Kirjoittaja: Mikko Savikko
Tammikuun 22. päivänä 1891 syntyi nykyisen Meremäen kunnan Tedren kylässä Grigori Paveli p. (Grigori Pavelin poika). Seton kielellä (seto kiil) hänen nimensä oli Kriisa, myöhemmin Soome-Kriisa. Suomessa hänestä käytettiin nimiä Gregori Pavloff, Paulov tai Pawlow. Nimen Reko (Gregor) Paulo hän otti käyttöön 1920-luvulla. Vuonna 1922 hän sai Suomen kansalaisuuden. Hän kuoli 10.5.1957 ja muistotilaisuus vietettiin 15.5.1957 ravintola Bellevuessa.
Hänen Suomeen tulostaan ja ravintolatoiminnnan aloittamisesta on olemassa erilaisia tarinoita. Nykytiedon mukaan Grigori Pavelin poika ei tullut Viaporiin asepalvelukseen, vaan tuli ”virolaisella perunalaivalla Helsinkiin ja jäi Suomeen”. Vuosi lienee ollut silloin 1912. Näin kertoo Vaba Eesti Sõna -lehti vuonna 1966.
Hulda (o.s. Helén) ja Grigori avioituivat 1920. Marja syntyi vuonna 1921 ja vuonna 1944 Kannaksella kaatunut Stefan (Teppo) seuraavana vuonna. Aluksi ruokia tehtiin ravintolan yläpuolella olevassa asunnossa, ennen kuin keittiö rakennettiin. Paikka tunnetaan nykyään vuonna 2019 suljettuna ravintola Bellevuena osoitteessa Rahapajankatu 3. Ravintola ehti siis täyttää 100 vuotta.
Gregori Pavlow työskenteli oman kertomuksensa mukaan venäläisten upseerien kokkina Suomenlinnassa seitsemän vuoden ajan ja vallankumouksen jälkeen perusti Bellevuen. Tämä tieto löytyy Våra Kvinnor -lehden 31.10.1928 julkaisemassa haastattelusta. Samassa artikkelissa edellä mainitulla nimellä esiintynyt ravintoloitsija kertoo aloittaneensa ravintolatoiminnan vain neljän lautasen ja kolmen keittolautasen kanssa. Ensimmäisen päivän myynti oli ollut 28 markkaa, mutta noin kymmenen vuotta myöhemmin myynti oli jo noin 3 000 markkaa. Kymmenvuotisjuhlia oli tarkoitus viettää joulukuussa 1928.
Reko Paulo oli kokki ja jo nuoruudessaan myös taitava liikemies. Hän lainasi rahaa hyvällä korolla venäläisille upseereille. Puoli vuotta Bellevuen perustamisen jälkeen alkanut kieltolaki mahdollisti tuloksellisen liiketoiminnan. Vaba Eesti Söna -lehden mukaan hän oli aikanaan Helsingin rikkain virolainen.
Hän sijoitti kiinteistöihin ja loi näin hyvän pohjan myöhemmin perustetulle Paulon säätiölle. Bellevuen matalista kellareista johti käytävä meren rantaan. Kerrotaan, että Paulo toimi tunnetun salakuljettajan Algoth Niskan kanssa varustaen samalla omaa ravintolaansa.
Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi toukokuun viimeisenä päivänä 1926 ravintoloitsija Gregori Pavloffin ”alkoholipitoisten aineiden luvattomasta myynnistä 6 kuukaudeksi vankeuteen”. Hän oli harrastanut ko. toimintaa ravintolassaan 3 vuoden ajan. Tuomion vahvisti hovioikeus 16.9.1927.
Helsingissä olevien kiinteistöjen lisäksi hänellä oli myös Järventaus-niminen maatila Espoon Nuuksiossa. Vuonna 1949 hänen kutsumanaan oli tielautakunnan kokous, jossa käsiteltiin ohi tilan tenniskentän järvelle menevää tietä. Paulo kasvatti omalla tilallaan muun muassa lehmiä ja kanoja. Toisen maailmasodan aikaan ei saanut myydä ravintoloissa kuin riistaruokia. Lihaa tarvittiin rintamalle. ”Ja kun asiakas tilasi chateaubriandin, kirjoitimme laskuun orre (teeri)”, kertoi siihen aikaan Bellevuessa tarjoilijana ollut naishenkilö. Tuossa on hauska yhtymäkohta hänen syntymäkyläänsä. Sen nimi on Tedre eli teeren kylä.
