Süküs

Noin puolitoista vuotta sitten kirjoitin näin: ”Setomaalle on saapunut kevät eli kevväi. (Taipuu muuten näin: nom. kevväi, gen. keväjä, part. keväjät.)”

No nyt on Setomaalle ja tänne Tallinnaankin saapunut syys eli syksy. Setoksi: süküs (gen. sügüse, part. süküst).

Voisin taas jatkaa samaan tapaan kuin toukokuussa 2021: ”Setomaan vuodenaikojen nimet ovat ongelmitta ymmärrettäviä suomalaisellekin, onhan kyse hyvin vanhasta perussanastosta.”

MUTTA: Toisin kun kevät, on syksy todistettavasti vanha suomalais-ugrilainen sana, jolle löytyy vastineet kaikista sukukielistä aina unkariin saakka: ősz.

Minä pidän kaikesta huolimatta syksystä ja aivan erityisesti pidän syksyn väriloistosta, jota Harrin keltainen koivukin Setomaalta hyvin kuvaa. Lapsuuskodissani Urjalan Jokikulmalla oma huoneeni oli omakotitalomme ullakkokerroksessa ja ikkunastani näkyi pelkästään pihamaamme koivuja: niiden latvoja ja runkoja. Ja syksyllä siis paljon keltaisia koivunlehtiä…

Foto: Harri A. Sundell

Kevväi

[Üts´ syna]

Setomaalle on saapunut kevät eli kevväi. (Taipuu muuten näin: nom. kevväi, gen. keväjä, part. keväjät.)

Setomaan vuodenaikojen nimet ovat ongelmitta ymmärrettäviä suomalaisellekin, onhan kyse hyvin vanhasta perussanastosta. Ihan suomalais-ugrilaista sanastoa tosin seton kevväi ja suomen kevät eivät ole, sillä esim. unkarin kielen kevättä tarkoittavan tavasz-sanan etymologinen vastine suomen kielessä on touko, mutta kantasuomalaiseen sanastoon kevät/kevväi-sana toki kuuluu, joten sillä on vastineensa jokaisessa itämerensuomalaisessa kielessä.

Eli nautitaan keväästä kaikilla lähisukukielillämme!

Foto: Harri A. Sundell

PS! Ensimmäisen Üts´ syna -juttuni kirjoitin 27. toukokuuta viime vuonna, joten seuraavalla sanalla aloitan jo tarinointini toisen vuoden…