Kulits

[Üts’ syna]

Näin vanhankalenterin mukaisena pääsiäisyönä on ihan pakko kirjoittaa pääsiäiseen liittyvästä sanasta. Ja sana on tällä kertaa kulits, kulitš (suomeksi yleisimmin kulitsa) siitä yksinkertaisesta syystä, että vanhankalenterin mukainen pääsiäinen ja vappu sattuvat tällä kertaa samalle ajalle. Ja koska minun ei onnistunut eilen vappuaattona ostaa Tallinnasta tippaleipiä vapun juhlintaani varten, niin ostin täältä Pohjois-Tallinnasta ”venäjänkielisen” kulitšan pääsiäisen viettoani varten.

Virossahan toimii kaksi ortodoksista kirkkoa: Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa toimiva Viron ortodoksinen kirkko (asema sama kuin Suomen ortodoksisella kirkolla) ja Moskovan patriarkaatin alaisuudessa toimiva Viron ortodoksinen kirkko. Ensiksi mainittu on lähes kokonaan vironkielinen ja siellä on paljon pieniä seurakuntia, jälkimmäinen taasen on lähes 100%-sesti venäjänkielinen ja sillä on seurakuntia vähemmän, mutta uskovaisten lukumäärä on selvästi suurempi. Vironpuoleisen Setomaan ortodoksit kuuluvat Viron omaan Konstantinopolin patriarkaatin alaiseen kirkkoon.

Joitakin vuosia sitten Viron ortodoksit tekivät yhteisen päätöksen, voisi varmaan sanoa, että kädenojennuksen toisilleen ja sopimuksen, jonka mukaisesti kaikki pääsiäiseen (joka lienee ortodoksien keskuudessa vielä suurempi kirkollinen juhla kuin esim. meillä luterilaisilla) liittyvät kirkolliset juhlapäivät ovat kaikilla Virossa asuvilla ortodokseilla samaan aikaan eli vanhan kalenterin mukaan, mutta kaikki jouluun jne. liittyvät juhlapäivät taas vironkielisillä seurakunnilla uuden kalenterin mukaan eli samaan aikaan kuin muillakin Virossa. Venäjänkielisten seurakuntien joulukin on vanhan kalenterin mukaisena ajankohtana.

Tiedän, että venäjänkieliset ortodoksit, vanhauskoiset ja vironkieliset ortodoksit sekä myös setot eivät ehkä enää niin aktiivisesti paastoa ennen pääsiäistä, mutta pääsiäisen viettoon kuuluu kuitenkin perinteisten pääsiäisruokien syönti joko heti pääsiäisyön jumalanpalveluksen jälkeen tai ainakin pääsiäissunnuntaina.

Itse söin Suomesta hankkimaani mämmiä ja Suomessa valmistettua pashaa (meidän luterilaisten laskutavan mukaisena) pääsiäisenä, mutta viime yönä kyllä seurasin pääsiäisyön jumalanpalvelusta Moskovasta television välityksellä ja jo perjataina olin ostanut naapurikadun leipomosta sen kulitsankin.

Koska tämä herkku lienee suurimmalle osalle suomalaisia oudompi, niin alla yksi resepti (ei kylläkään tällä kertaa Setomaalta).

Христос воскресе! Hristos voskrese! Kristus on üles tõusnud! Kristos om ülõs tulnuq!

Kuva: oma kuvani eilen syömästäni pienestä kulitsasta

Kulitsa

Kulitsan pintaan muodostellaan taikinasta kyrilliset kirjaimet ХВ – latinalaisittain HV, sanoista Hristos voskrese, ’Kristus on ylösnoussut’. Kirjainten ympärille painellaan rusinoita, jotka ovat kärsimyksen vertauskuva. Vaihtoehtoisesti XB-kuvio voidaan tehdä myös sokerikuorrutukseen. Kulitsaa syödään pääsiäisenä pashan kanssa.

Vinkit onnistuneeseen kulitsaan:

  • taikinan pitää olla erittäin hyvin alustettu eli sen tulee irrota kädestä ja kulhon reunoilta
  • vuoka tulee voidella ja jauhottaa tai korppujauhottaa huolella ennen paistamista
  • vuoka täytetään korkeintaan puolilleen ja sen jälkeen taikinan annetaan kohota lähes vuoan reunoihin saakka
  • kohonnutta kulitsaa on käsiteltävä varoen, ettei se painu kokoon ennen paistamista
  • kannattaa paistaa mieluummin useita pieniä kuin yksi suuri kulitsa – ison kypsyyttä kokemattomamman leipojan vaikea määritellä
  • hyvä paistolämpötila on 180 astetta, paistoaika puolestaan määräytyy vuoan koon mukaan

Kulitsataikinaan käytetään vehnäjauhoja, maitoa, sokeria, suolaa, voita, kananmunia ja hiivaa. Näiden lisäksi taikinaan voi lisätä sahramia, keitettyä ja survottua porkkanaa tai appelsiinimehua. Eräässä reseptissä lisätään taikinaan myös tyrnimehua.

