Suomen joulu-sana on selvästi saatu skandinaaveilta, mutta missä vaiheessa, milloin – se onkin sitten jo hankalampi juttu eikä siihen tänään mennä. Suomen, viron, vatjan ja isurin kielessä tunnetaan joulu, jõulu jne. -sana, samaten saamelaiskielissä, mutta karjalan, vepsän ja jopa ersän kielessä on käytössä toinen sana eli venäjästä saatu, esim. karjalan roštuo ~ roštua ~ roštuva jne. Ja samantapainen sana löytyy vatjastakin.
Mutta kaakkoisvirolaiset ja myös liiviläiset käyttävät ihan eri sanaa. Liiviksi joulu on taļžipivād tai talšpivād.
Ja setot ja võrokeset siis: talsipühiq. Rinnakkaismuoto talvistõpühiq kertoo selvästi, että kyse on talvisista pyhistä eli talvipyhistä. Ja siis monikossa. Myös meille hyvin tutulta tuntuvat jouluq-sana on olemassa, muttei kovinkaan aktiivisessa käytössä, mielummin ehkä kuitenkin näin: joulupühiq. Kun valitettavasti nykyisin monikon nominatiivin tunnus q tuppaa jostain aivan käsittämättömästä syystä useimmilta unohtumaan, niin sanan hahmottaminen monikolliseksi ei aina kieltä huonommin taitavalle ole niin itsestään selvää. Ja hyvin useinhan ko. sanaan törmää (monikon) partitiivimuodossa: Häid talsipühi! Suomalainen toivottaa tietenkin yksikössä: Hyvää joulua, mutta itse asiassa pohjoisvirolainenkin monikossa: Häid jõule!
Muuten Häid talsipühi –muodon rinnalla näkee myös: Hääd talsipühi!
Ja monikkohan ei ole mitenkään kummallinen, sillä Suomessakin joulua juhlittiin neljä päivää ja ainakin tietyin paikoin Hämeessä – eli minunkin kotiseudullani – jopa viisi päivää.
Talsipühiq 7.1.
Tuttu laskutapa, kun verrataan uuden kalenterin ja vanhan kalenterin päivämääriä on lisätä 13 päivää eli 25.12. + 13 = 7.1. Eli toisin sanoen 7. tammikuuta on vanhan kalenterin mukaan joulupäivä. Vaikka Setomaalla joulua ja lähes kaikkia muita kirkkopyhiä vietetään nykyisin pääosin uuden kalenterin mukaan – vain pääsiäinen ja siihen liittyvät pyhät tekevät poikkeuksen – niin Setomaan kirkoissa vietetään joulua oikeastaan kahteen kertaa ja muutenkin, sillä huomasin juuri, että Saatsessa juhlitaan 4. tammikuuta kyläkeskuksessa kahvittelun ja teatterin merkeissä ja Luhamaan kyläkeskusessa 9. tammikuuta juhlapöydän ja tanssin tahtiin.
Talsipühiä juhlittiin aikoinaan kolme päivää. Joulun aikaan ennustettiin tulevaisuutta, toki myös vuodenvaihteessakin; sekä yhdelle henkilölle että koko perheelle. Terveyteen liittyvistä tunnettu oli silmien peseminen ”hopeavedellä”: silmienpesuastian pohjalle oli pantu hopearahoista tehty kaulaketju ja muita hopeakoruja.
Joulukuusi on Setomaalla varsin uusi ilmiö. Vanha tapa tuoda jouluksi oljet tupaan hävisi jo aikaisemmin yhdessä maalattioiden katoamisen kanssa.
Vanhempi väki kävi jouluyönä kirkossa. Neuvostoaikana hävisi vanha krõstoslaavittamisen/kristoslaavistamisen tapa, mutta nyt on vanha joulutapa taas otettu kuulemma uudelleen käyttöön: lapset, erityisesti pojat kulkevat talosta taloon yhdessä kynttilälyhdyn kanssa ilmoittamassa Kristuksen syntymästä.
Kuva: Saatsen eli Satserinnan Joulujuhlien mainos
Vastaa