Handśa

[Üts´ syna]

Handśa rukiista (ruismaltaista) valmistettu vahva alkoholijuoma, jonka väkevyys on vähintääkin 40%. Eli kyse on siis rukiista tehdystä pontikasta. Juoman nimi kirjoitetaan useilla eri tavoilla: handśa, handsa, hanśa tai hansś, mutta ainakin Setomaan kuningaskunnassa ”virallinen nimi” näyttää olevan handśa. Tällaisen kotitekoisen juoman valmistaminen on Virossa kielletty, mutta kun kyse on setojen vanhasta perinnejuomasta, niin setot ovat jo pitkään yrittäneet saada juoman valmistamisen lailliseksi, vedoten mm. EU:n eri maiden perinnealkoholijuomin ja lupiin valmistaa niitä virallisesti, mutta toistaiseksi ainakin turhaan, tosin ainakin Moen viinatehdas Virumaalla nykyisin valmistaa virallisestikin juoman omaa versiotaan eli handsaa.

Setomaan kuningaskunnan päivänä kaikkien muiden kilpailujen ohella valitaan parhaat neljän eri juoman valmistajat: kuninkaan kaljantekijä, kuninkaan oluenpanija, kuninkaan viinintekijä ja Kuninga handśa-ajaja eli kuningaskunnan paras pontikankeittäjä, joista kolme viimeksimainittua ovat kaikki alkoholijuomien valmistajia. Nykyisin näissäkin kilpailuissa erikseen sekä kansa että asiantuntijat valitsevat parhaat, mutta aikaisemmin oli hieman toisin. Muistan hyvin, kuinka kymmenkunta vuotta sitten olin itse asiantuntijaraadissa valitsemassa parasta handśaa ja raadin jäseninä oli myös mm. kolme silloisen Viron hallituksen ministeriä. Joku asiantuntematon pohjoisvirolainen toimittajanplanttu teki kuitenkin asiasta sensaatiouutisen eli otsikoi, kuinka on mahdollista, että kolme ministeriä istuu valitsemassa Setomaan parasta pontikkaa, alkoholijuomaa, jonka valmistaminen on Virossa lailla kielletty. Onneksi suurta skandaalia asiasta ei noussut ja ”pontikkaraadit” kokoontuvat Setomaan kuningaskunnan päivillä yhä joka vuosi, vaikka paikalla on usein Viron korkeinta johtoa presidenttiä ja pääministeriä myöden, tavallisista ministereistä nyt puhumattakaan.

Lähes jokainen Setomaalla aitoa paikallista perinnelounasta tai -päivällistä nauttinut on varmaan saanut myös maistaa handśaa. Mistään juopottelusta ei suinkaan ole kyse, vaan tietynlaisesta seremoniasta. Handśaa tarjoilee talon (tai ravintolan) isäntä. Se tapahtuu niin, että juoma kaadetaan yhteen (tuokohan korona tähänkin muutoksen?) pieneen pikariin, jonka isäntä ojentaa täyteen kaadettuna erikseen jokaiselle vieraalleen. Pikari pitää ainakin kohteliaasti nostaa huulille, alkoholia juomaan kukaan ei kuitenkaan pakota. Juotuaan (tai nostettuaan lasin) vieras ojentaa pikarin takaisin isännälle, joka kaataa sen taas aivan täyteen ja ojentaa seuraavalle vieraalle. Ja sama seremonia. Ja näin käydään läpi koko vierasseurue. Jos ruokailu on pidempi, voidaan seremonia toistaa toisen ja miksei useammankin kerran. Jos isäntä huomaan jonkun vieraan (esim. häissä, syntymäpäivillä tai muissa juhlissa) olevan jo humalassa, niin hän yksinkertaisesti jättää kyseisen henkilön väliin ja tarjoaa seuraavalle. Ja systeemi on kaikille paikallisille niin tuttu, ettei kukaan koskaan protestoi, sillä viimeinen sana on aina isännällä. Tietyllä tavalla setojen systeemi tuo mieleen gruusilaisten (georgilaisten) tamada-systeemin. Joka tapauksessa lopputulos on se, että jokainen joka haluaa, saa pontikkaa, ketään ei pakoteta juomaan, humalaisia ei ole ja kaikki sujuu hallitusti ja kohteliaasti.

Setomaan kuningaskunnan päivänä on tietenkin kilpailu kova ja jokaisella mestarilla on oman reseptinsä. Joku käyttää rukiin ohella muutakin viljaa, joku toinen laittaa juomatynnyriin tammenlastuja antamaan viskimäistä makua ja väriä ja joku kolmas maustaa muulla tavalla jne. Reseptejä on monia, mutta aidon handśan päänraaka-aine pitää olla ruis. Ja sitä aitoa handśaa nauttimaan pitää tietenkin mennä Setomaalle!

Foto: Harri A. Sundell. Kuvassa Aare Hõrn tarjoilee oikeaoppisesti handśaa.