Julkaistu

Seton kielen 6. oppitunti

SANASTOA

Q-d on väega tähtsä üles märgi, selle, et ku ei märgiq, sys või lugõja võlssi arvu saiaq. – Hyvin tärkeää on kirjoittaa Q, siksi, että jos sitä ei merkitse, niin lukija voi ymmärtää väärin.

Setoq ommaq vindläste ja eestläste vaihõl umaette elänüq. – Setot ovat eläneet venäläisten ja virolaisten välissä omissa oloissaan.

Näide keeleh on püsünüq pall´o säänest, mis suumlaisil om ammuq joq unõhtõduq. – Heidän kielessään on säilynyt (pysynyt) paljon sellaista, mikä suomalaisilla on ammoin jo unohdettu.

Ku vanakurat poiskõnõ oll´. – (Silloin) kun vanha paha (vielä) poikanen oli.

Poikkeuksellinen taivutus

setoksi, yksikkö

läteh

kastõh

mõtõh

lõunah

”ilmansuunta; ateria”

setoksi, monikko

lätteq

kastõq

mõttõq

lõunaq

võroksi, yksikkö

läteq

kastõq

mõtõq

lõunaq

suomeksi, yksikkö

lähde

kaste

miete

lounas

SANONTOJA

Üle pini om ärq astut, üle hanna om astmaldaq. – On päästy (jo) yli koirasta, (vain) yli hännän on (vielä) astumatta.

Ku kärbläseq miipoti mano. – Kuin kärpäset hunajapurkin ympärillä (luona).

VOKAALISOINTU

Võro-seton kielessä on vokaalisointu – samoin kuin suomen kielessä ja toisin kuin viron kirjakielessä. Itse asiassa seton kielen vokaalisointu on vieläkin täydellisempi kuin suomen kielessä.

sanan alussa                    sanan lopussa

takavokaaliset                  a, o, u, õ, y                        a, o, u, õ, y + e, i

etuvokaaliset                    ä, ö, ü                                ä, ö, ü + e, i

”neutraalit”                       e, i                                      a, ä, o, u, ü, õ, y, e, i      

Huom!

õ – taka-e, labiaalinen, vrt, viron õ

y – taka-i, vrt. venäjän ы

Poikkeukset!                   

ö-vokaali esiintyy vain ensimmäisessä tavussa, muissa tavuissa ”sen paikalla” on o.

Esimerkiksi:

kägo – sm. käki; vi. kägu

nägo – sm. vrt. näkö; vi. nägu

Komitatiivin pääte on aina -gaq, riippumatta sanan vokaaleista.

Esimerkiksi:

käe-gaq – kädellä, käden kanssa

süüke-ga – ruuilla

rüükmise-gaq – karjumalla

ORTOGRAFIAA

Võron-seton kielen ortografiaan liittyvät kysymykset päätettiin ja ratkaistiin kansainvälisessä asiantuntijoiden kokouksessa Tallinnassa 31.10.1994. Kokoukseen osallistui tunnettuja asiantuntijoita ja kielenkäyttäjiä, sekä setoja että võrõkesia, ja lisäksi kielentutkijoita Tarton yliopistosta ja Viron kielen ja kirjallisuuden instituutista Tallinnasta sekä Helsingin yliopiston Itämerensuomalaisten kielten professori ja seton kielen tutkija Seppo Suhonen, joka oli myös Setukaisten ystävät ry:n ensimmäinen puheenjohtaja. Seuran nykyinen puheenjohtaja oli yksi kokouksen järjestäjistä.

Valitettavasti erityisesti 2000-luvulla on ortografia-asioihin perehtymättömien maallikoiden, amatöörien ja byrokraattien toimesta ryhdytty kyseenalaistamaan ja tietoisesti rikkomaan lokakuussa 1994 sovittuja sääntöjä ja tällä tavalla on vaarannettu sekä seton että võron kielen säilyminen, kunnollinen opettaminen lapsille ja kieltä kunnolla taitamattomille. Epäpätevillä ja täysin amatöörimäisillä päätöksillä ja käytännöillä on vaarannettu võro-seton kielen oikean ääntämyksen säilyminen, eri kieliopillisten muotojen eristyminen ja koko kielen tulevaisuus. Moiseen toimintaan voi ja pitää suhtautua pelkästään tuomitsevasti.

