ÄÄNTÄMYS
VOKAALIT 1
Seton kielessä on vokaalisointu, toisin kuin viron kirjakielessä. Seton vokaalisointu on jopa täydellisempi kuin suomen kielessä eli myös e:lle ja i:lle on olemassa takavokaalinen vastine.
Seton kielessä on 10 vokaalia,
viisi etuvokaalia: i, e, ä, ü, ö
viisi takavokaalia: u, o, a, õ, y (tai õ̭)
korkeat vokaalit: i, ü ja u, y
keskikorkeat vokaalit: e, ö ja õ, o
matalat vokaalit: ä ja a
Korkea takavokaali y (vrt. venäjän ы) esiintyy muita vokaaleja harvemmin vain tietyissä yhteyksissä ja siitä syystä epäonnistuneissa nykyisin yleisimmin käytössä olevissa ortografioissa se korvataan kirjaimella õ, vaikka kieltä paremmin taitavat kyllä automaattisesti ääntävät sen korkeampana kuin õ. Hagun ja Pajusalun oppikirjassa käytetään ko. vokaalin merkkinä hankalasti kirjoitettavaa merkkiä õ̭, joka kyllä havainnollisesti näyttää sen ääntämyksen olevan korkeamman kuin õ:n. Setomaa.fi-sivustolla suosimme virallisen kansanvälisen komission laatiman ortografian merkkiä y. (Ääntämys ei siis tietenkään vastaa suomen y:n ääntämystä. Suomen y-vokaalin merkkinä seton ortografiassa on ü, kuten viron kielenkin ortografiassa.)
Usein y esiintyy setossa n-konsonantin edellä, esim. syna ”sana” ja yng ”onki”. Samaten se esiintyy usein kolmannessa eli ylipitkässä kestoasteessa (setossa on vokaaleilla ja konsonteilla kirjaviron tapaan kolme pituusastetta, suomen kielessähän niitä on vain kaksi eli lyhyt ja pitkä), esim. hyyhkama ”hehkua” ja ryymsahe ”iloisesti, riemullisesti”. Lisäksi y esiintyy alkuperäisen i:ntilalla muutamissa sanoissa, joissa toisessa tavussa on a, esim. sysar ”sisar” ja sysalik ”sisilisko, vrt. kirjaviron sisalik.
Painittomissa eli käytännössä jälkitavuissa esiintyy ö-tä ja y-ta vain hellittelysanoissa ja liudennetun konsonatin jälkeen ja seton kielen eri murteissakin käytäntö vaihtelee. Mutta esim. jänö ”jänö”, hällö ”härkänen, härkönen”. Esiintyy myös seuraavanlaista vaihtelua liittyen liudennukseen: kaŕa~karä ”karja”, kiŕa~kirä”kirja”.
Seton kielessä painottomien tavujen vokaalit äännetään hieman heikompina ja lyhyempinä kuin painollisissa tavuissa, erityisesti tämä koskee korkeita vokaaleja u, ü ja i, joita usein nimitetään äänettömät vokaalit, sillä niin heikosti ne toisinaan ovat kuultavissa jälkitavuissa. Sanakirjoissa tällaisissa tapauksissa ko. vokaali voidaan merkitä suurella kirjaimella, joka on kuitenkin pienen kirjaimen korkuinen, esim. kasUk ”turkki”, vrt. kirjaviron kasukas ja vasIk ”vasikka, vrt. kirjaviron vasikas.
KOTITEHTÄVÄ eli HARJOITUS 2
Täydennä seuraavat sanat vokaaleilla, joko õ, ä, ää, ö tai ü.
Ja yritä suomentaa.
Sõida maal.. k…llä
Maal… pikk k…ll mul tii,
a vanavan…mbil h… om miil.
Lavva p…le tuvvas k…kk… h…d
ja vanaim… ilest…s mu p…d.
moro p…l ommaq kass ja pini.
laudah lammas, lehm ja hani.
v…ta luvva, p…hi tii,
lum… minem… s…s vii.
HARJOITUS 1 – OIKEAT VASTAUKSET:
MA AVITA …
SA AVITAT …
TIMÄ AVITAS …
MI AVITAMI …
TI AVITATI …
NIMÄQ AVITASÕQ …
MELKEIN JOKAISEEN LAUSEENSEEN KAHTA ENSMMÄISTÄ LUKEENOTTAMATTA SOPII JOKAINEN ANNETUISTA SANOISTA: SINNO, MINNO, TÕISI, IMMÄ, SÕPRA, VÕÕRIT.
ELI SUOMENNOKSINA:
Minä autan, sinä autat, hän auttaa, me autamme, te autatte, he auttavat… sinua, minua, toisia, äitiä. ystävää, vierasta.
Vastaa