Useissa kulitsaohjeissa kananmunien määrä on huomattava. Tällaista kulitsaa on kuitenkin vaikea käsitellä.

Rusinat, pähkinät, sitruunanmehu ja sitruunankuori ovat hyviä makuaineita, kuten myös vanilja ja suklaa. Kulitsan voi kuorruttaa sokerivesiseoksella tai maito-sokerikuorrutteella.

Kulitsa on yleensä sylinterin muotoinen ja sen yläosa on parhaimmillaan sienen hatun tyyppinen.

Ohjeen kulitsan paistoon käytettiin hyvin pestyä, suurta säilykepersikoiden tölkkiä.

Juuren ainekset

1½ dl maitoa
1 dl pashan lientä
1 rkl sokeria
50 g eli 1 pkt hiivaa
3 ½ dl vehnäjauhoja

Lisäksi

yhden sitruunan kuori
vajaa 2 dl rusinoita
50 g mantelirouhetta tai –lastuja
2 rkl rommia, konjakkia tai viskiä

½ dl sokeria
100 g sulatettua voita tai juoksevaa margariinia
ripaus suolaa
½ munaa
4 dl vehnäjauhoja

  • Vuokiin: öljyä tai margariinia ja korppujauhoja
  • Voiteluun: kananmuna
  • Kuorrutus: ½ dl maitoa ja 1¼ dl sokeria
  • Koristeluun: manteleita tai pähkinöitä

1. Lämmitä maito ja pashasta valunut liemi reilunkokoisessa kulhossa kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva ja sokeri, sekoita hyvin ja vielä reilu kolme desiä jauhoja reippaasti vatkaten. Anna juuren kohota lämpimässä paikassa liinan alla reilu puoli tuntia.

2. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta siitä keltainen kuori. Sekoita sen joukkoon rusinat sekä mantelit ja rommi, konjakki tai viski. Anna mehustua.

3. Lisää taikinaan sokeri, muna, sulatettu margariini ja loput jauhot. Alusta taikinaa kunnes se irtoaa kädestä ja kulhon reunoista. Kohota taikinaa vielä vartin verran liinan alla.

4. Voitele ja korppujauhota 2-3 pienehköä vuokaa tai puhdasta säilyketölkkiä.

5. Sekoita sitruunarusinat ja mantelit liemineen taikinaan nopeasti pöydällä. Jaa taikina vuokiin, sen tulee täyttää noin kolmannes vuoan vetoisuudesta. Paina jokaisen kulitsan keskelle cocktailtikku.

6. Kohota peitettynä kunnes taikina on noussut vuoan yläreunaan. Voitele ja nosta varovaisesti uuniin. Paista reilu 30 minuuttia 180 asteessa kauniin kullanruskeiksi. Kypsä kulitsa irtoaa vuoan reunasta ja sen keskellä oleva tikku irtoaa puhtaana – ilman taikinanmurusia. Hatun pinnalla olevat pienet kuplat kertovat myös oikeanlaisesta taikinasta ja sen kypsyydestä.

7. Jäähdytä kulitsaa hetki vuoassaan ja irrota sitten varovaisesti.

8. Kuorrutusta varten kiehauta maito pinnoitetussa kattilassa ja lisää siihen sokeri pieninä annoksina hyvin sekoittaen. Keitä sekoitellen noin 10 minuuttia. Kaada kuorrutus sitten kulitsan päälle. Koristele manteleilla tai pähkinöillä.

Resepti: Helsingin Suomalais-venäläisen koulun kotitalousopettaja Kirsi Viljaala

Lihahiideh

[Üts´ syna]

Tällä viikolla kyseessä on oikeastaan sanapari: lihahiidehlihavõõdõh. Näin setoksi, võroksi pikemminkin: lihahiideqlihavõttõq.

Lihahiit, lihahiideh / lihahiideq voidaan kääntää laskiaiseksi ja lihavõõdõh / lihavõttõq pääsiäiseksi, mutta jos ollaan ihan sanatarkkoja niin ensinmainittu tarkoittaa lihasta luopumista eli ts. lihan syönnistä luopumista ja jälkimmäinen taas lihan ottamista eli ts. lihan syönnin aloittamista. Kyse on siis Suuren paaston, pääsiäispaaston alusta ja lopusta.

Setot ovat ortodokseja ja setokulttuurissa oli uskonto vanhastaan hyvin keskeisellä sijalla ja se sääteli pitkälti jopa ihmisten jokapäiväistä elämää. Pääsiäinen on ortodokseilla (kirkko)vuoden tärkein juhla ja siihen valmistautuminen pitkän paaston avulla oli hyvin tärkeää. Paastolla on kristityille kaksi ulottuvuutta, jotka liittyvät kiinteästi toisiinsa. Ruokapaasto on apuväline, joka auttaa hengellisessä paastoamisessa eli kilvoituksessa synnin ja pahuuden karttamiseksi ja rakkauden, nöyryyden ja kärsivällisyyden hyveissä kasvamiseksi.

