Suomessa: Kynttilänpäivä; Herramme Jeesuksen Kristuksen temppeliin tuominen (2.2.)
Virossa: Küünlapäev, Küünlamaarjapäev; Pudrupäev; Issanda templisse viimine (2.2.)
Kynttilänpäivään päättyi keskitalvi, alkoivat kevään odotus ja valmistelut uutta työkautta varten. Setomaalla kynttilänpäivää nimitettiin venäläisten tapaan myös ensimmäiseksi suvipraasniekaksi. Viikkojen laskeminen vuoden juhlapäivien määräämiseksi alkoi Kynttilänpäivästä: määrättiin paaston alku ja loppu, Pääsiäinen, Helluntai jne. Kynttilänpäivänä annetaan talvelle lopullinen kuolinisku: Külmä süa lüvväs lahki eli ”Kylmän sydän lyötiin halki”. Kynttilänpäivän aurinko ennusti hyvää heinäaikaa ja viljasatoa. Samoin uskottiin, että kynttilänpäivän suojailma tuo kylmän maaliskuun.
Kynttilänpäivästä alkoi Virossa työsopimusten tekeminen renkien kanssa, mitä varten usein kokoonnuttiin kyläkrouviin. Tätä kaupantekoa nimitettiin suunsoitoksi. Sopimukset paimenten kanssa solmittiin kotona.
Kynttilänpäivänä naisille annettiin lupa kyläilyyn: Sellel päeval anti naistele õigus külla minna. Usuti, et kui küünlapäeval päike heledasti paistis, said naised terve aasta head tervist. Toidutagavarad pidid veel poole peal olema, samuti loomasööt. Uskottiin, että jos Kynttiläpäivänä aurinko paistoi kirkkaasti, niin naiset saivat hyvän terveyden koko vuodeksi. Ruokavaroista ja eläinten rehusta piti puolet vielä olla jäljellä. Naisten käsitöiden teossa oli päivä tärkeä raja: Kynttilänpäiväksi oli keruutyöt oltava valmiina ja alkoi kankaiden kutominen. Ompeleminen oli silloin muutamassa paikassa suositeltuakin, siitä uskottiin, että niin pistettiin sutta silmiin, jottei se näkisi tulla karjan kimppuun. Võõpsussa sanottiin, että jos kynttiläpäivänä pestään kurikalla, niin sudelle syntyy paljon pentuja. Pekon kunniaksi ajettiin hevosilla kilpaa, jotta Peko näkisi, kuka on väkevin. Tuohuksia/kynttilöitä poltettiin sekä kirkossa että kotona.
Kynttilänpäivänä juhlaruoka oli sianlihaa, sillä suurin osa jouluksi teurastetun sian lihasta oli vielä tynnyrissä. Keitettiin sianpäitä ja -sorkkia sekä keitettiin ryynipuuroa. Tärkein ruoka oli papukeitto, jonka seassa oli siansaparo ja se annettiin sille miehelle, joka oli keväällä kylvi viljan.
Foto: Harri A. Sundell
Vastaa