Julkaistu

Lihahiideh

[Üts´ syna]

Tällä viikolla kyseessä on oikeastaan sanapari: lihahiideh – lihavõõdõh. Näin setoksi, võroksi pikemminkin: lihahiideq – lihavõttõq.

Lihahiit, lihahiideh / lihahiideq voidaan kääntää laskiaiseksi ja lihavõõdõh / lihavõttõq pääsiäiseksi, mutta jos ollaan ihan sanatarkkoja niin ensinmainittu tarkoittaa lihasta luopumista eli ts. lihan syönnistä luopumista ja jälkimmäinen taas lihan ottamista eli ts. lihan syönnin aloittamista. Kyse on siis Suuren paaston, pääsiäispaaston alusta ja lopusta.

Setot ovat ortodokseja ja setokulttuurissa oli uskonto vanhastaan hyvin keskeisellä sijalla ja se sääteli pitkälti jopa ihmisten jokapäiväistä elämää. Pääsiäinen on ortodokseilla (kirkko)vuoden tärkein juhla ja siihen valmistautuminen pitkän paaston avulla oli hyvin tärkeää. Paastolla on kristityille kaksi ulottuvuutta, jotka liittyvät kiinteästi toisiinsa. Ruokapaasto on apuväline, joka auttaa hengellisessä paastoamisessa eli kilvoituksessa synnin ja pahuuden karttamiseksi ja rakkauden, nöyryyden ja kärsivällisyyden hyveissä kasvamiseksi.

Suuren paaston kuuden paastoviikon aikana ei saa syödä lihaa, maitotaloustuotteita eikä kananmunia. Paastosäännöt säätelevät myös öljyn ja viinin käyttöä: molemmista tulisi pääsääntöisesti pidättäytyä arkipäivisin. Kalaa saa paastosääntöjen mukaan syödä vain Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestyksen juhlapäivänä ja palmusunnuntaina.

Pääsiäinen on ortodokseille ehkä kirkkokalenterin tärkein juhla. Kristuksen ylösnousemukseen päättyi paasto ja lihaa sai taas Setomaallakin syödä, jos sitä keväällä vielä oli jäljellä.

Pääsiäistapoihin kuuluu munien lahjoittaminen vieraisille tulleille. Myös haudoille vietiin munia. Munia värjätään sipulin kuorilla tai vihdoista saaduilla koivun lehdillä. Pääsiäisjuhlapöytään kuuluvat keitettyjen munien ohella muista keväällä käsillä olevista raaka-aineista valmistetut ruoat: makea maitorahka munan kanssa, maitorahkapiirakat, munavoi, sianliha jne. Usein lihaa riitti vain juhlapäiviksi, sen jälkeen syötiin taas kevyempää ruokaa.

Foto: VisitSetomaa: Pääsiäisenä (Lihavõõdõh) syödään värjättyjä munia.

Julkaistu

Kikkasiin´

[Üts´ syna]

Viikon sana on yhdyssana: kikka+siin´. Võro-seton kielen kikas (gen. kikka) on ”kukko” ja siin´ ”sieni”. ”Kukonsieni” on todellisuudessa suomeksi kanttarelli, mutta taasen viron kirjakielessä on hyvin samantapainen sana samassa merkityksessä eli kukeseen. Kanttarellin väri ja muoto voi tuoda mieleen kukon heltan, joten kyseisen sienen omankieliset nimet sekä virolaisilla että setoilla ovat ilmeisesti meille suomallaisilekin varsin helposti ymmärrettävät.

Kuten tunnettua setot ovat ortodokseja. Ortodokseilla on perinteisesti ollut viikossa kaksi paastopäivää eli keskiviikot ja perjantait sekä vuodessa seitsemän suurta paastokautta, joista tunnetuimmat ja pisimmät ovat Suuri paasto ennen pääsiäistä ja joulupaasto ennen joulua. Paastokausina tai paastopäivinä ei saa syödä lihaa, munia, maitotuotteita, kalaa eikä juoda viiniä tai käyttää öljyä ruoan valmistuksessa. Joinakin paastopäivinä on kalansyönti, öljyn käyttö ja viininjuonti kuitenkin luvallista. Toki nykyisin vain pieni osa Setomaallakaan noudattaa tiukasti paastoa, mutta tiettyä vaikutusta ruokakulttuuriin sillä on silti yhä selvästi.

Koska sekä joulua edeltävä paastokausi että Suuri paasto ennen pääsiäistä kestävät molemmat noin 40 vuorokautta, niin lihan ja kalan korvaavien raaka-aineiden tarve on selvä. Mm. siksi ortodokseilla on runsaasti erilaisia sieniruokia, niin myös setoilla. Sieniruoat ovatkin merkittävässä roolissa setojen ruokaperinteessä ja yksi niistä seikoista, jotka erottavat setojen keittiötä muiden virolaisheimojen perinteisestä keittiöstä. Setot tuntevat sienet, Setomaalla on hyviä sienimetsiä ja Setomaalla myös kerätään runsaasti sieniä, myös myyntiin saakka.

Noin 15 vuotta sitten näin kuinka Kauppatorilla Helsingissä myytiin sieniä, jotka myyjän kyltin mukaan olivat kanttarelleja Saarenmaalta. Kun yritin ystävällisesti kyseiselle suomalaiselle myyjälle huomauttaa, ettei Saarenmaalla ole suurta sienten ostoa varten tehtyä verkostoa ja myytävät sienet voisivat hyvinkin olla Setomaalta, niin sieniä myynyt vanhempi rouva käytännössä kävi minuun käsiksi. Saarenmaa ilmeisesti herättelee suomalaisissa enemmän positiivisia mielleyhtymiä kuin Setomaa, vaikka mm. sienten ollessa kyseessä pitäisi objektiivisesti olla aivan toisin päin.

Omasta lapsuudestani tiedän hyvin, että kotiseudullani Hämeessä Karjalankannakselta tulleet evakot, vaikka eivät olletkaan ortodokseja, tunsivat sienet, keräsivät niitä ja söivät niitä. Oikeat hämäläiset vähät välittivät sienistä ja niinpä äitinikin kyllä kävi meidän muiden kanssa sienimetsässä, valmisti sienistä ruokia, mutta vain isä ja me lapset söimme sieniä, äitini ei koskaan koskenutkaan niihin. Samalla tavalla myös Virossa eri alueilla on perinteisesti ollut varsin erilaista suhtaumista sienten käyttämiseen elintarvikkeina. Kaikille sieniruokien ystäville voi vain lämpimästi suositella matkaa Setomaalle!

Foto: Tapio Mäkeläinen