Talsipühiq

[Üts’ syna]

Tämän vuoden 32. ja samalla viimeinen sana on talsipühiq.

Suomen joulu-sana on selvästi saatu skandinaaveilta, mutta missä vaiheessa, milloin – se onkin sitten jo hankalampi juttu eikä siihen tänään mennä. Suomen, viron, vatjan ja isurin kielessä tunnetaan joulu, jõulu jne. -sana, samaten saamelaiskielissä, mutta karjalan, vepsän ja jopa ersän kielessä on käytössä toinen sana eli venäjästä saatu, esim. karjalan roštuo ~ roštua ~ roštuva jne. Ja samantapainen sana löytyy vatjastakin.

Mutta kaakkoisvirolaiset ja myös liiviläiset käyttävät ihan eri sanaa. Liiviksi joulu on taļžipivād tai talšpivād.

Ja setot ja võrokeset siis: talsipühiq. Rinnakkaismuoto talvistõpühiq kertoo selvästi, että kyse on talvisista pyhistä eli talvipyhistä. Ja siis monikossa. Kun valitettavasti nykyisin monikon nominatiivin tunnus q tuppaa jostain aivan käsittämättömästä syystä useimmilta unohtumaan, niin sanan hahmottaminen monikolliseksi ei aina kieltä huonommin taitavalle ole niin itsestään selvää. Ja hyvin useinhan ko. sanaan törmää (monikon) partitiivimuodossa: Häid talsipühi! Suomalainen toivottaa tietenkin yksikössä: Hyvää joulua, mutta itse asiassa pohjoisvirolainenkin monikossa: Häid jõule!

Muuten Häid talsipühi –muodon rinnalla näkee myös: Hääd talsipühi!

Ja monikkohan ei ole mitenkään kummallinen, sillä Suomessakin aikoinaan joulua juhlittiin viisi päivää. Eli tämä juttuhan kirjoitettiin ihan tarkoituksella viidentenä joulupyhänä!

Foto: Harri A. Sundell: Joulutunnelmaa Värskan Tsäimajan terassilta.

Krystoslaavitaja

[Üts’ syna]

Hämeessä Urjalassa kasvaneena Oulussa säilynyt tiernapoika-perinne on minulle lähinnä televisiosta tuttu, kerran pikkujouluaikaan olen Helsingissä ravintolassa nähnyt kyllä aidon tiernapoikien esityksen. Joulukauden päättävänä Nuutin päivänä olen sen sijaan siskojeni ja naapuriston lapsien kanssa kyllä kulkenut lapsena nuuttipukuksi pukeutuneena talosta taloon.

Setomaalla ei ole tiernapoikia eikä nuuttipukkeja, mutta joulun aikaa on sielläkin kuljettu talosta taloon. Ja pieni linkki tiernapoikiinkin tuntuu löytyvän!

Setomaalla lapset, yleensä pojat, toisinaan vanhemmatkin miehet kulkivat jouluyönä tai jouluaamuna talosta taloon kuuluttamassa Jeesus-lapsen syntymää. Tällainen henkilö tunnettiin nimellä krystoslaavitaja, krõstoslaavitaja, kristoslaavitaja jne. Suomalaisten ”kollegoidensa” tapaan krystoslaavitajat eivät naamioituneet tai pukeutuneet roolihahmojen pukuihin, mutta tietynlainen samankaltaisuus tiernapoikiin kuitenkin löytyy, sillä tiernapoikien Mänkin tapaan oli krystoslaavitajillakin mukana Betlehemin tähteen viittaava paperista tehty kynttilälyhty tai jopa tähdenmuotoinen lyhty, kuten arkistokuvasta näkyy. Laulamalla joko ulkona ikkunan takana tai sisällä pirtissä kerrottiin Kristuksen syntymästä.

Jo nimi krystoslaavitaja viittaa selvästi Venäjän suuntaan ja kyse on tietenkin ortodoksiseen uskoon liittyvästä tavasta. Jopa suuri osa lauluista, joita krystoslaavitajat lauloivat olivat venäjänkielisiä.

Kaunis tapa on jo vuosikymmeniä ollut täysin häviämässä, mutta sitä on 2010-luvulla ryhdytty herättelemään henkiin mm. Viron ulkomuseon toimesta. Ulkomuseossa Rocca al Maressa on viimevuosina ollut setojen ja vanhauskoisten joulutapahtumia, joiden osana on ollut sekä opastatusta perinteeseen että konkreettista krystoslaavitamista. Ja juhlittu on tietenkin vanhan kalenterin mukaan eli tammikuun alussa.

Seuraavan kerran krystoslaavitamis-perinteeseen ja esitettäviin lauluihin voi perehtyä Viron ulkomuseon setotalossa 10.1.2021 klo 11-15.

Foto: Eesti Rahva Muuseumi fotokogu; sekä Ülo Tedren artikkelissa Eesti maskeerimistavad: Eesti jõuluaja sanditajad