Sanat seto ja Setomaa
Setukaiset on ilmeisesti suomalaisten ihan itse kehittämä sana, jolla tarkoitetaan Kaakkois-Viron ortodoksista väestöä. Saksankielinen monikollinen die Setukesen voisi toki olla sen taustalla sekä suomen kielen -kainen/-käinen-tyyppiset nimet, mutta ka-johtimella alkava Setomaan asukasta tarkoittava sana on siis keksitty jossain ihan muualla kuin Setomaalla tai edes muualla Virossa.
Kansa Värskassa, Obinitsassa ja Saatsessa itse käyttää sanoja: seto, monikollisena setoq* ja asuinalueestaan nimitystä Setomaa.
Koska pohjoisvirolaisissa murteissa ja viron kirjakielessä, mikä perustuu keskisen Pohjois-Viron murteisiin, kaikki vanhat alkuperäiset o-äänteet muissa kuin 1. tavuissa ovat muuttuneet u-äänteiksi, on viron kirjakielessä Viro-sta tullut Viru-(maa jne) ja seto-sta setu. Eli viron kirjakielessä on pitkään käytetty ja usein vielä nykyäänkin käytetään sanamuotoja setu ja Setumaa, tosin nykyisin yhä tavallisemmin myös seto ja Setomaa.
Kun me suomalaiset – samoin kuin setot – “uskallamme” ja osaamme käyttää myös sanojen 2. ja 3. tavussa sekä muissa jälkitavuissa o-vokaalia, niin olisi loogista ja myös perusteltua suomen kielelläkin käyttää alkuperäisiä, ”ei-pohjoisvirolaistettuja” muotoja seto ja Setomaa. Suomessa olisi siis nykyisin puhuttava setoista ja Setomaasta. Samoin kuin puhumme Virosta ja virolaisistakin. Vrt. vielä esim. viron kirjakielen elu, ilu, tegu contra suomen elo, ilo, teko jne.
Setojen suhteen suomen kielen setukainen-sanan välttämiseen on vielä yksi syy, nimittäin viron kielen sana setukas, jonka merkitys on “luuska, koni, huono hevonen”. Eli ei hevostella, vaan kunnioitetaan kansanryhmän itse käyttämiä termejä, jotka erinomaisesti sopivat myös suomalaiseen suuhun!
Edes arkipuheessa emme enää käytä sanoja mustalainen tai neekeri. Nykyisin puhumme saamelaisista emmekä lappalaisista ja ryssittely on taakse jäänyttä maailmaa. Aikoinaan kaikki edellä mainitut termit olivat suomen kielellä neutraaleja ja hyväksyttyjä, mutta ajat muuttuvat ja maailma muuttuu ja pienenee ja siksi nykyisin pitää ottaa huomioon myös se, minkälaisia asenteita, tunteita ja konnotaatioita muissa maissa ja muissa kielissä eri sanoihin liittyy tai mitä mielleyhtymiä suomenkieliset sanat muissa synnyttävät.
Sanan seto alkuperästä on useitakin teorioita. Suomen kielessä on yksikössä kolme demonstratiiviprominia eli tämä, tuo, se. Viron kirjakielessä on vain yksi: see. Etelävirolaisissa kielimuodoissa on joko kaksi tai kolme, setossa suomen tapaan kolme: seo/s´oo/sjoo, taa ja tuu/too. Ja kun Setomaalta tullut ihminen puhuu ja selittää, niin puheessa vilahtelevat usein sekä seo että tuu (”tämä” ja ”tuo”) ja ainakin ulkopuolinen kuuli, sekoitti ja jopa yhdisti ne yhteen: seo-tuu/se-tuu/se-too/se-to. Pohjoisvirolaisessa moinen puhe ja erityisesti noiden pronominien runsas käyttö ja tarkan merkityksen epäselvyys aiheuttivat sekä hämmennystä että naureskelua ja näin yhdistettiinkin seo+too ja saatiin sana, jolla alun perin muut virolaiset pilkaten tarkoittivat henkilöä, joka puhuu tuota kummallista kieltä. Pian setot itse kuitenkin alkoivat ylpeydellä käyttää tätä termiä.
Toisen seto-heimonimen selitys, jota ilmeisesti tarjosi ensimmäisenä F. R. Kreutzwald, on se, että seto-termi olisi kehittynyt sanasta setä (merkitys ”setä”). Nykyisin tällä selityksellä ei ole kannatusta.
Seto-termi on varsin uusi, sillä ensimmäisenä Settukesed, Settu, Settuke -sanoja tiettävästi kirjallisessa muodossa käytti H. E. Hartmann vuonna 1860. Seto ja Setomaa -termit ”virallisti” III Seto Kongressi vuonna 1993 ja siitä alkaen on niitä käytetty rinnan setu ja Setumaa -termien kanssa myös vironkielisissä teksteissä ja muissa yhteyksissä. Vuonna 2010 Viron paikannimikomissio vahvisti o-llisen Setomaa-nimen setojen asuinalueen viralliseksi nimeksi. Vuoden 2017 paikallishallintoreformista alkaen on Virossa olemassa myös Setomaa vald eli Setomaan kunta, mikä kattaa lähes kokonaan vironpuoleisen osan historiallisesta setojen asuinalueesta.
- q on laryngaaliklusiilin (glottaaliklusiilin) merkki. Sano ensin Anna pois! – Sehän ääntyy kuin olisi kirjoitettu annap pois! Sitten: Anna minulle – sehän ääntyy: annam minulle! Ja sano sitten Anna omena! Se taasen ääntyy niin, että anna-sanan jälkimmäisen a:n lopussa ja omenan o:n edessä ääntyy jotakin. Kurkku sulkeutuu, siitä nimitys laryngaali. Seton kielessä laryngaaliklusiili eli siis kirjaimena q on esimerkiksi monikon nominatiivin tunnus.
Kuva: Setomaan lippu
Vastaa