Petserimaan hautausmaista valmistui laaja tietokanta

Tammikuussa 2023 julkistettiin Seto Instituutin vuosikausia kestäneen tutkimusprojektin (väli)tulos. Instituutin kotisivulta osoitteesta setoinstituut.ee/kalmistud/ löytyy nyt laaja – mutta yhä täydentyvä – tietokanta Itä–Petserimaan [lue: Venäjälle ainakin toistaiseksi kuuluva osa vanhaa Petserimaan maakuntaa] hautausmaille haudatuista setoista ja virolaisista. Tietokannassa on tällä hetkellä tiedot noin 5 000 eri henkilön haudoista tarkkoine koordinaatteineen ja myös valokuvineen. Käytössä on myös kätevä hakupalvelu, esimerkiksi etunimen, sukunimen tai hautausmaan mukaan.

Mukana tietokannassa ovat Mõlan, Pankjavitsan, Saalessan ja Taeluvan ortodoksiset hautausmaat sekä Petseristä sekä luterilainen että ortodoksinen hautausmaa.

Näytteenä instituutin johtajan Ahto Raudojan valokuva Mõlan hautausmaalta.

Petserimaa

Setomaa on tietenkin setojen maa, heidän oma asuinalueensa – tosin nykyisin enemmistö setoista asuu muualla kuin Setomaan kunnassa, maailman suurimmat ”setokylät” ovat Tallinna ja Tartto, runsaasti setoja asuu myös esim. Põlvassa ja Võrussa: Jonkin verran setoja asuu myös Setomaan kunnan naapurikunnissa ja tietenkin muuallakin Virossa, Venäjällä ja maailman muissakin maissa, myös Suomessa.

Viro 100 -juhlavuosi päättyi vasta 2.2.2020, sillä vasta Tartossa 2. helmikuuta 1920 solmitussa Viron ja Neuvosto-Venäjän (Neuvostoliittoa ei vielä ollut perustettu!) välisessä rauhansopimuksessa varmistettiin itsenäisen Viron tasavallan rajat Venäjän suuntaan. 2.2. onkin setoille suuri juhla, sillä silloin Setomaasta, jonka hallintoyksikkönä tunnettiin virallisesti nimellä Petserinmaan (viroksi ja setoksi Petserimaa) maakunta, tuli virallisesti osa Viron tasavaltaa.

Petserinmaan maakunnan, jonka pääkaupunki oli tietenkin kauppa- ja luostarikaupunki Petseri, pinta-ala oli 1582 km². Ikivanhojen setojen asuinalueiden lisäksi maakuntaan kuului käytännössä myös lähes täysin venäjänkielisiä osia (itäiset osat maakuntaa). Vuoden 1934 virallisen väestölaskennan mukaan Petserinmaan maakunnassa oli 64 712 asukasta, joista setoja ja muita virolaisia oli vähemmistö eli 32,36%, venäläisiä 65,06% ja latvialaisia 2,29%.

Puhtaasti venäjänkielisten alueiden liittämistä Viroon perusteltiin voitokkaalla Vapaussodalla, varsinkin puolustuksellisilla syillä (raja tykinampuman päähän), mutta viitattiin myös siihen, että aikaisemmin todistettavasti setojen asuinalue oli ollut laajempi ja venäläistyminen oli tietyillä alueilla ollut voimakasta. Ja historioitsijat ja kielitieteilijäthän pystyivät jo silloin osoittamaan, että itäslaavilainen asutus oli noilla alueilla entistä Venäjän valtakuntaa verraten myöhäistä ja suomalais-ugrilainen/itämerensuomalainen asutus paljon vanhempaa. Samoja perusteita kaivetaan yhä esiin, kun perustellaan sitä, että Viron raja Venäjän suuntaan pitäisi saada takaisin Tarton rauhan mukaiselle linjalle. Mitään muuta virallista sopimustahan Virolla ja Venäjällä rajasta ei vieläkään ole kuin tuo 2.2.1920 solmittu Tarton rauha. Tosin käytännössähän raja on jo pitkään ollut ihan muualla…

15.8.1944 Viron SNT ”luovutti” n. 75% entisestä Petserinmaan maakunnasta Venäjän SNT:lle, Viron osaksi jäi vain nykyinen Setomaan kunnan alue. Virolaiset ja setot olivat alkaneet muuttaa meneteyiltä alueilta muualle Viroon jo sodan aikana. Neuvostoliiton aikana ei kahden neuvostotasavallan välisellä rajalla ollut suurta merkitystä, mutta opiskelun, työpaikkojen ja avioliittojen solmimisen takia ja johdosta Venäjän puoleinen Setomaan alue pikkuhiljaa lähes kokonaan tyhjeni setoista, toisin kesäisin ja kirkollisina juhlapäivinä käytiin entisillä asuinpaikoilla ja sukuhaudoilla.

Setomaalla voidaan siis käytännössä tarkoittaa kolmea eri asiaa:

1. Entistä Petserinmaan maakuntaa

2. Nykyistä Setomaa kuntaa

3. Täysin teoreettisesti myös: sitä aluetta entisestä Petserinmaan maakunnasta, missä 1920–1940-luvulla oli setokyliä eli siis Petserinmaan maakuntaa ilman sen täysin venäjänkielisiä osia.

Kuvitus: Petseri(n)maan vaakuna

Värskassa avattiin Viron Vapaussodan muistomerkki

20. heinäkuuta klo 14.00 avattiin Petserin Viron Vapaussodan muistomerkki Värskassa.

Paikalla tilaisuudessa oli runsaasti yleisöä ja arvovieraita, mm. presidentti Kersti Kaljulaid, pääministeri Jüri Ratas, Viron puolustusvoimien komentaja Martin Herem ja Riigikogun Setomaan tukiryhmön puheenjohtaja Priit Sibul.

Vuonna 1938 järjestettiin suunnittelukilpailu Viron Vapaussodan Petserin muistomerkkiä varten ja kilpailun voitti kuvanveistäjä Roman Haavamäen ehdotus. Roman Haavamäen suunnittelema muistomerkki Petserin keskustassa Vapaudenaukiolla oli tarkoitus avata kesällä 1940, mutta jo alkanut ensimmäinen neuvostomiehitys esti hankkeen. Toisen kerran oli tarkoitus järjestää avajaiset 1944, mutta silloin sota sotki suunnitelmat. Tunnetun setoaktivistin Aare Hõrnin ansiosta asia nostettiin vuosikymmeniä myöhemmin uudelleen esille, ja täsmälleen 80 vuotta alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin avattiin nykyisen Setomaan kunnan keskustaajamassa Värskassa Roman Haavamäen suunnitelman mukaan tehty (Petserin) Viron Vapaussodan muistomerkki.

Muistomerkin ja sen pystytyksen maksoivat pääosin Viron valtio ja Setomaan kunta, merkittävä osa lähes 300 000 euron kokonaissummasta saatiin myös lähes 300 lahjoittajan panoksena. Lahjoittajien joukossa oli myös suomalaisia Setomaan ystäviä.

Lähes 350 soturia kuoli Vapaussodan taisteluissa Petserin rintamalla, heidän joukossaan myös useita suomalaisia Pohjan Poika.

Viroksi tapahtumasta Setomaan Postimees -lehdessä: setomaa.postimees.ee/7020365/president-ja-peaminister-avavad-esmaspaeval-setomaal-petserimaa-vabadussoja-monumendi

Foto: Indrek Sarapuu