Julkaistu

Pühäsenulk

[Üts´ syna]

Yksi sana on tälläkin viikolla yhdyssana, mutta sillä tavalla erilainen, että sanan ensimmäinen osa on tällä kertaa johdos.

Seton kielen pühä – ”pyhä”

Seton pühäs tai pühäne – ”ikoni”

Seton nulk – ”nurkka”, ”kulma”, ”nurkkaus”. Lupaan, että tähän sanaan palaamme vielä toisenkin sana-artikkelin yhteydessä myöhemmin.

Eli sanan pühäsenulk merkitys on ”ikoninurkkaus, ikoninurkka”; tai ortodoksiset itäkarjalaiset ovat käyttäneet samasta asiasta nimeä suuri cupukka ”suuri nurkka”. Ortodokseille asia lienee selvä, mutta meille luterilaisille täytynee selittää mistä on kyse.

Sekä Setomaalla pühäsenulk että Karjalassa suuri cupukka oli talon pirtin tärkein kulmaus, joka aina sijaitsi ovesta tullessa vastakkaisessa huoneen päädyssä oikeassa takakulmassa, niin että sen vieressä kummallakin seinällä olivat ikkunat. Tavallisesti se tarkoitti sitä, että pühäsenulk oli rakennuksen koillis- tai kaakkoiskulmassa.  Se oli talon tärkein paikka ja Setomaalla isäntä istui pöydän päässä pühäsenulkin vieressä. Se oli myös kunniapaikka, jonne esim. Karjalassa sijoitettiin arvovieraat tai sairaat nukkumaan. Kun ihminen tulee ulkoa huoneeseen, hän kumartaa pühäsenulkin suuntaan ja tekee ristinmerkin. Ikoninurkkaus on paikka, missä rukoillaan ja jos esim. kyläjuhlan yhteydessä talossa vierailee pappi, niin hän esittää rukouksensa juuri siellä.

Nurkkauksessa on tietenkin ikoni eli pühäs tai pühäne tai puusli. Ikonia suojaa, ikoninurkkausta kaunistaa karjalaisilla käspaikka, setoilla pühäserätt´, kaunis koristeltu ikoniliina. (Jos samassa huoneessa esim. juopoteltiin, niin pühäserätt´ vedettiin ikonin eteen.) Siellä on pieni pöytä, hylly tai ikonikaappi eli kibot eli pühäsekapp. Joko lampukka ja/tai teline/kynttilänjalka tuohuksia varten. Mahdollisesti myös Raamattu, rukouskirja, rukoushelmet tai pieni risti. Jos kyseessä oli kibot, niin siellä oli laatikko, missä voitiin säilyttää tuohuksia, helmiä, sormuksia, rahaa ja kaapin takana tärkeitä dokumentteja. Suurten juhlapyhien aikana ripustettiin ikonin molemmille puolille kauniit kirjailtut tiraniguq (seton kielen tiranik ”käsipyyhe”).

Tiia Puustusmaa, jolla itselläänkin on setojuuret, julkaisi viime vuonna kauniin 3-kielisen kirjan Pühäsenulgad. Icons and Sacral Art in Seto Homes. Kirjassa esitellään 30 eri setokodin ikoninurkkaukset. Kadri Otsiveri kauniit valokuvat, Kadri Visselin selitykset tekstiileistä (pühäserätiq ja tiraniguq) ja Orest Kormašovin ikoneissa täydentävät mielenkiintoista ja kaunista kirjaa erinomaisesti.

Artikkelikuva: Harri A. Sundell, Seto Seltsimajan pühäsenulk, pühäserätt´, tiraniguq ja kibot.