Tedreen hän rakennuttikin kesäasunnon, jossa koko perhe ennen sotaa vieraili. Obinitsan hautausmaalla on Soome-Kriisan lahjoittama Rannulan perheen hautakivi. Hänen veljensä ottivat sukunimekseen Rannulan ja kuuleman mukaan Reko Paulo oli mukana nimivalinnassa.
Kaksi rotuvasikkaa Paulon karjasta vietiin 30-luvulla Viroon Mihhail-veljelle, joka oli ottanut sukunimekseen Rannulan. Vasikat kuljetettiin lentokoneella, joka laskeutui Obinitsan lähelle apilalaitumelle. Ennen sotaa oli niistä kahdesta vasikasta kasvanut jo kahdeksan hyvälypsyistä lehmää. Reko Paulo toimitti myös Obinitsan hautausmaalle suomalaisesta graniitista Rannulan sukuhaudalle kiven. Paulot, ja etenkin lapset, viettivät 30-luvulla kesiä Tedren kylässä, jonne oli rakennettu oma kesäasunto.
Bellevuen vanhemmat työntekijät kertoivat 1970-luvun alussa, kuinka ennen ratsiaa soi puhelin ja kukaan ei sanonut sanaakaan. Työntekijöille jäi riittävä aika laittaa todisteet piiloon, ennen kuin poliisi tuli ovesta sisään. Kassakoneen alle oli tehty kolmen pullon laatikosto, jossa oli vodkaa, konjakkia ja (muistaakseni) viskiä. Niitä tarjottiin kieltolain aikaan kahvikupeista.
Radiosta kuului iltauutiset kello 19 ja jos Reko Paulo oli silloin itse keittiövuorossa, asiakkaat joutuivat odottamaan, koska hän kävi kuuntelemassa uutiset kotonaan.
Vuonna 1938 maaliskuussa mm. Helsingin tunnettujen ravintoloiden ja hotellien johtajat tuomittiin ”salakuljetettuun kaviaariin ryhtymisestä” yhteensä 738 370 markan korvauksiin valtiolle. Yksi tuomituista oli Bellevuen ravintoloitsija Reko Paulo, jonka maksettavaksi tuli 80 sadan markan päiväsakkoa ja korvausta 36 880 markkaa. Nykyrahaksi muutettuna summa (116 880 mk) olisi noin 42 000 euroa.
Myös vuonna 1951 Reko Paulon nimi näkyy Maan suurin tullikavallusjuttu -uutisessa. Helsingin raastuvanoikeudessa oli syytettynä 40 henkilöä. Poliisin mukaan Bellevuessa ”väkijuomien luvaton kauppa suorastaan kukoisti”. Gregor (Reko) Paulon asunnosta, ravintolasta ja kellareista löydettiin salakuljetetuiksi epältyjä naisten sukkia, savukkeita, sikaareita, makeisia ja alkoholia ym. Uutisessa mainitaan lisäksi, että Pauloa on vuosina 1922 ja 1944 rangaistu säännöstelymääräysten rikkomisesta. Hän kielsi harjoittaneensa laitonta kauppaa tai rikkoneensa anniskelumääräyksiä.
Vuoden 1952 kesällä juttua puitiin vielä oikeudessa ja syytettyinä oli jo 75 henkeä.
Reko Paulon kuoleman jälkeen hänen leskensä Hulda (kuoli vuonna 1963) ja tyttärensä Marja (kuoli 1965) jatkoivat ravintolatoimintaa. He ottivat yhteyttä asianajaja Veikko Palotiehen, jonka avulla he päättivät Paulon Säätiön perustamisesta. Palotie toimitti myös heidän kodissaan vuonna 1965 kuolinpesän irtaimiston huutokaupan, jossa myytiin muun muassa antiikkihuonekaluja sekä tauluja.
