Linkki videoon: www.setomaa.ee/kogukond/seto-humn
Sanat Jaan Räppo,
paitsi kuningaskuntaa varten lisätyt kolme viimeistä säkeistöä
Olli suurõq Säksa sõaq,
Vinne väeq oll´ vägeväq,
suurõmp hulk jäi Säksa or´ast,
meist sai vilets Vinne viir.
Visati meid ütte viirde,
tõistõ viirde tõugati –
sääl meid surbiq Säksa rüütliq,
Vinne vürstiq vindsodiq.
Küll oll´ rassõ ello elläq
Püha Esä Maar´amaal,
küll oll´ rassõ koto tetäq
katõilma veere pääl!
Siski esä-esä kombõq
jõudsõ hoitaq alalõ:
uma keele, valgõq rõivaq,
uma hüä süäme.
Kui mi jäl´ sys kokko tulli
ummi vanno laulõgaq,
ar sys veli vele tundsõ,
sugu nakas selgümä.
Õt mi latsõq sammu pitäq
jovvasiq õks tõisiga,
õt saas´ valgõt päivä nätä
tulõvikuh Setomaa.
Nõsta üles uma lipu,
käüsekanga kirivä,
tüllütulijalõ paku
mõrro seto sibulat.
Kui no jälki uma Peko
om Seto riigih kuningas,
küll sys varsti vahtsõst nakas
Setomaa kõik häitsemä!
Setomaan (kuningaskunnan) hymni
Sodat kulki yli maamme
Venäjältä, Saksasta.
Monet jäivät Saksan orjiks,
me taas ryssän reunamaaks.
Viskattiin meit yhteen ääreen,
toiseen ääreen sysättiin –
siellä sorti Saksan herra,
venäläinen ahdisti.
Vaikeaa on elää täällä
Maarjamaalla pyhällä.
Raskasta on olla täällä
maailmoiden välillä.
Silti meidän vanhat tavat
onnistuttiin suojaamaan:
omat vaatteet, oma kieli,
hyvä sydän Setomaan.
Kun taas kerran yhteen tultiin
laulun ikilähteelle,
veljen tunsi veljeksensä,
suku saatiin selville.
Jos vain kaikki meidän lapset
tukisivat toisiaan,
saisi kirkkaan päivän nähdä
huomispäivän Setomaa.
Nosta salkoon oma lippu,
lippu valko-punainen,
anna riidanhaastajien
nähdä tavat setojen.
Pekosta kun saamme jälleen
Setomaalle kuninkaan,
silloin puhkee kaikki kukat
Setomaalla kukkimaan.
Käännöstyöhön osallistuivat elokuussa 2005 Misson kunnan Saikan kylän Tasasten talossa Hannu Oittinen, Mari-Liis Roos, Kirsi Ollikainen sekä Liisa ja Jukka Remes. Käännös on luovutettu kuninkaanpäivillä ülembsootska Evar Riitsaarelle.
Foto: VisitSetomaa/Toomas Tuul
Vastaa