Julkaistu

Lampaanvillasta pakkausmateriaalia – Setomaalle rekisteröity startup-yritys kilpailun voittajaksi

Euroopan suurimman säästävän teknologian kilpailun PowerUp voitti virolainen startup-yritys Woola. Se sai pääpalkinnon 50 000 euroa ja vuoden startup-yrityksen tittelin. Kilpailuun osallistujia oli yli 360 Keski- ja Itä-Euroopan maista. Yritys on perustettu tämän vuoden maaliskuussa ja se päätettiin silloin rekisteröidä yhden hallituksen jäsenen, Anna-Liisa Palatun kotikuntaan eli entiseen Värskaan ja nykyiseen Setomaan kuntaan. Palatun mukaan ”se tuntui yksinkertaisesti loogiselta, että näin tuetaan verotuloilla Värskan yhteisöä.” Hän totesi, että on ”paberite järgi seto”. Lampaanvillasta valmistettavien pakkausten valmistusta varten käynnistetään tehdas syksyllä Pohjois-Viron alueella.

Woolan tuote on ympäristöystävällinen, joka valmistetaan lampaanvillasta ja korvaa kuplamuovin pakkausmateriaalina. Lampaanvillasta noin 90 % ei kelpaa langan tuottamiseksi ja pelkästään Virossa jätteeksi joutuu vuosittain 153 tonnia lampaanvillaa, joka saadaan nyt käyttöön. Koska villa sietää kosteutta ja eri lämpötiloja, se on ideaalinen pakkausmateriaali.
LõunaLeht otsikoi Woolasta kertovan uutisen: Nokkela seto pelastaa maailman ympäristölle vaarallisesta kuplamuovista. www.lounaleht.ee/index.php?page=1&id=28908
Woolaan voi tutustua viroksi ja englanniksi heidän kotisivullaan: et.woola.xyz

Uutisen välitti Mikko Savikko

Julkaistu

Savvusann

[Üts´ syna]

Viime viikon seto leelon ohella kaakkoisvirolaisilla on toinenkin kohde – ja aivan syystä tietenkin myös ylpeyden aihe – UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa: Vana-Võromaan savusaunaperinne. Marraskuussa 2014 tullut UNESCOn päätös aiheutti suomalaisissa sauna-aktivistien piireissä hämmästystä ja jopa (aiheetonta ja kateutta ilmentävää) närkästystä, mutta Virossa aiheellista tyytyväisyyttä hyvin tehdystä valmistelu- ja lobbaustyöstä.

Vana-Võromaalla ja myös Setomaalla savusanaa merkitsee kaunis yhdyssana: savvusann. sau (nom.): savvu (gen.) on ”savu” ja sann ”sauna”. Eli oikeastaan ”savunsauna”, tunnetaan myös nominatiivi+nominatiivi-muotoinen, mutta harvinaisempi sana sausann.

Vana-Võromaalla taasen tarkoitetaan Kaakkois-Viron noin 4 200 km2:n suuruista aluetta joka virallisesti syntyi 1783, kun tsaaritar Katariina II mahtikäskyllä Venäjän hallinonuudistukseen liittyen muodostettiin aivan uusi maakunta tälle alueelle. Alue jakaantui kahdeksaan vanhaan kihlakuntaan eli suurpitäjään, jotka nykyisin kuuluvat pääosin Võrumaan ja Põlvamaan maakuntiin, mutta pienemmiltä osiltaan myös Valgamaan ja Tartumaan maakuntiin. Setomaan alue on Vana-Võromaan alueen rajanaapuri idän puolella ja ainoa merkittävä ero alueiden välillä on se, että setot ovat perinteisesti olleet uskonnoltaan ortodokseja, kun taas võrokeseq eli võrolaiset aluksi roomalais-katolisia ja uskonpuhdistuksen jälkeen luterilaisia.

Aloite savusaunaperinteen lisäämisestä UNESCOn listalle syntyi vuonna 2009. Mooskassa Vana-Võromaalla elävän savusauna-aktivisti Eda Veerojan mukaan savusaunat ovat yhä tärkeä osa jokapäiväistä võrolaisten elämää: savusaunalla on edelleen samat tehtävät, jotka sillä ovat olleet satoja vuosia. Tietenkin peseydytään, mutta myös kerätään energiaa, hemmottellaan mieltä ja sielua. Savvusann on monitoimitila, joka palvelee ihmistä syntymästä kuolemaan. Tosin nykypäivänä harvoin enää synnytään savusaunassa, mutta luonnollisen kuoleman kokeneen ruumis saatetaan edelleen pestä kaakkoisvirolaisessa savusaunassa. Kaakkois-Viron savusaunoissa myös hoidetaan, lääkitään, tehdään erilaisia parannusriittejä ja muistellaan koko perheen kanssa esivanhempia, korostaa Eda Veeroja.

