Lauluimä

[Üts´ syna]

Tämän viikon sana on taas kerran yhdyssana: laulu+ imä eli ”laulun” + ”äiti”. Yleensä kuitenkin suomennoksena, suomenkielisenä terminä on käytetty yhdyssanaa lauluemo. Nurmeksen Bomba-talon edessäkin seisoo kuvanveistäjä Taisto Martiskaisen tekemä Bomban lauluemo -patsas eli suojärveläisen runonlaulaja, parantaja ja loitsumestari Ogoi Määräsen patsas.

Toisin kuin Vienan suuret runonlaulajat, ovat Suomen Itä-Karjalan, Inkerin ja Setomaan suurimmat ja tunnetuimman perinteen taitajat olleet naisia: Mateli Kuivalatar, Larin Paraske ja setojen Hilana Taarka ja Anne Vabarna.

Hilana Taarka eli Darja Pisumaa eli Darja Matrejeva eli Vasila Taarka syntyi Hilanan (vrt. nimi) kylässä 1856 ja kuoli Võmmorskin kylässä 1933. Hänet on ikuistettu sekä Obinitsan Seto lauluimä-patsaasen (kuvanveistäjä Elmar Rebane 1986) että Ain Mäeotsin ohjaamaan elokuvaan Taarka (2008).

Anne Vabarna syntyi Võpolsovan kylässä 1877 ja kuoli Tonjan kylässä 1964. Annen syntymäpaikalla Võpolsovassa on Elmar Rebasen tekemä muistomerkki. Anne Vabarnan laulama tunnetuin teos on setojan eepos Peko.

Anne Vabarnan hauta on Värskan hautausmaalla, Hilana Taarkan Obinitsan hautausmaalla.

Sekä Hilana Taarkaa että Anne Vabarnaa haastattelivat ja nauhoittivat tutkijat ja perinteenkerääjät sekä Virosta että myös Suomesta. Kummankin tiedetään osanneen kymmeniä tuhansia säkeitä kalevalamittaisia lauluja ja taitaneen runsaasti muutakin kansanperinnettä.

Heidän lisäkseen tiedetään Setomaalta useita muitakin suuria perinteentaitajia ja uusienkin laulujen luojia, joita on kutsuttu kunnioittavalla sanalla lauluimä. Jokaisen setojen kuoron johtaja tai esilaulaja ei suinkaan ole lauluimä, sillä kuoronjohtaja voi olla sekä nainen että mies ja samalla setokuorolla voi eri laulujen esilaulaja olla eri henkilö.

Lauluimä on siis perinteentaitaja, joka hallitsee, muistaa kymmenittäin ja kymmenittäin vanhoja leeloja ja pystyy myös tarvittaessa itse luomaan uuden laulun. Esimerkkinä on Anna Vabarnan jälkeläisiin kuuluva monipuolinen setoperinteen taitaja Õie Sarv. Mielenkiintoisella tavalla ovat useat Vabarna-sukuun kuuluvat Annen jälkeläiset nykyisin tunnettuja setovaikuttajia, muusikoita ja perinteentaitajia: Õie Sarv, Jalmar Vabarna ja Jane Vabarna.

Kuva: Harri A. Sundell: Õie Sarv

Peko

[Üts´ syna]

Viime viikon sanan – ülembsootska tai ülembsoots´ka – oli jo puhetta Pekosta, mutta käsitellään nyt tämä tärkeä sana vähän perusteellisemmin.

Nykyisin Peko tarkoittaa (ainakin) seuraavia asioita:

1. Anne Vabarnan vuonna 1927 laulama, hänen poikansa Ivon muistiinmerkitsemä ja alunperin Paulopriit Voolaisen ideoima setojen oma eepos. Eepoksen tekstin etsi Viron kirjallisuusmuseon kokoelmista tutkija ja setoaktivisti Paul Hagu ja se julkaistiin kirjana Suomessa Kuopiossa Snellman-instituutin toimesta 1995. Eepos koostuu noin 8 000 Annan laulamasta säkeestä, jotka teoksen toimittajat Paul Hagu ja Seppo Suhonen jakoivat 29 lukuun.

Setomaalla (ja Virossa) Peko-eepos ilmestyi ensimmäistä kertaa vasta 2017, mutta Suomessa suomennoksena SKS:n kustantamana ja Seppo Suhosen kääntämänä jo 2006.

2. Setojen muinainen hedelmällisyyden ja aivan erityisesti viljankasvun jumala, jonka palvontamenosta on tietoja vielä 1930-luvulta, mahdollisesti jopa 1970-luvultakin. Nämä tiedot keskittyvät erityisesti Mokornulk-alueeseen.

Tätä Pekoa edusti puusta ja/tai mehiläisvahasta tehty patsas, jota säilytettiin aina vuosi kerrallaan Peko-jumalan patsaan säilyttäjäksi valitun isännän viljalaarissa. Säilyneistä (tarkkaa tietoa ei ole, montako niitä yhä on) Peko-jumalan patsaista tunnetuin on Viron Kansallismuseossa Tartossa: setumaaeesti.blogspot.com/2010/02/peko-jumal.html

Setojen Pekolla on runsaasti yhteisiä piirteitä jo Mikael Agricolan 1551 mainitsemassa karjalaisten ohran ja oluen jumalana mainitseman Pellonpekon kanssa. Myös vatjalaisilla oli samantapainen ja lähes samanniminen muinainen pakanallinen jumala.

3. Setomaan kuningaskunnan hallitsija, kuningas. Anne Vabarna eepoksen tekstiä mukaillen Setomaan kuningaskunnan idean isä Paul Hagu kehitti taustatarinan, jonka mukaan setojen mukainen kuningas Peko on kuollut ja haudattu Petserin luostarin alla oleviin hautakatakombeihin. Sieltä Peko tulee kuitenkin auttamaan setoja, kun hätä on suurin. Setomaan kuningaskunnan päivien tarpeisiin Paul Hagun ideoimana kehitettiin kuitenkin Pekon käskyjen välittäjä, hänen sijaisensa elävässä maailmassa eli ülembsootska eli Pekon, Setomaan kuningaskunnan ylin käskynhaltija.

4. Pekoa (ehkä yhdessä, kahdessa tai jopa kolmessa em. merkityksessä) esittävät Peko-patsaat eri puolilla Setomaata. Tunnetuin Peko-patsaiden tekijä oli pitkään Setomaalla Saatsessa vaikuttanut kuvanveistäjä Renaldo Veeber (1937–2010). Artikkelikuvana hänen tekemänsä Peko-patsas, joka seisoo Setomaalla Jumalamägi-nimisellä vanhalla pakanallisella uhripaikalla.

(5. Värskassa toimiva suunnistajien urheiluseura.)

Foto: Toomas Tuul / VisitSetomaa