Suuren paaston kuuden paastoviikon aikana ei saa syödä lihaa, maitotaloustuotteita eikä kananmunia. Paastosäännöt säätelevät myös öljyn ja viinin käyttöä: molemmista tulisi pääsääntöisesti pidättäytyä arkipäivisin. Kalaa saa paastosääntöjen mukaan syödä vain Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestyksen juhlapäivänä ja palmusunnuntaina.

Pääsiäinen on ortodokseille ehkä kirkkokalenterin tärkein juhla. Kristuksen ylösnousemukseen päättyi paasto ja lihaa sai taas Setomaallakin syödä, jos sitä keväällä vielä oli jäljellä.

Pääsiäistapoihin kuuluu munien lahjoittaminen vieraisille tulleille. Myös haudoille vietiin munia. Munia värjätään sipulin kuorilla tai vihdoista saaduilla koivun lehdillä. Pääsiäisjuhlapöytään kuuluvat keitettyjen munien ohella muista keväällä käsillä olevista raaka-aineista valmistetut ruoat: makea maitorahka munan kanssa, maitorahkapiirakat, munavoi, sianliha jne. Usein lihaa riitti vain juhlapäiviksi, sen jälkeen syötiin taas kevyempää ruokaa.

Foto: VisitSetomaa: Pääsiäisenä (Lihavõõdõh) syödään värjättyjä munia.

Munaloomka

[Üts´ syna]

Huomaan kirjoittaneeni jo useitakin pikkuartikkeleita uskontoon liittyvistä asioista, mutta meille suomalaisille ja meille luterilaisille on niin monia setojen uskonnolliseen elämään liittyviä asioita, jotka ovat meille sekä outoja että äärimmäisen kiinnostavia. Yksi tällainen hyvin laaja teemakokonaisuus on pääsiäisen vietto. Ortodokseillehan pääsiäinen on kirkkovuoden ehkä jopa tärkein juhlapyhä joulun rinnalla, osittain jopa sen ohikin. Pääsiäisen kuuluu hyvin monia uskontoon liittyviä tapoja aina ruokiin saakka, mutta nostetaan nyt esille yksi maallinen tapa, jonka senkin taustalta toki löytyy uskonnollisista symboliikkaa, joka jopa meille maallistuneille luterilaisille suomalaisille on osittain tuttua, jos rupeaa ihan miettimään.

Eli pääsiäsyönä on tietenkin yöjumalanpalvelus, joka päättyy ristisaattoon kirkon ympäri. Mutta me hyppäämme heti seuraavaan päivään eli pääsiäispäivään. Silloin Setomaalla noin klo 12 koko kylän väki (ja sukulaiset ja tutut jopa kauempaakin) kokoontuu munaloomkan luo. Munaloomka on yleensä hiekasta rakennettu pieni (tai vähän suurempikin) hevosenkengän muotoinen kukkula, pääsiäismunien vieritysrata, vierityspaikka. Munahan on kaikille kristityille yhteinen pääsiäiseen liittyyvä symboli ja myös laajalti tunnettu pääsiäisruoka. Ja munien koristelu ja värjääminenkin on tunnettu tapa monissa maissa ja monilla alueilla, myös Setomaalla. Mutta Setomaalla kokoontuu siis koko kylän väki kylän keskustaan – aikaisemmin oli tapana rakentaa munaloomka kyläkeinun vieteen – rakennetun munien vierityskukkulan luo. Jokainen tuo mukanaan omat värjätyt, maalatut, koristellut pääsiäismunansa. Ja sitten aletaan vuorotellen kilpaa vierittää munia! Munaloomkassa on usein valmiina kourut tai urat, joita pitkin munan vierittäminen aloitetaan. Tarkoituksena on osua muiden muniin, jotka silloin voittaa itselleen. Voittaja on tietenkin se, jolla on lopussa eniten pääsiäismunia.

Leikkimielistä kilpailua tai leikkiä pelaavat yhdessä sekä aikuiset että lapset ja sen se on ainakin suurimmissa Setomaan kylissä noussut taas uudelleen suureen suosioon paikallisten pääsiäisperinteiden joukossa. Jos setojen pääsiäistavat kiinnostavat, muttei ehdin matkustaa ihan Setomaalla saakka, niin Tallinnassa Rocca al Maren kaupunginosassa on Viron ulkomuseo ja siellä on nykyisin myös Setomaan talo ja sinnekin tietenkin rakennetaan pääsiäiseksi munaloomka. Ja sinne ehtinee kiireisempikin – jos vain muistaa tarkistaa, milloin se pääsiäinen vanhan ajanlaskun eli juliaanisen kalenterin mukaan juuri kyseisenä vuonna on!

Artikkelikuva: Silver Tõnisson/VisitSetomaa