Savusaunoissa savustetaan edelleenkin sianlihaa sekä omiin tarpeisiin että myyntiin.

Sauna-aktivisti Eda Veeroja korostaa, ettei Vanha Võromaa halua omia itselleen koko savusaunaperinnettä, vaan toivoo, että  UNESCOn päätös nostaa savusaunojen ja savusaunaperinteiden vaalimisen arvoa kaikkialla, missä savusaunoja on vielä jäljellä, Setomaalla, muualla Virossa, Latviassa, Venäjällä ja myös Suomessa.

No suomalaisetkin ovat vihdoinkin heränneet ja yhteisvoimin on pantu pystyyn Saunominen UNESCOon -hanke, jonka tavoitteena on vaalia (suomalaisen) saunaperinteen jatkuvuutta, vahvistaa saunakulttuurin elinvoimaa ja nostaa esiin suomalaisen saunakulttuurin merkityksellisyyttä. Hankkeen taustalla on laaja joukko suomalaisia saunayhteisöjä, sekä muita saunakulttuuria kehittäviä toimijoita.

Savvusann on Setomaalla melkein pyhä paikka. Saunassa piti käyttäytyä kunnolla, hillitysti ja liikaa meluamatta. Ja yhä nykyäänkin kuulee vielä käytettävän perinteisiä ikivanhoja toivotuksia: saunaan tulija toivottaa saunassa olijoille: Jummal´ sekkä! [”Jumala (tulkoon teidän) joukkoonne/sekaanne”) ja saunassa jo olijoiden vastaus tulijalle: Sekäq eis´ ! [(Tule) joukkoon/sekaan itse!] tai Jummal´ hää miis (”Jumala (on) hyvä mies!”).

Artikkelikuva: Harri A. Sundell

Julkaistu

Seton kielen 4. oppitunti

Kuismuudu lukoq vai kirotaq seto keeleh! – Kuinka lukea tai kirjoittaa seton kielellä?

Hüäq lugõjaq, latsõq, vanõbaq, setoq. – Hyvät lukijat, lapset, vanhemmat, setot.

Nakkami kõnõlõmma umma ilosat seto kiilt! – Ryhdymme puhumaan omaa kaunista seton kieltämme!

Kõnõlamõ õgal puul: kotoh, koolih, poodih ja tüü man. – Puhumme joka puolella: kotona, koulussa, kaupassa ja töissä.

Paar´ synna seletüses suurõlõ lugõjalõ. – Pari sanaa selitykseksi suurelle lukijalle.

Ku tulõvaq ette rassõq ja vanaq synaq. – Jos/Kun vastaan tulee vaikeita ja vanhoja sanoja.

Juttõ mano olliq küsümüseq ja synaseletüseq. – Juttujen yhteydessä oli kysymyksiä ja sanaselityksiä.

SANONTOJA

Olõ-õi kipõt – Ei ole kiire

Mitmõst ahost leevä söönüq – Monesta uunista leipää syönyt Eli Elämää nähnyt ihminen

ORTOGRAFIAA

Afrikaatat:

soinniton: tsiga [ciga] – sika

soinnillinen: köüds´ [köydʒ´] – köysi

NOMINIEN TAIVUTUS

Nominatiivi

Genetiivi

Partitiivi

Inessiivi

Elatiivi

Illatiivi

Adessiivi

Ablatiivi

Allatiivi

Translatiivi

Komitatiivi

Abessiivi

Terminatiivi

JALG

JALA

JALGA

JALAH

JALAST

JALGA

JALAL

JALALT

JALALÕ

JALAST

JALAGAQ

JALALDAQ

JALANIQ

Inessiivin pääte seton kielessä on -h, võron kielessä –n ja ns. Haanimaalla -hn.

Translatiivin pääte seton kielessä on -st, mutta võron kielssä -s.

