[Üts’ syna]
Tämän viikon sana liittyy taas ortodoksiseen uskoon. Luterilaisena muistan hyvin kuinka minua alussa kovasti hämmästytti suitsukeastian heiluttelu ortodoksisen jumalanpalveluksen aikana. Nyt kun viimeisen 30 vuoden aikana olen ehdottomasti useammin sattunut ottamaan osaa ortodoksisista kuin luterilaisista kirkonmenoista on tuo kadinits, kuten sitä setot kutsuvat, tullut varsin tutuksi.
Suitsuttaminen on vanha perinne, joka perustuu siihen, että Jumala Vanhassa Testamentissa on määrännyt sitä käytettäväksi Häntä palveltaessa. Suitsuttaminen kuuluu ortodoksisessa kirkossa osana jumalanpalvelukseen, mm. liturgiassa, vigiliassa, vedenpyhityksessä ja hautauspalveluksessa. Suitsuttamisia tapahtuu jumalanpalveluksen aikana useita.
Seton kielessä tunnetaan suitsukeastian merkityksessä sekä kadinits että kadila. Suomen ortodoksit käyttävät sanaa kadilo. Kaikki kolme samantapaista sanaa ovat selvästi itäslaavilaista alkuperää, sillä esimerkiksi kirkkoslaavista, ukrainasta ja venäjästä löytyy samanlainen sana samassa merkityksessä: кадило/кадил.
Kysyin tunnetulta seton kielen taitajalta ja mm. suuren seton kielen sanakirjan toimituskuntaan kuuluvalta Paul Hagulta, kumpi sanamuoto on parempi ja hän suositteli sanaa kadinits.
Foto: Harri A. Sundell
Vastaa