Kaal´

[Üts’ syna]

Yksi hyvin mielenkiintoinen sana on kaal´. Ja taas kerran käy ilmi, kuinka tärkeä ja oikeastaan välttämätön on liudennuksen merkitseminen seton (ja myös võron) kielen ortografiassa.

Nimittäin:

  1. kaal, gen. kaala on ”kaula” (ihmisen, esineen, maa-alueen)
  2. kaal, gen. kaalu on a. ”paino”, b. ”vaaka”

MUTTA

3. kaal´, gen. kaali on a. ”suuri pellavainen huivi”, b. ”lanttu”

Tuolla suurella pellavaisella huivilla on tärkeä rooli setojen häärituaalissa.

Perinteisten setohäiden tapahtumat alkavat morsiamen kotoa. Kyseessä on silloin vielä morsian eikä vielä aviovaimo. Sieltä sulhanen kuljettaa hevoskyydillä nuorikkonsa omaan kotiinsa, missä juhlat jatkuvat ja missä nuorikko puetaan naineen naisen päähineeseen ja hänestä tulee siis vasta silloin ”virallisesti” aviovaimo.

Mutta tuon matkan aikana morsiamen kotoa sulhasen kotiin vaanivat kuitenkin monet pahat voimat ja siksi morsian peitetään matkan ajaksi suojaavan pellavaisen puna-valkoisen kaal´-huivin alle. Eli kuten setot sanovat: kabo kaali ala, linnukõnõ linadsõ ala eli ”neitonen huivin alle, lintunen pellavaisen alle”. Tietenkin myös truuska tekee omia taikojaan ja lausuu loitsujaan, jotteivat pahat voimat vahingoittaisi morsianta tämän tärkeän matkan ja samalla ehkä elämän tärkeimmän siirtymäriitin aikana. Erityisesti on pelätty ns. pahaa silmää ja siksi siis morsian tuolla suurella huivilla peitetään, suojellaan kaal´-huivin avulla noilta pahoilta katseilta ja muilta pahoilta voimilta. Morsian on niin piilotettu kaalin alle, että hän ei edes näe, vaan häntä joudutaan taluttamaan.

Foto 1: Jüri Külvik

Foto 2: sama Mari Kaarman 1990-luvun lopussa suunnittelema postimerkki setojen hääparista, jota käytin jo sanan hähäq kuvituksena.

Truuska

[Üts’ syna]

Yksi setojen häihin liittyvistä ”rooleista” on truuska. Truuska olisi suomeksi kai ”häämenojen ohjaaja” tms. Oikeastaan truuska huolehtii, että häämenojen, häänäytelmän eri ”näytökset” viedään läpi oikeassa järjestyksessä, perinteisellä tavalla ja ennen kaikkea hän huolehtii siitä, ettei morsiusparia uhkaa mikään vaara hääjuhlien aikana. Truuskalla on kädessään vahva keppi, mutta ennen kaikkea hän tuntee tarvittavat taiat, loitsut ja tietenkin uhkaavat vaarat. Aivan erityisesti morsianta uhkaa häiden aikaan monenlaisia vaaroja. Tietenkin morsian voidaan yrittää ryöstää, mutta pikemminkin kyse on itse hääriittiin sisältyvistä vaaroista. Morsianhan siirtyy nuoren naisen roolista vaativaan aviovaimon rooliin ja toisaalta hän fyysisesti siirtyy turvallisesta vanhempiensa kodista uuteen ja outoon aviomiehensä kotiin asumaan.

Ja setojen häissä on kaksi truuskaa eli siis sekä sulhasella että morsiamella on oma truuskansa. Truuskat tunnistaa oheisista valokuvista siitä, että heillä kummallakin on laukku, mistä löytyy hansaa eli pontikkaa, mitä on tarpeen tarjota rituaalin eri vaiheissa. Ja tietenkin pieni lasi, pikari, sillä viinaanhan tarjoillaan kohteliaasti, ei sitä ryypätä rahvaanomaisesti pullon suusta. Pikarin on tietenkin myös laukussa.

Morsianta suojelevalla truuskalla Ahtolla on kuvissa kirjailtu setovyö tai -nauha vinottain toiselta olkapäältä toiselle puolelle alas merkkinä hänen roolistaan. Ja samoin jo aiemmin mainittu puinen kävelykeppi.

Ensimmäisessä kuvassa truuskat neuvottelevat, sopivat jostakin tärkeästä asiasta, sulhasen truuskan Aaren kädessä on hansapullo, morsiamen truuskan Ahton kädessä on pikari, johon Aare on kaatanut setojen pontikkaa. Foto: Jüri Külvik.

Toisessa kuvassa truuska seisoo valppaana ”vartiossa” hääparin edessä. Foto: Jüri Külvik.