KÜLÄ

KÜLÄ

KÜLLÄ

KÜLÄH

KÜLÄST

KÜLLÄ

KÜLÄL

KÜLÄLT

KÜLÄLE

KÜLÄST

KÜLÄGAQ

KÜLÄLDÄQ

KÜLÄNIQ

HAMMAS

HAMBA

HAMMAST

HAMBAH

HAMBAST

HAMBAHE

HAMBAL

HAMBALT

HAMBALÕ

HAMBAST

HAMBAGAQ

HAMBALDAQ

HAMBANIQ

Julkaistu

Leelo

[Üts´ syna]

Virolais-suomalaisen suursanakirjan mukaan sanan leelo merkitykset suomeksi ovat 1. ”kalevalamittainen kansanlaulu, runolaulu”; 2. ”kertosäkeenä toistuva sana setojen lyyrisissä kansanlauluissa”. Leelo-substantiivista johdettu verbi leelotamine taasen merkitsee saman sanakirjan mukaan: ”kalevalamittaisen kansanlaulun laulaminen, runonlaulu, runolaulu”.

Leelo-sanan toisen tavun o-vokaali viittaa siihen, että kyse on etelävirolaisesta kielimuodosta ja todennäköisimmin juuri seton kielestä viron kirjakieleen lainatusta sanasta. Puhekielessä leelotama-verbi ja leelotamine ovat valitettavasti saaneet myös pejoratiivisia merkitysvivahteita aina humalassa hoilaamiseen saakka.

Seton kielessä ja nykyisin myös kansanvälisesti (englanti, ranska, saksa jne.) ilmauksessa seto leelo on kyse nimenomaan setoille tyypillisestä ikivanhasta laulutavasta. Laulujen mitta on yleensä kalevalamitta ja osa leeloista voi olla vuosisatoja vanhoja, mutta myös aivan uusia leeloja luodaan joka vuosi. Useimmiten leeloja lauletaan niin, että ensin esilauluja laulaa, sitten kuoro toistaa saman moniäänisesti ja sitten taas esilauluja laulaa seuraavan säkeen jonka kuoro toistaa jne. Useimmat leeloja esittävistä ryhmistä, leelokuoroista, ovat naiskuoroja ja tunnettuja esilaulujia ja perinteentaitajia kutsutaan kunnioittavalla termillä lauluimä eli ”lauluemo, lauluäiti”. On toki olemassa leeloja esittäviä mieskuoroja ja sekaryhmiäkin. Ja mikä ilahduttavinta, myös lapsia ja nuoria leelolaulujen esittäjiä löytyy.

Vuodesta 1977 alkaen on joka kolmas vuosi Värskassa vietetty setojen omia laulujuhlia tai oikeastaan leelojuhlia. Leelopäiv-nimellä tunnetun tapahtuman kehitti kaksi Värskassa asunutta setovaikuttajaa runoilija Paul Haavaoks ja koulumies Paul Lehestik.

Vuosien valmistelutöiden jälkeen seto leelo hyväksyttiin 2009 UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. UNESCOn tunnustus on tuonut setojen leelolaululle sekä kansainvälistä arvostusta ja tunnettuutta, mutta samalla myös setot ja muut virolaiset ymmärtävät nykyisin entistä paremmin leelon arvon ja leelo-perinteen säilyttämisen tärkeyden. Viimeksi Leelopäivää vietettiin Värskassa 29.6. osana uutta Seto Folk -tapahtumaa.

Artikkelikuva: Harri A. Sundell, Leelopäiv 2019

Julkaistu

Kirmas

[Üts’ syna]

Lähes kaikki ortodoksiseen kulttuuriin liittyvät sanat seton kielessä on saatu venäjän kielestä tai venäjän kautta kreikan kielestä. On kuitenkin ainakin yksi merkittävä poikkeus, sana kirmas tai kirmask´. Tämän sana tullee mitä ilmeisimmin saksankielisestä yhdyssanasta Kirchmesse. Kirchmesse tarkoittaa kirkkomarkkinoita eli käytännössä kirkonmenojen jälkeen pidettyä markkinatapahtumaa kirkon välittömässä läheisyydessä. (Tosin suomalainen kielentutkija Eino Koponen esitti väitöskirjassa vuonna 1998 ”kiertoteitä” eli että seton kielen sana olisi lainattu venäjän murteissa esiintyvästä sanasta кирмаж, joka puolestaan olisi lainattu keskiyläsaksan sanasta kir(ch)messe.)

