Piitrepäiv 12.7.

Uusvadan tsasouna

Suomessa: Pietari, Pekka; Pietarin/Pekan päivä; Apostolien Pietarin ja Paavalin yhteinen juhla (29.6.)

Virossa: Peetripäev; Suvine peetripäev; Pühade apostlite Peetruse ja Pauluse mälestus, Apostlite Peetruse ja Pauluse sündimine (29.6.)

Aikaisemmin Piitrepäivän kirmas oli Kitsõn kylässä, mutta nykyisin sitä juhlitaan naapurikylässä Uusvadassa. Uusvadan tsasounapyhä on kylläkin nahtsipäiv.

Entisinä aikoina oli Kesäinen Pietarin päivä juhlapäivä Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Virossa eli alueilla joiden juhlapäiväkalenteriin on ortodoksisella kirkolla ollut merkittävä vaikutus.

Setomaan lauluissa mainitaan myös Piitrepäivän tulet, mutta yhtä yleistä kokkojen polttaminen ei silloin ollut kuin juhannuksena. Vanhan uskomuksen mukaan, kesän kuumin aika oli silloin ohi ja myös paarmoja oli siitä alkaen vähemmän. Piitrepäivän aikaan käytiin yhdessä metsässä tekemässä vihtoja. Sen sijaan ukkosta ja salamoita ”houkuttavat peltotyöt”, esim. heinäseipäiden tai -kekojen teko oli kielletty.

Ruokana suosittiin sõir-juustoa ja muita maidosta tehtyjä ruokia, sillä sinä päivänä loppui Pietarin päivän paasto.

Jos tänä kesänä on vielä Setomaalla käymättä, niin suosittelemme 12.7. menoa Uusvadan kylään. Tarjolla teatteria, perinteinen kirmasjuhla ja vielä muutakin. Ja niitä aitoja ihmisiä, setoja!

Kirmas

[Üts’ syna]

Lähes kaikki ortodoksiseen kulttuuriin liittyvät sanat seton kielessä on saatu venäjän kielestä tai venäjän kautta kreikan kielestä. On kuitenkin ainakin yksi merkittävä poikkeus, sana kirmas tai kirmask´. Tämän sana tullee mitä ilmeisimmin saksankielisestä yhdyssanasta Kirchmesse. Kirchmesse tarkoittaa kirkkomarkkinoita eli käytännössä kirkonmenojen jälkeen pidettyä markkinatapahtumaa kirkon välittömässä läheisyydessä. (Tosin suomalainen kielentutkija Eino Koponen esitti väitöskirjassa vuonna 1998 ”kiertoteitä” eli että seton kielen sana olisi lainattu venäjän murteissa esiintyvästä sanasta кирмаж, joka puolestaan olisi lainattu keskiyläsaksan sanasta kir(ch)messe.)

Suomen ortodoksisen karjalaisväestön keskuudessa on käytössä termi praasniekka~pruasniekka. Sen merkitys on kuitenkin laajempi ja kirkollisempi kuin usein sen vastineena pidetyn kirmas-termin. ”Praasniekka (< ven. престольный, prestolnyi, праздник, prazdnik) viittaa ortodoksisessa Karjalassa vietettyihin paikallisten suojeluspyhimysten muistopäiviin. Temppelijuhlan lisäksi nimitystä voidaan käyttää myös yleisnimityksenä kirkollisesta juhlapäivästä. Praasniekka-juhlien jumalanpalvelukset ovat yleensä vigilia ja liturgia, jonka yhteydessä toimitetaan myös pieni vedenpyhitys. Lisäksi praasniekkojen yhteydessä järjestetään usein erilaisia päiväjuhlia ja muita tapahtumia.”

Setomaalla ja vähän laajemminkin Kaakkois-Virossa käytetty kirmas~kirmask~kirmask´ tarkoittaa kuitenkin yleensä vain kyläjuhlaa tai kylätansseja, joita vietetään kirkonmenojen ja hautausmaalla pidettyjen muistoaterioiden jälkeen samassa kylässä myöhemmin päivällä tai illalla. Nimitystä käytetään toisinaan myös tavallisten yleensä musiikkiesityksiä sisältävien kyläjuhlien merkityksessä ja yhä useammin sillä nykyisin tarkoitetaan setojen kyliäjuhlia (perinteisine) lauluineen, musiikkeineen ja tansseineen.

Toisin paikoin Setomaata on käytössä sanamuoto kirmas, toisin paikoin kirmask tai kirmask´. Sana tunnetaan paikoin myös Võro- ja Mulgimaalla.

Perinteisimpiä kirmas-juhlia ovat Uusvadan kylän kirmas 13.7., päänitsanpäivän kirmas Saatsessa 27.7., Paasapäivän kirmas Obinitsassa 19.8., Lepän kylän kirmas 20.8. (eli paasanpäivän jälkeisenä iltana) ja Väiko Maar’apäivan kirmas Laossinan kylässä 21.9.

Tobrovan kylän kirmas pääsiäisenä 2016. Foto: Harri A. Sundell.