaalla käymättä, niin suosittelemme 12.7. menoa Uusvadan kylään. Tarjolla teatteria, perinteinen kirmasjuhla ja vielä muutakin. Ja niitä aitoja ihmisiä, setoja!
Tähän asti lyyrikkona ja näyttelijänä tunnettu Merle Jääger alias Merca julkaisi setonkielisen novellikokoelmansa. Merca lienee Viron tunnetuimpia henkilöitä, jolla on setojuuret ja setoidentiteetti. Runoilijana ja näyttelijänä sekä teatterissa että elokuvissa tunnetuksi tullut kirjailija-Merca on julkaissut tähän mennessä pääosin lyriikkaa sekä viron että seton kielellä, mutta nyt on ilmestynyt siis hänen ensimmäinen täysin setonkielinen proosakokoelmansa.
Ollipanõhõpõpääle-niminen 136-sivuinen teos sisältää Mercan varsin monentyyppisiä tarinoita ja novelleja. Niissä liikutaan menneisyydessä, nykyhetkessä ja myös tulevaisuudessa.
Ollipanõhõpõpääle-kokoelmaa elävöittävät taiteilija Toomas Kuusingin graafiiset työt, jotka on tehty juuri Mercan teosta varten. Kirjan taittaja on Evelin Urm, kielitoimittaja Silvi Palm ja julkaisija Seto Kiri -kustantamo.
8.2.2021 ilmestynyttä teosta saa tällä hetkellä nopeimmin ja edullisimmin tilattua Seto Kaubamajan kautta. Tallinnan kirjakauppoihin teos ei ole vielä ehtinyt.
Tämän vuoden eli järjestyksessä XXVIII Setomaan kuningaskunnan päivä järjestetään Määsin kylässä 7. elokuuta. Virallisesti juhlallisuudet alkavat klo 12 Setomaan lipun nostolla ja setojen oman hymnin laulamisella, joten paikalla kannattaa olla hyvissä ajoin. Juhlat loppuvat illalla kirmas-juhliin.
Määsi on pieni 30 hengen kylä Setomaan kunnan Luhamaan nulgassa. Kylässä on mm. Luhamaan ortodoksikirkko ja hautausmaa.
Tapahtumasta kiinnostuneet voivat osallistua tänä vuonna Tuglas-seuran Võromaan ja Setomaan luonto- ja kulttuurimatkalle, jonka ohjelmaan kuuluu myös muutaman tunnin vierailu Setomaan kuningaskunnan päivillä.
Ensimmäiset Setomaan kuningaskunnapäivät järjestettiin 1994. Ne järjestetään aina elokuun ensimmäisen lauantaina ja nykyisin edellisenä päivänä eli perjantaina on lasten ja nuorten oma Setomaan kuningaskunnan juhla.
Aikaisemmin juhlia järjestettiin vuorotellen muutamassa Setomaan suurimmassa kylässä, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana on juhlia ryhdytty järjestämään myös pienemmissä kylissä.
Artikkelikuvana Setomaan kuningaskunnan tunnuslogo.