Suomen ortodoksisen karjalaisväestön keskuudessa on käytössä termi praasniekka~pruasniekka. Sen merkitys on kuitenkin laajempi ja kirkollisempi kuin usein sen vastineena pidetyn kirmas-termin. ”Praasniekka (< ven. престольный, prestolnyi, праздник, prazdnik) viittaa ortodoksisessa Karjalassa vietettyihin paikallisten suojeluspyhimysten muistopäiviin. Temppelijuhlan lisäksi nimitystä voidaan käyttää myös yleisnimityksenä kirkollisesta juhlapäivästä. Praasniekka-juhlien jumalanpalvelukset ovat yleensä vigilia ja liturgia, jonka yhteydessä toimitetaan myös pieni vedenpyhitys. Lisäksi praasniekkojen yhteydessä järjestetään usein erilaisia päiväjuhlia ja muita tapahtumia.”

Setomaalla ja vähän laajemminkin Kaakkois-Virossa käytetty kirmas~kirmask~kirmask´ tarkoittaa kuitenkin yleensä vain kyläjuhlaa tai kylätansseja, joita vietetään kirkonmenojen ja hautausmaalla pidettyjen muistoaterioiden jälkeen samassa kylässä myöhemmin päivällä tai illalla. Nimitystä käytetään toisinaan myös tavallisten yleensä musiikkiesityksiä sisältävien kyläjuhlien merkityksessä ja yhä useammin sillä nykyisin tarkoitetaan setojen kyliäjuhlia (perinteisine) lauluineen, musiikkeineen ja tansseineen.

Toisin paikoin Setomaata on käytössä sanamuoto kirmas, toisin paikoin kirmask tai kirmask´. Sana tunnetaan paikoin myös Võro- ja Mulgimaalla.

Perinteisimpiä kirmas-juhlia ovat Uusvadan kylän kirmas 13.7., päänitsanpäivän kirmas Saatsessa 27.7., Paasapäivän kirmas Obinitsassa 19.8., Lepän kylän kirmas 20.8. (eli paasanpäivän jälkeisenä iltana) ja Väiko Maar’apäivan kirmas Laossinan kylässä 21.9.

Tobrovan kylän kirmas pääsiäisenä 2016. Foto: Harri A. Sundell.
Julkaistu

Kymmenessä päivässä sivusto pystyyn

Tämä Setukaisten ystävien sivusto kehitettiin yhdistyksen hallituksen voimin kymmenessä päivässä kesän 2020 kynnyksellä. Sivuston pohjana on yhdistyksen vanha sivusto, jonka ylläpito html-koodilla oli toisaalta nostalgista. toisaalta hankalaa. Se palautti mieleeni 1990-luvun, jolloin kehitin ensimmäisiä verkkosivujani ja opetin niiden laatimista ammattikorkeakoulussa.

Alkuun vanhan sivuston tietoja siirrettiin uudelle sivustolle, mutta pian alkoi hahmottua sivuston rakenne: ajankohtaista, blogi, yhdistys, Setomaa, kirjallisuus ja kieli. Sivuston sisältö ja kuvat ovat ”vaiheessa”, niitä kehitetään jatkuvasti.

Sivuston lukijoiden ideat sivuston kehittämiseksi ja uusiksi sisällöiksi ovat tervetulleita.

Kirjoittaja Eija Kalliala on tietokirjailija, Setukaisten ystävät ry:n verkkosivuston ylläpitäjä ja rahastonhoitaja.

Julkaistu

Setukaisten ystävien sivusto

Tällä Setukaisten ystävien yhdistyksen sivustolla kerrotaan toisaalta yhdistyksestä ja sen toiminnasta, toisaalta Setomaasta ja setoista, heidän kielestään, kulttuuristaan, tavoistaan ja tapahtumistaan. Tälle sivustolle artikkeleita kirjoittavat setukaisten ystävät ja asiantuntijat eri aloilta.