Puhtõq

”hautajaiset”

Suomalaisilla on hautajaiset, virolaisilla matused, mutta kaakkoisvirolaisilla on myös oma sana eli puhtõq ja sillä vielä rinnakkaismuotokin eli puhtidsõq.

Hautajaisiin liittyvistä sanoista olen jo aikaisemmin käsitellyt sanoja lautsipetäi ja kutja, mutta setojen hautajaistavoissa, erityisesti ennen vanhaan aikaan, oli monia sellaisia seikkoja ja tapoja, jotka meille luterilaisille suomallaisille ovat hyvin eksoottisia. Eli hautajaisiin liittyvään sanastoon palataan vielä myöhemminkin.

Alla vielä sanan puhtõq taivutus.

Sana on siis monikollinen, kuten suomen hautajaiset tai viron kirjakielen matused.

Nom. puhtõq

Gen. puhtidõ

Part. puhtit

Foto: Harri A. Sundell

Lautsipetäi

[Üts’ syna]

Jo kutja-sanan yhteydessä totesin, että setoilla ovat hautajaiset ja vainajien kunnioittamiseen ja muisteluun liittyvät tavat paljon vahvempia ja osittain myös paljon vanhempia kuin meillä luterilaisilla suomalaisilla. Suomen ortodoksien hautajaistapoja en niin hyvin tunnekaan…

Värskan ja Verhuulitsan kylän rajalla seisoo Setomaan tunnetuin lautsipetäi. Yhdyssanan jälkiosan suomalainen tunnistaa petäjä-sanamme vastineeksi, yhdeksi kolmesta suomen kielen mäntyä merkitseväksi sanaksi. Mänty-sanamme vastine on viron kirjakielen sana mänd, mutta kaakossa käytetään siis sanaa petäi: pedäjä: pedäjät.

Yhdyssanan ensimmäinen osa lautsi merkitsee kevyttä muutamasta laudasta rakennettua suorakaiteen muotoista alustaa, jonka päälle vainaja arkussa asetetaan sen jälkeen kun hänet on pesty ja puettu. Setomaalla aluksi vainaja sijoitettiin penkin päälle asetutulle lautsille niin, että pää oli ikonikaapin eli pühäsenulkin suuntaan. Jos hautajaisia ei voitu järjestää heti, niin lautsin, jonka päälle oli ensin laitettu olkia ja lakanoita ja sitten vainaja arkussa, alle laitettiin hiekkaa, kiviä jne. jotta vainaja säilyi hyvässä kunnossa hautajaisiin saakka.

Hautajaissaattueessa, joka lähti liikkeelle aikaisin aamulla, vainajaa kannettiin lautsin päällä kotikylän rajalle saakka. Kulkueen edessä kannettiin ristiä, joka hautajaisten yhdessä pystytettiin poisnukkuneen haudalle. Kylän rajalla pysähdyttiin, vainaja arkussaan nostettiin lautsin päältä rekeen tai rattaille, mutta kantoraamimainen lautsi nostettiin pystyyn kylänrajalla tien vierellä seisovan puun tai joskus kiven varaan vähitellen lahoamaan. Joissakin kylissä se poltettiin. Tällaista pyhänäkin pidettyä puuta on sitten puulajista riippuen kutsuttu nimellä lautsipetäi, lautsikatai tai lautsikõiv. Täältä kylän rajalta osa seurueesta jatkoi kirkkoon ja hautausmaalle, osa palasi kotiin.

Foto: Harri A. Sundell: Verhuulitsan lautsipetäi.

Kutja

[Üts’ syna]

Sana nro 26 liittyy hautajaisiin ja vainajien kunnioittamiseen ja muisteluun, mikä ortodoksisilla setoilla on yhä vielä vuonna 2020-kin paljon vahvempaa ja tärkeämpää kuin luterilaisilla.

Sana kutja merkitys on uuden Seto eripäraste sõnade sõnaraamat -sanakirjan mukaan ”tavanditoit matustel ja surnute mälestamisel” eli perinneruoka hautajaisissa ja kuolleiden muistelijaisissa. Kutja on makea, makeus tulee joko hunajasta tai sokerista. Pääraaka-aine on jyvät (vehnä), riisi tai yleisimmin kuivattu herne. Myös rusinoita, pähkinöitä jne. käytettiin. Eli siis hunajalla makeutetut keitetyt herneet, joita syödään lusikalla lasista – tällainen taitaa olla perinteisin kutja setoilla. Tai oli, sillä kutjan tekeminen ja syönti on osa katoavaa perinnettä.

Kutjaa syötiin hautajaisissa, 40 päivän kuluttua kuolemasta,  vainajaa muistellessa kuoleman vuosipäivinä ja muutenkin kun perheen ja suvun vainajia muisteltiin muistoaterioilla haudoilla. Kutjaa ei syöty syömällä, vaan hieman maisteltiin samalla lusikalla lasista ja lasin reunalla saattoi palaa tuohus, kuten valokuvasta näkyy. Ennen vanhaan sokeri vietiin kirkkoon, missä se oli 40 päivää, ja mitä sitten käytettiin kutjan valmistamiseen 40 päivän muistelujuhlia varten.

Kutja-sanan alkuperä on varsin selvä: venäläiset valmistavat yhä mm. jouluksi kутья-ruokaa: riisi-rusina + mahdollisesti pähkinä -jälkiruokaa, jota makeutetaan usein hunajalla. Venäläisten jälkiruoasta on siis kehittynyt setojen hautajaisruoka, tosin Virosta on runsaasti tietoja myös venäläisten aikaisemmin käyttämästä kутья-hautajais- ja muisteluruoasta.

Foto: muis.ee; Värska Talumuuseum