Vuonna 1966 toimintansa aloittanut Paulon Säätiö jakaa apurahoja. Tänä vuonna Juho Vainion Säätiön, Minervasäätiön, Paulon Säätiön ja Suomen Lääketieteen Säätiön muodostama rahoituspooli jakoi 800 000 euroa koronaviruksen sekä muiden epidemioina ja pandemioina esiintyvien virusinfektioiden tutkimukseen.
Vuonna 2020 Paulon Säätiö on jakanut apurahoja 895 000 euroa, josta 450 000 on suunnattu lääketieteeseen.
Bellevuen 70-luvun keittiöstä
Bellevuen blinien pohja eli hapatettu juuri saattoi vielä 70-luvulle saakka olla peräisin Paulon tekemästä. Nimittäin siihen ei koskaan lisätty hiivaa, eikä astiaa pesty. Menekin mukaan pohjaan lisättiin vehnä- ja tattarijauhoja. Ennen paistamista lisättiin vatkattu munanvalkuainen ja blinit paistettiin kaasuhellalla sekä tarjottiin voisulassa tirisevinä pannuilta.
Ehkä keittiön suurin kokkiveitsi, terä oli noin 50 cm, oli myös Paulon peruja? Hiiliteräksinen terä teroittui hyvin ja sillä pilkottiin borssikeiton ainekset. Borssia tehtiin noin 30 litraa kerrallaan ja esille laiton yhteydessä siihen lisättiin punajuurilientä, koska väri muuttui kellarissa muutaman päivän kuluessa.
Lohikulebjaka tehtiin myös itse. Voitaikina kaulittiin kerrokselliseksi ja täytteet olivat myös kerroksittain. Riisi, kananmunan keltuainen, kananmunan valkuainen, tilli ja lohi, joka laitettiin keskelle. Sen jälkeen ladottiin kerrokset päinvastaisessa järjestyksessä. Keitettyyn riisiin lisättiin raakaa kananmunan valkuaista, jolloin riisi vaikutti irtonaiselta, mutta piirakka pysyi hyvin koossa.
Pelmenit leivottiin myös itse, pakastettiin ja keitettiin tilauksen saatua lihaliemessä. Lisäkkeeksi laitettiin smetanaa, joka maustettiin tujauksella sinappia. Tuskin 70-luvun alun yksi suosikeista eli lankkupihvi oli Paulon ajasta. Tammilankun päälle pursotettiin duchesse-perunaa ja laitettiin se uuniin tomaatin kanssa. Pihvi paistettiin erikseen.
Keittiössä oli myös jonkin aikaan töissä 70-luvun alussa Hyvärisen Hese, joka myöhemmin kunnostautui keittokirjojen tekijänä. Hänen kädenjälkenään jäi keittiön laatikoihin tekstit. Työvälineet eivät pysyneet paikallaan, joten hän kirjoitti neljän laatikon tekstit savoksi: Veihet; Kaahat, kapustat; Varsläviköt, vispaemet; Kaalin, ratti, tuslaaki.
Paulolla oli ollut Hotelli Kämpin kanssa aikaisemmin joku yhteys ja kellarivarastoissa oli 1970-luvulla vielä vanhoja Kämpin ruokailuvälineitä ja laseja. Kellaria siivotessa niistä suurin osa heitettiin pois.
Lähteet ja lisätietoa Reko Paulosta ja Bellevuesta:
- Paulon säätiö
- Paul Sõrmus, artikkeli Pliinidega miljönäriks, Setomaa-lehti. Huhtikuu 2011
- Soome sild Setomaa kohal -artikkeli, Võrumaa Teataja. Marraskuu 2011
- Helsingin Sanomat. 1938, 1951 ja 1957
- Våra kvinnor. 31.10.1928
- Kirjoittajan kuullut tarinat 1972-1974 ravintola Bellevuessa
Artikkelikuva: Rekon äiti Maria, veli Timmo, Reko ja veli Mihhail, Teppo, Hulda ja Marja Tedressä 1930-luvulla. Kuva on julkaistu Paulon Säätiön sivustolla.
