kõnõlõ

Huomasin, että olen tähän saakka käytännössä koko ajan kirjoittanut vain substantiiveistä, mutta ehkä on aika vihdoinkin ryhtyä tekoihin eli otetaanpas käsittelyyn ainakin yksi (tai kaksikin) keskeistä verbiä.

Meidän ja muiden, meikäläisten ja muiden ihmisten, eri murteiden, eri kielienkin erottaminen toisistaan, eron tekeminen ei aina ole kovin helppoa. Suoraan sanoen: se on toisinaan – ja entistä useammin – hyvin vaikeaa. Yksi kätevä ja ikivanha keino on tarkastella puhumista merkitseviä verbejä. Meikäläisten puhumista merkitsee yksi verbi, mutta kun viitataan muiden ihmisten puhumiseen, niin käyttöön tuleekin toinen verbi ja päinvastoin. Meillä Suomessa esim. hämäläiset ja varsinaissuomalaiset puhuvat, mutta savolaiset ja karjalaiset haastavat. Ja stadin slangissa stadilainen bamlaa stadii. Ja luetteloa voisi helposti jatkaakin, mutta mennään Viron puolelle ja sieltähän löytyy kaksi verbiä, joiden merkitys on puhua: rääkida – kõnelda.

Kun liikutaan Tartosta etelään päin, niin usein kuulee kyllä molempia verbejä käytettävän, mutta ei enää synonyymeina vaan: Ära räägi, kõnõlõ mukka võro kiilt! Eli rääkima-verbi tarkoittaakin viron kirjakielen, yleiskielen puhumista, mutta kun kommunikoidaan omalla eteläisellä äidinkielellä, niin sekä setot että võrokõset käyttävätkin verbiä kõnõlõma. Ja kyllä ne mulgitkin eron tekevät: Nüid kõneldes sedä kiilt iki kah viil, aga sii kõnelemine ei ole enämb siande, nagu ta olli sõs, ku mede vanavanembe tedä kõnelive.

rääkima-sanan vastineita löytyy kaikista itämerensuomalsisista kielistä, vrt. esim. suomen rääkkyä. Virossa verbin merkityksen kehittymiseen tiettyyn suuntaan on voinut aikoinaan vaikuttaa alasaksan kielen puhumista merkitsevä verbi spreken. Myös kõnõlõma-sanalle tai sen kantasanalle löytyy vastineita eri itämerensuomalaisista kielistä eli karjalan koneh ”noituus, taika” ja inkeroisen konu ”erityinen tapa” ja ehkä suomenkin kone-sana.

Eli kun seton kieli alkaa sujua tai haluat muiden puhuvan Sinulle setoa, niin sano vain näin: Kõnõlõ mukka seto kiilt!

Ja asiahan on nyt hyvin ajankohtainen, sillä 7.–13.11. on võron kielen käyttämiseen rohkaiseva tai kielen aktiivista käyttöä tukeva viikko: võro keele nätäl 7.–13. märdikuul

Lindora

Lindora on kiinnostava sekä sanana että muutenkin.

Kyseessähän on selvästi yhdyssana eli lind + ora. Ensimmäisen osan lind tuntuisi ensinäkemältä selvästi olevan suomen lintu-sana etymologinen vastine, mutta sitten tuleekin mieleen, että võro-setoksi lintu onkin tsirk! Toki myös sana lind tunnetaan. Tässä tapauksessa nimen selitys voi liittyä läheisen Lindsin kylän nimeen, mutta sen alkuperä taasen…

Ja jälkiosa? Sanaa ora on käytetty myös puron merkityksessä ja siitä tässä tapauksessa onkin kyse, sillä Lindora oli aikoinaan puron nimi, jonka yli tie täällä kulki. Ja tämän tien varteen rakennettiin ilmeisesti joskus 1700-luvulla krouvi, joka sai nimekseen Lindora (kõrts). 1800-luvun alussa krouvin viereen kasvoi myös pieni kylä, joka sekin sai nimekseen Lindora. Tosin tuo pieni puro tunnetaan nykyisin nimellä Raadsioja.

Lindoran nyt jo kadonneen krouvin luona, käytännössä Setomaan ja Võromaan rajalla, alettiin järjestää markkinoita jo ainakin 130 vuotta sitten, sillä ensimmäinen kirjallinen tieto niistä on vuodelta 1893. Jossakin vaiheessa myöhemmin vakiintui markkinapäiväksi Simunan päivä eli 28. lokakuuta.

Kyseessä ovat Viron ilman muuta legendaarisimpiin kuuluvat markkinat. Myynnissä kotieläimiä (erityisesti lampaita), maataloustuotteita ja muita elintarvikkeita, käsitöitä mutta paljon muutakin. Lindoran markkinat ovat paikallisille ja kauempaakin tulleille olleet tapahtuma, missä tavataan tuttuja ja sukulaisia, sovitaan keskeneräisistä asioistakin. Runsaasti on myös kulttuuriohjelmaa. Legendaarinen ja elinvoimainen markkinatapahtuma!

Lindoran markkinat 28.10. klo 8–15

Foto: Wõrumaan Teataja 2021